Otin tarkoituksella kaveriin etäisyyttä, koska pelkäsin, että hän pyytää minua kummiksi...

Mulla on tosi huono omatunto omista toimistani, mutta en oikein keksinyt muutakaan.

Kaveri odottaa toista lastaan. Hän ottaa kummiuden erittäin tosissaan, tai siis en tarkoita pahalla, mutta jotenkin perinpohjaisesti. Hän on yhden lapsemme kummi ja hoitaa tehtävänsä ihan superhyvin; lähettelee kirjeitä ja pieniä paketteja (vaikka välimatkaa ei ole paljon), käyttää pulkkamäessä tai teatterissa tekee ja touhuilee, siis kaikinpuolin täydellinen kummitäti. Ja ottaen huomioon, että hänellä on useampi kummilapsi joiden kanssa tekee samat hommat, en voi muuta kuin nostaa hattua hänen panostukselleen.

Itse olen kummina passiivisempi, etenkin sen jälkeen, kun omat lapset syntyi. Muistan synttärit ja joulut, kummilapset on tärkeitä, mutta en kauheasti touhua heidän kanssaan mitään ylimääräistä.

Tämä mun kaveri ei ole tyytyväinen esikoisensa kummeihin. Hän on usein valittanut, etteivät hoida velvollisuuksiaan kunnolla ja kertonut olevansa surullinen lapsensa puolesta, koska hänellä ei ole yhtään kunnon kummia.

Kun he alkoivat odottaa toista lastaan, aloin pelkäämään, että minua pyydetään kummiksi. En ikinä olisi pystynyt käyttämään hänen kriteereitään kunnon kummista, joten päätin ottaa etäisyyttä häneen. Olen vedonnut työ- ja perhekiireisiin, että emme ole ehtineet tavata.

Mä vaan pelkäsin, että jos se pyytää mua kummiksi, meillä menee välit huonoksi, jos kieltäydyn kunniasta tai jos hoidan velvoitteet huonosti...

Ja nyt mulla on morkkis tästä. Olis varmaan pitänyt toimia toisin. Blaaah... Pitäiskö mun tunnustaa liikkuni kaverille?

 

Mun mielestä sä voit ihan hyvin sanoa mitä ajattelet. Koska hän on lapsesi kummi, oletan ett hän on ystävä, eikä vain kaveri. Ja kyllä ystävän pitää moinen asia ymmärtää jne.

 

Siis kyllä, hän on hyvä ystäväni. Kauhean vaikea jälkikäteen kertoakkaan... tai eihän mun pakko ole sanoa, että tahallaan olen ottanut välimatkaa, ehkä ei ole edes ajatellut asiaa.

Ja jos ajattelen omalle kohdalleni, niin minun olisi vaikea olla tykkäämättä huonoa vastaavassa tilanteessa. Siksi on vaikea ottaa esille.

Pitäis varmaan vaan paukauttaa, että ettehän pyydä kummiksi, verhota jotenkin huumoriin... tai sitten voivotella, että kun on niin paljon kummilapsia, eikä ehdi huolehtiin kaikista.

 

Jos pyytää kummiksi, niin miksi et voisi rehellisesti kieltäytyä ja kertoa hänelle syynkin? Ei sen takia kannata välejä etäännyttää. Sanot rehellisesti ettet tunne olevasi riittävän osallistuva, jotta voisit ottaa vastaan kummin vaativan tehtävän.

 

jospa otat nyt vaan rennosti.. ja jos hän pyytää sinua kummiksi, kerrot sitten tunteesi. ja sanot että et ole hyvä kummi. itse kieltäydyin kummi pyynnöstä juuri niin, kun kaverini pyysi kummiksi. sanoin että en ole niitä kummeja jotka käy leffassa yms, kummilapsen kanssa. hän oli tietoinen siitä minut pyytäessään. silti halusi edelleen minut kummiksi.. suostuin sitten. hän tiesi millainen kummi olen. niin nyt on turha valittaa..

