oonko mä oikeesti ihan kamala :(

Tilanne on menny totaalisen kaaottiseks tämän uusperhemeiningin myötä. Mulla 6 vuotias todella rasittava ja vilkas poika, isännällä 7 vuotias tyttö joka on itse pikku piru Nuo kaksi EI SIIS YKSINKERTAISESTI TULE TOIMEEN, tyttö on meillä joka toinen vko. Olen itse sairastellut jatkuvasti heinäkuusta asti, jokainen voi kuvitella mitä jatkuvassa poskiontelotulehdus/keuhkoputkentulehdus kierteessä on elää, kuureja vähintään kerta kuussa...siinä sivussa täysipäiväisesti töissä. Kun miehen tyttö tulee meille niin tilanne muuttuu KAAOTTISEKSI, koti on kun taistelutanner Pelkkää tappelua ja hampaiden kiristelyä, sekä lasten että aikuisten kesken. Tuo kaksikko keksii yksissä tuumin (ovat ihan suht ihmisiks kun ovat itsekseen) mitä mielettömämpiä tempauksia, kämppäkin on viiden min välein kun atomipommin jäljiltä, pelkkää siivousta/raivausta aamusta iltaan.

No, ehdotin nyt isännälle että eikö tähän hyvänen aika voisi saada jonkinmoista "rauhotusta" kunnes tuosta vähän kasvaisivat ja minä saisin itteni kuntoon että taas jaksais...Eli että tyttö tosiaan SAA käydä meillä mutta että tuo vko putkeen on yksinkertasesti liian pitkä aika, järki lähtee Että vaikka pidennettyjä vkonloppuja to-ma yms, tai vaikka muutama päivä joka vko.

Mies on asiassa AIVAN ehdoton, se on se viikko putkeen ja piste. Haukku mut päästä varpaisiin ja nyt ei olla kolmeen päivään vaihdettu sanaakaan.

Erota ei tosiaan haluttais eikä muuttaa eri osotteisiin...MITÄ TÄSSÄ NYT SITTEN TEHDÄ?

Oikeesti, asiallisia mielipiteitä, kiitsan

 

Tämä ei ole ilkeilyä, mutta et sinäkään todennäköisesti kovin iloiseksi tulisi, jos miehesi ehdottaisi että poikasi voisi olla esim. isällään joka toinen viikko, tai jopa suurimman osan ajastaan?
Perheneuvola osaa auttaa tuollaisissa uusperhe kuvioissa, kannattaa ottaa yhteyttä sinne!:hug:

 

Mitäs jos sinua käskettäisiin vähentämään oman lapsesi kanssa olo aikaa? Miltä se tuntuisi. Ymmärrän täysin miestäsi! Lapsi on hänelle varmasti tärkeä, ja haluaa pitää mahdollisimman tiiviin suhteen lapseensa, aivan kuten moni muukin vanhempi.

 

olet ihan kamala. Entä jos ukkos ehdottaisi että siun tyttösi menisi isälleen silloin kun hänen tyttönsä on teillä.

Kyllä vika on täysin teissä kasvattajissa, ei lapsissa. Kyseessä on miehesi lapsi. Ja tilannehan on aivan ihana että pystyy erosta huolimatta tapaamaan lastaan noin paljon.

En yhtään ihmettele että ukkosi suuttui. Mieti nyt itsekkin, ymmärrän kyllä että olet voit olla väsynyt. Mutta miten voit edes miettiä tuollaista vaihtoehtoa. Olet kamala

 

Tämä ei ole ilkeilyä, mutta et sinäkään todennäköisesti kovin iloiseksi tulisi, jos miehesi ehdottaisi että poikasi voisi olla esim. isällään joka toinen viikko, tai jopa suurimman osan ajastaan?
Perheneuvola osaa auttaa tuollaisissa uusperhe kuvioissa, kannattaa ottaa yhteyttä sinne!:hug:

Peesi.

 

Tämä ei ole ilkeilyä, mutta et sinäkään todennäköisesti kovin iloiseksi tulisi, jos miehesi ehdottaisi että poikasi voisi olla esim. isällään joka toinen viikko, tai jopa suurimman osan ajastaan?
Perheneuvola osaa auttaa tuollaisissa uusperhe kuvioissa, kannattaa ottaa yhteyttä sinne!:hug:

Juuri tätä minäkin meinasin kirjoittaa. Mieti miltä sinusta tuntuisi jos miehesi ehdottaisi sinun pojallesi samaa järjestelyä. Ei taitaisi tuntua kivalta..

