opiskelu,lapset ja ikä

Kotiäitinä tässä pyöritän 5 lapsen ja 2 aikuisen huushollia.Mies on reissuhommissa, eli käy viikonloppuisin kotona.
Nyt mulle on tullu hirvee halu opiskella mutta kaiken yhteensovittaminen tuntuu ihan mahdottomalta. Ikääkin on jo 40v. ja nuorimmat lapset alle 2v. Unelma-ammattikin olis tiedossa, vaikka yrittäjäksi pitäis kyllä sitte alkaa jos joskus valmistuu.
Opiskelupaikatkin on täältä katsottuna maailmanäärissä, elikkä pitäis lähteä toiselle paikkakunnalle. Pikkuset vois tietysti ottaa mukaankin ja olisvat päivähoidossa mutta kun sitte jää vielä kaks koululaista ilman huolehtijaa...
Kertokaa te, jotka opiskelette näin "kypsällä" iällä ja on pikkulapsiakin , miten olette asiat järjestäneet.

 

Unohda opiskelut ennen kuin lapsesi ovat riittävän isoja.

 

Miks pitäs odottaa, että lapset isoja? Onhan se työlästä , opiskella kun on lapsia. Mutta voihan sen ajatella niinkin, että sit on ammatti valmiina kun lapset on isoja. . Vai?
Niin...
Minulla on kokemusta. Olen ollut yliopistolla kirjoilla kymmenen vuotta. Lapset 15, 12, 8, 5 ja 1v. Tämän lukuvuoden toivoisin olevan viimeisen. .

Vinkkinä siis, että yliopistossa, ainakaan jokaisessa tiedekunnassa opiskelu voi edetä itelle sopivaan tahtiin. . Ei siis luokka ja vuosi periaatteella.
Eli, kuuntele itseäsi, niin ei jää harmittamaan! :heart:

 

Kiitos kannustuksesta!
Kyllähän tämä ihanaa on olla lasten kans kotonakin, mutta alkaa miettimään että loppuuko mulla aika kesken kun olen jo 40v, enkä vielä "mikään". No tähän joku varmaan sanoo että tämmösiä äitejä taas, että "mulle heti kaikki tänne".
Työpaikka mulla on, kun hoitovapaa loppuu, mutta parin vuoden sisällä tulee muuttokin eteen, ja silloin pitää irtisanoutua nykyisestä paikasta.
Mutta hei! Eilen juteltuani pitkän automatkan aikana ystäväni kanssa,mulle valkeni mitä haluan. Otin tänään koulutuksen vetäjään yhteyttä ja mukaan mahtui! Opiskelu on viikonloppuisin (ei joka) ja loput etätyönä. Hyvä ratkaisu mulle. Tästä saattaa tulla mulle uusi ammatti tai ainakin sivutyö, odotan innolla! :hug: