opinnot kesken

hei te 30+ opiskelijat, miten olette yhdistäneet lapsen saannin+
keskeneräiset opintonne?

Onko ylipäätään mahdollista suorittaa opintoja äitiysloman aikana,
vai onko/ oliko lapsen tulo enemmänkin este kaikelle muulle elämänalueelle?

valinnan vaikeus,ikää tulee mutta opinnot estävät raskauden yrittämisen.lekurikin pelotteli että yli 30+ on jo vaikeuksia( voi olla)
raskaaksi tulemisessa.....

mikseivät miehet synnytä?? olisi kaikki paljon helpompaa..

 

hei!
Olen 37 v ja opinnot (maisterimamman paperit) ovat kesken. Tosin minulla on vakityöpaikka (virka) ja olen tehnyt yliopisto-opintoja koko ajan työn ohessa. Lapset ovat nyt vauva 6kk ja esikoinen 2v 4 kk. Olen tehnyt vähän opintoja lasten aikana, yhden parin viikonloppua kestäneen vknloppukurssin, kirjatentin ja esseitä. Kun lapsia oli vaan yksi, oli tietysti helpompaa. Opiskelu on hidasta, sen arvaatkin... Se pystytko opiskelemaan riippuu niin paljon monesta asiasta, omasta voinnistasi, nukkuuko vauva hyvin yöt ja pitkät päiväunet, auttaako mies/sukulaiset/ystävät tarvittaessa, voitko tehdä opintoja omaan tahtiin esim.kirjatentillä ja esseillä jne.
Jos minulta kysyt, suosittelen kyllä lämpimästi, että annat vauvan tulla jos on tullakseen. Siihenhän voi mennä aikaakin paljonkin (tosin meillä kyllä "tärppäsi" molemmilla kerroilla heti) ja kaikki halukkaat eivät valitettavasti saa ollenkaan vauvaa. Kannattaa varmaan opiskella nyt ja odotusaikana niin paljon vaan kun ehdit ja jaksat. Ja sitten jatkat tilanteen mukaan. Vauva-ajasta kun kannattaa nauttiakin, se on loppujen lopuksi niin lyhyt aika - ihana, mutta välillä raskastakin. Itselleni lapset ovat tällä hetkellä ykkösasia, mutta viimeistään ensi keväänä rupean taas jatkamaan enemmän opintoja. Hyvää kesää ja toivottavasti tästä oli jotain apua pohdiskeluusi! B)

 

Hei!

Minä suoritin AMK-opinnot loppuun niin, että opintojen viime vaiheessa oli kolme lasta. Nuorimmainen syntyi opintojen aikana. Ja eniten opintoviikkoja sain kasaan, kun olin vanhenpainlomalla ja hoitovapaalla. Silloin vuodessa kertyi 39 ov:tä.

Tosin odotusajalta ja äitiyslomalta ei sitten tullutkaan mitään. Eli opinnot täysin jäissä. Huomiota veivät isommat lapset (tuolloin 2v ja 4 v). Minulla oli myös työpaikka koko opiskeluajan. Mutta tilannetta helpotti tietysti se, että olin aikuisopiskelija eli opintoviikkoja sai suorittaa tentteinä ja etätehtävinä, jotka sitten palautettiin arvioitavaksi.

Siinä vaiheessa kun nuorimmainen syntyi, ei läsnäolopakkoa enää ollut kuin muutaman kurssin verran. Muut olin hoitanut alta pois. Aikaa opintoihin meni vähän liikaa, mutta valmista kuitenkin tuli.

Eli lapsi ei ole este eikä vältämättä hidastekaan. Minulla on tapana jättää asiat viime tinkaan eli en voi syyttää lapsia siitä, että opinnot hieman venyivät.

 

Itse juuri valmistuneena olen kovasti harmitellut sitä, etten tajunnut tehdä lapsia jo opiskeluaikanani. Voisi työnsaantikin olla helpompaa, kun lapset olis jo valmiina, eikä mahdollisen työnantajan tarvitsisi "pelätä" äitiyslomia.

 

\

Itse juuri valmistuneena olen kovasti harmitellut sitä, etten tajunnut tehdä lapsia jo opiskeluaikanani. Voisi työnsaantikin olla helpompaa, kun lapset olis jo valmiina, eikä mahdollisen työnantajan tarvitsisi "pelätä" äitiyslomia.