 

No minä kyllä muuttaisin oman lapseni kanssa eri osoitteeseen. Tuo kuulostaa mutenkin siltä, että mies käyttää sinua vain ilmaisena lapsenhoitajana...

 

[QUOTE="xxx";22279567]olet ihan kamala. Entä jos ukkos ehdottaisi että siun tyttösi menisi isälleen silloin kun hänen tyttönsä on teillä.

Kyllä vika on täysin teissä kasvattajissa, ei lapsissa. Kyseessä on miehesi lapsi. Ja tilannehan on aivan ihana että pystyy erosta huolimatta tapaamaan lastaan noin paljon.

En yhtään ihmettele että ukkosi suuttui. Mieti nyt itsekkin, ymmärrän kyllä että olet voit olla väsynyt. Mutta miten voit edes miettiä tuollaista vaihtoehtoa. Olet kamala[/QUOTE]



Poikasi siis....

 

niin, sen unohdin mainita että mun lasten isä ei juurikaan ole kuvioissa, voit uskoa että mielelläni laittaisin tuon pojan välillä johonkin hoitoon jos sellanen mahdollisuus vaan olis olemassa! sillonhan lapset vois olla meillä vaikka eriaikaan. kyse ei TOSIAANKAAN ole siitä ettei tyttö saisi meillä olla, nyt alkaa olla vaan omat voimat siinä pisteessä että ei enää JAKSA. ei vaikka mitenpäin yrittäis. tytöllä on kuitenkin koti äitinsä luona...

 

eri osotteet...voihan sitä silti yhdessä olla vaikka ei yhdessä asuisikaan?

 

Rohkea teko sulta myöntää toi :hug:
Ennen pitkää asiat helpottaa, aivan varmasti.
Sitä ennen, perheneuvolaan

 

mie melkein arvasin että poikasi ei tapaa isäänsä.

Onkohan tässä enemmän taustalla mustasukkaisuus, siis sinun puoleltasi miestäsi kohtaan.

Mietitte ennemmin ratkaisuja, kerrot että olet väsynyt ja ettet yksinkertaisesti jaksa. Jotain muita ja varmasti paljon parempia ratkaisuja on kuin se että tyttö viettäisi vähemmän aikaa isänsä kanssa / teillä.

 

[QUOTE="xxx";22279638]mie melkein arvasin että poikasi ei tapaa isäänsä.

Onkohan tässä enemmän taustalla mustasukkaisuus, siis sinun puoleltasi miestäsi kohtaan.

Mietitte ennemmin ratkaisuja, kerrot että olet väsynyt ja ettet yksinkertaisesti jaksa. Jotain muita ja varmasti paljon parempia ratkaisuja on kuin se että tyttö viettäisi vähemmän aikaa isänsä kanssa / teillä.[/QUOTE]

mä ihan oikeasti mielelläni kuulisin noita ratkaisuja oon miettiny pääni puhki...

 

Ja sinä olisit vielä tuuppaamassa 'kamalaa' poikaasi isällensä, että saisit olla rauhassa, voi jestas.
Sinun ja miehesi tehtävä on äkkiä luoda aikuisten yhteinen johtajisto (ja kunnollinen toimiva parisuhde ja yhteinen vanhemmuus). Johtajisto päättää, mitä halutaan ja millä ehdoin, ja mitä se edellyttää kaikilta osapuolilta. Sitten sitä ruvetaan toteuttamaan. Jokaista perheen jäsentä on jokaisen kunnioitettava. Se kunnioittaminen sisältää kauniisti puhumisen jokaiselle, oikeat teot (asiallinen leikkiminen, kiitos, anteeksi, ole hyvä, jälkien siivoaminen, hyvät ruokatavat, toisten huomioonottaminen, oman rauhan suominen ja sinne vetäytyminen jos ei jaksa olla muiden kanssa jne jne ) ja huonojen käytösmallien karsiminen. Siinä on oltava hiukan kärsivällinen. Jos kaikki ovat saaneet olla kuin pellossa, hetkessä ei voi muuttua täydelliseksi.

Teidän parisuhteenne on aika heikko, te olette heikko perheenvetäjä- ja kasvattajapari, ja teidän lapsenne ovat hukassa samoin kuin olette itsekin. Tehkää jotakin.

 

No mikä sinut väsyttää? Missä sinä, lapset ja ukko olette päivisin? Siun poikasi oletettavasti koulussa ja tyttö eskarissa?