 

eihän se edes varmaa, että pyytäisi ja miksi etäännyttää kaveri sen vuoksi. Minä ainakin alkaisin joskus keskustelemaan aiheesta "kummina oleminen ja oma osaamiseni siinä" eli kertoisin kaverille, että hän on hyvä kummi, mutta enpä itse enää alkaisi kummiksi kun en pysty toimimaan niin kuin kummin pitäisi enkä ehdi. Minusta se olisi rehellistä

 

Munkin mielestä olis hyvä että olisit nyt ihan normisti ja mukana ystäväsi raskaudessa. Jos hän pyytää sua kummiksi, niin voisit kertoa ihan mitä ajattelet... että pelkäät, ettet oo sen arvoinen, mitä se odottaa, kun oot kuullut niistä edellisistä kummeista.

 

Kiitos vastauksista.

Tiedän, että tämä nykyinen käytös on epärehellistä ja kait tavallaan kaksinaamaistakin ja siksi mulla onkin morkkis tästä.

Taidan käskeä ystäväni kylään ja muina naisina puhella siitä, millaine kummitäti olen...

 

Parempi ettet ryhdy kummiksi jos et sitä todella halua. Meillä on nyt kuopuksella kummi joka oli innoissaan kummiksi tulossa eikä ole sitten ristiäisten näyttäytynyt saati että olisi muistanut jouluna tai 1v synttäreillä. Ei vastaa puhelimeen eikä viesteihin, lupaa aina tulla, muttei tulekaan. Ollaan päätetty luovuttaa ja antaa olla. Onneksi lapsella on edes yksi kunnollinen kummi.

Meille hyvän kummin määritelmä on että nähdään useita kertoja vuodessa ja kummi muistaa jouluna ja synttäreillä. Jos ei muuten niin läsnäolollaan.

 

Miksi ihmeessä sä stressaat asiaa jos kerran sä et ole varma edes tullaanko sua pyytämään? Älä nyt hyvä ihminen ota asiaa puheeksi ennenkuin sua on kysytty, tyhmäksihän sä itses teet kuvittelemalla asioita etukäteen.

 

Parempi ettet ryhdy kummiksi jos et sitä todella halua. Meillä on nyt kuopuksella kummi joka oli innoissaan kummiksi tulossa eikä ole sitten ristiäisten näyttäytynyt saati että olisi muistanut jouluna tai 1v synttäreillä. Ei vastaa puhelimeen eikä viesteihin, lupaa aina tulla, muttei tulekaan. Ollaan päätetty luovuttaa ja antaa olla. Onneksi lapsella on edes yksi kunnollinen kummi.

Meille hyvän kummin määritelmä on että nähdään useita kertoja vuodessa ja kummi muistaa jouluna ja synttäreillä. Jos ei muuten niin läsnäolollaan.

No siitähän tässä onkin nyt kyse, että en halua alkaa lapselle kummiksi!

Kyllä minäkin tapaan kummilapsiani (ollaan perheittäin tekemisissä) ja muistan joulut ja synttärit, mutta muuten en touhua mitään spesiaalia kummilasten kanssa. Ei vain ole enää aikaa, kun on työt ja omat lapset. Ja oma elämä.

 

Miksi ihmeessä sä stressaat asiaa jos kerran sä et ole varma edes tullaanko sua pyytämään? Älä nyt hyvä ihminen ota asiaa puheeksi ennenkuin sua on kysytty, tyhmäksihän sä itses teet kuvittelemalla asioita etukäteen.

Siksi olen ottanut etäisyyttä, koska en halua joutua tilanteeseen, jossa pyydetäänkään.

Ei minulla ole pienintä aikomustakaan mennä sanomaan etukäteen, että en suostu kummiksi, älä huoli! Siis kuten aiemmin kirjoitin tuolla, voisin virittää keskustelua muuten vain kummiudesta, esim. kiittää häntä hyvästä kummiudesta lapselleni ja kertoa, ettei minusta ole sellaiseksi.

 

mä sain kohteliaan ilmoituksen ystäväpariskunnalta että he eivät ole käytettävissä. En olis kyl heitä pyytänytkään heh...mut en myös loukkaantunut. Toinen ystävä on kertonut että on käytettävissä mutta miehensä ei halua kummiksi.ystävä haluaa itse kummiksi kun ei vielä ole kenellekään mutta miehensä on. Mä toivon että ihmiset kertovat suoraan jos eivät halua kummiksi koska haluan että muistavat lasta myös kasteen jälkeen. Kun vaihtoehtoja meillä on kuitenkin paljon kummiehdokkaiksi.