Samaa olen miettinyt minäkin. Opiskeluaikana on paljon helpompi jättää vuosi pari välistä kuin nyt tutkijana. Kun kotona on pieni lapsi ja pitäisi ottaa selvää, miten asiat ovat perhevapaiden aikaan kehittyneet, niin siinä onkin sitten tekemistä.

 

Valmistuin viime kesänä ollessani 31v. maisteriksi. Ekan lapsen sain 28 vuotiaana kun opinnoista oli 4v. takana. Vauva syntyi kesäkuussa ja mä pidin silkkaa äitiyslomaa loppuvuoden ja tammikuusta alkaen tein yhden tentin kuussa. Seuraavana syksynä tytön ollessa reilu 1v. hän meni hoitoon ja mä alotin gradun teon ja tein samalla tenttejä. Opiskelu lapsen kanssa vaatii vaan organisointikykyä ja tehokkuutta: se aika joka on varattu opiskeluun pitää käyttää tehokkaasti, koska kun lapsi tulee kotiin niin hänen kanssaan on myös oltava. Meille syntyi toinen lapsi 2 viikkoa sen jälkeen kun sain gradun arvosanan ja paperit. Nyt oon ollu äitiyslomalla ja menossa töihin syksyllä. Toisaalta hyvä kun lapset on tehty jo, toisaalta taas pelottaa miten jaksan olla työelämässä ilman taukoja eläkeikään asti... ellei siis hanki enempää lapsia. Opiskelun ja lasten hankkimisen yhteensovittaminen on mun mielestä vaan järjestelykysymys, ei sen kummempaa.

 

Aloitin opinnot 20-vuotiaana toisella paikkakunnalla. Valmistuin kandiksi, ja pääsin suoraan maisteriksi opiskelemaan v.1997. Tarkoitus oli valmistua jouluun 1998, mutta esikoinen päätti tulla viisi viikkoa ennen , joten opinnot jatkuivat keväällä 1999 pienen käärön kanssa. Asuin silloin jo kotipaikkakunnalla, joten mummot hoitivat kilpaa poikaa, kun olin harjoittelujaksoilla. Mutta gradu jäi laatikkoon ja sain maisterin paperit vasta 2002 keväällä. Olin välillä myös töissä. Toinen poikamme syntyi kesällä 2001.

aloitin taas työt 2002 syksyllä ja tein 2005 toukokuun loppun asti töitä, samalla jälleen opiskellen kaksi vuotta niin, että kerran kuussa viikonloppu jyväskylässä ja kesällä 2 viikon jaksot.

Eli voisin todeta, että loppujen lopuksi lasten hoito opiskelunjen aikana oli helpompaa kuin töissä ollessa. Mutta nyt ei töitä ei opiskelua, saan olla vain kotona, kun kolmas syntyy syksyllä. Ja olen päättänyt olla kotona 2-3 vuotta, töissä kun loppu elämän kerkee olla. Olen kyllä ajatellut vuoden päästä hakea vielä 23 ov täydennyskoulutukseen , mitkä suoritan vuodessa samalla kun hoidan lapsiani.

Pienten lasten äitinä on vaikea torjua töitäkään, kun ei ole vielä sitä virkaa. Helposti käy niin että menee töihin kun lapsi on 10 kk ja sitä minä en toista kertaa halua. Mutta nyt kun etäopiskelen kotoa, niin voin torjua työtarjoukset hyvällä oma tunnolla.

 

Minulla oli lapsi tulossa kun pääsin korkeakouluun. Toinen syntyi vuosi myöhemmin. Opiskelua helpotti se että sain lapset tarhaan joka oli opiskelupaikan lähellä. Jouduin maksaa joka ikisen lapsenvahdin. Sukulaiset asuivat toisella puolen Suomea. Onneksi mieheni oli töissä. Työkkäristä tuli enimmäkseen lääkehöyryisiä kanditaatteja. Seurakuntien tytöt olivat parhaita lapsenvahteja. Oli oltava kurinalainen onneksi tunsin muitakin opiskelija äitejä. Opiskeluni venyivät kahdella vuodella. Jatkoin maisterin tutkintoon myöhemmin silloin minulla oli iltatähti. Sain opintoni kolmessa vuodessa. Uskoisin että yksi syy hyvään menestykseen jälkimmäisen kanssa oli lapsen ruokavalio. Ei ollut yövalvomisia korvatulehdusten tähden.Kaksi ensimmäistä syötin tutteleilla ja purkkiruoalla. He kärsivät korvatulehduksista. Nuorimmaisen kanssa kokeilin maidotonta linjaa. Juotimme hänelle soijatuttelia, annoimme xylitoliliuosta ja ruokavalio oli sama kuin meillä muilla eli hyvin tuoreravintopitoinen. Paljon kalaa, kalkkunaa ja lammasta. Emme syöneet sokeri jugurtteja, limsoja tai pullamössöja, näin säästimme ruokakustannuksissa. Näin jälkeempäin isoin puute oli sosiaaliset kontaktit. Opiskeluaikana kävin bailaamassa vain 2 kertaa. Toisaalta myös vältyin sosiaalisista sekoiluilta : ). Ei ollut rahaa alkoholiin tai tupakkaan, kaikki meni ruokaan ja vuokrakustannuksiin.

 

Jep, opinnot kesken täälläkin, tosin mulla on jo yksi ammatti plakkarissa... Esikoinen syntyi 1/2004, pidin vuoden tauon opinnoissa. En olisi jaksanut opiskella äitiyslomalla.Tänä keväänä jatkoin opintoja yliopistolla "pehmeällä laskulla" eli tein kymmenen opintoviikkoa, tyttö kotihoidossa. Opintoviikot sain kasaan kirjatenteillä ja avoimen yliopiston kautta. Avoimen yo:n luennot on iltaisin, jolloin mies pystyi hoitamaan tytyä. Tentteihin luin tytyn päikkäreiden aikaan, ja välillä mies ja tyttö lähtivät mummolaan, jotta sain lukea yhden päivän kokonaan rauhassa. Lisäksi olen tehnyt keikkatöitä tosi harvakseltaan, eli n. 20 tuntia kuussa.

Syksyllä jatkan opintoja kokoaikaisesti, tavoitteena saada 20 ov kasaan syyslukukaudella, tyttö menee luentojen ajaksi hoitoon ystäväni luo.Hoitopäivät pysyvät näin lyhyinä....sitten vuoden alusta jään taas äitiyslomalle

Eli kyllä opiskelu onnistuu, jos löytyy suunnitelmallisuutta ja tukijoukkoja...miehen täytyy olla mukana meiningissä. tentteihin valmistautuminen täytyy aloittaa ajoissa, jos tulee sairastumisia yms. muuttuvia tekijöitä. Meillä ei ole asuntolainaa maksettavana, niin tämä mun yhdistetty opiskelu ja hoitovapaalla olo onnistuu taloudellisesti. Opiskelutahti kyllä hidastuu, ellei laita lasta kokopäivähoitoon. Mulle lapsi on etusijalla, en raski laittaa häntä päiväkotiin.

 

Mä oon alusta asti opiskellut lasten kanssa korkeakouluopinnot. Ekalla luennolla jo lapsi vatsassa ja kulki synnyttyään välillä luennoilla, välillä minä kuljin kotona imettämässä. Matka kotiin niin lyhyt ettei edes pumpattua maitoa tarvittu onneksi. Työharjoitteluni tein myös niin, että ruokatunnilla kävin lapsen imettämässä anoppilassa jossa molemmat hoidossa. Suurimman osan opinnoista tentein ja suoritin esseillä.

Seuraavana vuonna harjoitteluista vielä kolmas laps. Opintoviikkoja koko ajan kasannut välillä enemmän välillä vähemmän. Kuitenkin vähintään 20 ov vuodessa on ollut tahti. Joustoa on vaadittu mieheltä ja anopilta, mutta muussa ulkopuolisessa hoidossa ei lapset ole olleetkaan. Tasapainoisia muksuja ovat ja tehnyt hyvää kaiken kaikkiaan minullekin tuo erillinen elämä johon välillä tempaudun.

 

Itse aloitin vauvan yrittämisen jo 27 vuotiaana ja vauva tuli vasta kun täytin 32 vuotta :heart: Eli ei kannatta pitkittää "yrittämistä" :heart: Itse olen tässä yrittänyt suorittaa AMK opintoja mammalomalla kautta töissä välillä menee paremmin ja välillä ei jaksa, mutta eiköhän se siittä :/