Osaatko sinä elää päivä kerrallaan?

Murehtimatta huomisesta, unohtaen eilisen murheet? Itsellä opettelussa tämäkin taito, mutta siihen pyrin. Välillä onnistun paremmin ja välillä huonommin.

 

Sen verran huolia elämässä että ei ne kauaa pysy poissa mielestä.

 

Jos on asiat suht mallillaan niin pystyn. eli en pelkää koko ajan, että se hyvä vaihe kuitenkin kohta loppuu ja tulee eteen jotain pelottavaa. Mietitään sitä sitten vasta, jos joku yllärikatastrofi osuu kohdalle. Mutta jos on epävarmuutta, herkästi tuleva kalvaa, etenkin nyt, kun on lapsia.

 

osaan ja jokainen päivä voi olla viimeinen.jokaisesta päivästä nauttii täysin rinnoin eikä ressaa turhista pikkuasioista ja maailma ei todellakaan kaadu vaikka asisat ei aina suju niin kuin niiden pitäisi.
pitää osata nauraa itselleen ja varsinkin itselleen pitää osaa nauraa muiden kanssa.

 

Siviilissä kyllä, mutta en töissä. Teen työtä jossa kokoajan suunnitellaan n. vuoden päästä tapahtuvia asioita. Joten kyllä siinä tulee huomista,ensi viikkoa, seuraavaa kuukautta jne. murehdittya aika paljon.

Menneisyyttä en murehdi kummallakaan puolella. Niihin ei voi enää vaikuttaa.

 

kannattaa miettiä asioita pitkällä tähtäimellä. Jos elää aina kuin viimeistä päivää murehtimatta tulevasta, ei elämästä tule oikein mitään.
Pitää varautua tulevaan ja käsitellä menneetkin. Ei tietenkään murheessa pidä piehtaroida, mutta ei voi elää vain tätä päivää... Se on tätä aikuisuutta.

 

En. Enkä näe syytä miksi pitäisikään

 

Opettelen. Mennsiyyttä ei voi muutta ja tulevasta ei tiedä..vaikeaa se on. Mutta murehtiminen vie paljon myös voimia.

 

En, mutta en juurikaan murehdi. En voi sanoa eläväni hetkessä, kun ajattelen aina välillä mitä hauskaa tulevaisuudella on tarjottavana.

 

Hetkittäin, mutta pääasiassa murehdin ja huolehdin, sekä menneitä että tulevia.

 

En. Mä olen kova murehtimaan ja märehtimään. Ja sen lisäksi tykkään miettiä ja hahmotella tulevaa.