Kuka vahtii illat lapsia, jos sinä yksin niin siihen muutos ja isäntä aktiivisemmin mukaan. Viemään lapsia ulos, uimaan yms.

Hankala antaa mitään neuvoja kun ei yhtään tiedä miten teidän arki menee silloin kun molemmat lapset kotona.

 

Ja sinä olisit vielä tuuppaamassa 'kamalaa' poikaasi isällensä, että saisit olla rauhassa, voi jestas.
Sinun ja miehesi tehtävä on äkkiä luoda aikuisten yhteinen johtajisto (ja kunnollinen toimiva parisuhde ja yhteinen vanhemmuus). Johtajisto päättää, mitä halutaan ja millä ehdoin, ja mitä se edellyttää kaikilta osapuolilta. Sitten sitä ruvetaan toteuttamaan. Jokaista perheen jäsentä on jokaisen kunnioitettava. Se kunnioittaminen sisältää kauniisti puhumisen jokaiselle, oikeat teot (asiallinen leikkiminen, kiitos, anteeksi, ole hyvä, jälkien siivoaminen, hyvät ruokatavat, toisten huomioonottaminen, oman rauhan suominen ja sinne vetäytyminen jos ei jaksa olla muiden kanssa jne jne ) ja huonojen käytösmallien karsiminen. Siinä on oltava hiukan kärsivällinen. Jos kaikki ovat saaneet olla kuin pellossa, hetkessä ei voi muuttua täydelliseksi.

Teidän parisuhteenne on aika heikko, te olette heikko perheenvetäjä- ja kasvattajapari, ja teidän lapsenne ovat hukassa samoin kuin olette itsekin. Tehkää jotakin.

edelleen otain noita "jotain" ideoita mielellään vastaan...

 

täyspäiväisesti ollaan molemmat töissä, mun poika eskarissa ja miehen tyttö koulussa...

 

Miksi sinun poikasi on niin villi ja mikä lapset villitsee heidän yhdessä ollessaan.

Onko säännöt oikeasti selvillä ja pitääkö kuri vai onko vain lössytystä? Pääseevätkö he purkamaan energiaansa sallituin keinoin?

 

Miten teillä sitten illat sujuvat?

Mitä teette? Mitä lapset tekevät?

 

[QUOTE="xxx";22279697]Miksi sinun poikasi on niin villi ja mikä lapset villitsee heidän yhdessä ollessaan.

Onko säännöt oikeasti selvillä ja pitääkö kuri vai onko vain lössytystä? Pääseevätkö he purkamaan energiaansa sallituin keinoin?[/QUOTE]

voi kun osaisin tuon oman kohdalta sanoa? ite epäilen adhd:ta, neuvolassa ovat kuitenkin sitä mieltä että ainoastaan normaalia vilkkaampi tapaus :/ ollaan juostu jos jonkinmoiset terapiat, huoh.

Ja kuria meillä tosiaankin pidetään (tosin miehen tyttö pesi isällään lattioita ennenkun tavattiin)..Ja touhua ja toimintaa järjestetään, siitä ei voi olla kyse..

 

pakkohan siinä on jotain olla vialla jos homma ei toimi.

Se että yksi lapsi dumpataan pois ei ole mikään ratkaisu. Vika ei ole ikinä lapsissa vaan vanhemmissa ja heidän toimintatavoissaan.

 

Lapset ovat jo suht isoja, ymmärtävät varmasti miten pitää käyttäytyä. Säännöllinen rytmi, tiukka kuri molemmille (samanlainen tietty), palkkiosysteemi käyttöön. Etukäteen puhutte ja suunnittelette yhdessä mitä kivaa teette porukalla seuraavalla kerralla ja mitä se edellyttää lapsilta (käytös, jälkien siivous, käytöstavat yms.). Paljon aktiivista puuhaa, liikuntaa, ulkoilua. Mites olisi lapsille vaikka kiva yhteinen harrastus?

 

Entä jos hankkis lapsille omia harrastuksia, missä viettäävät aikaa ilman toista? Toinen vanhempi touhuaa toisen kans ja toinen toisen?

 

Juu et voi vaatia, että miehesi lapsi olisi teillä jatkossa vähemmän.

Ja hei. Tuo että muutatte eri osoitteisiin. Eroatte. Sitten on kohta taas joku uusi äijä kierrossa. Sen kanssa taas samat ongelmat.

Sun täytyy opetella kohtaamaan ja käsittelemään ongelmia, ei pakenemaan niitä muuttamalla eri osoitteisiin, eroamalla, vaihtamalla miestä, laittamalla lasta pois.