Pääsin jo kotiin

Sanoisinpa, että nopeaa toimintaa oli.
Aamulla oli hirveät supistukset, supistukset loppuivat melkein kokonaan poksahduksen jälkeen, vedet siinä kerkesi mennä ennen leikkauspöydälle pääsyä.
Ihmeen paljon sitä nestettä oli, verrattaen, että raskauden kestoaika oli varsin lyhyt.

Kaavinta oli hyvin äkkiä tehty ja heräsin miltei samassa kun nukahdin.

Olo on jotenkin helpottunut, mutta haikeus jäi vielä. Eiköhän tämä tästä ala hiljakseen menemään taas iloisempaan suuntaan. :xmas:

 

:hug:

Ja nyt lepoa loppupäivä.

 

voi sinnuu, kovasti jaksamista sinulle!!!

 

*HALAUS*

 

:hug:

 

:hug:

 

:hug: Kovasti voimia suruun. Aika auttaa...

 

:hug:

 

:hug:

 

:hug:

 

:hug:

 

:hug: Mulla ei ollut mitään kipuja ennen eikä jälkeen.

 

:hug:

 

no et kyllä kieltämättä kamalan surulliselta kuulosta. paljonko oli viikkoja?

 

Sinulle toivon kaikkea hyvää, aikaa surra, voimia toipua ja jatkaa eteenpäin.

:hug:

 

Mitä on sattunut?
Voimia joka tapauksessa.

 

no et kyllä kieltämättä kamalan surulliselta kuulosta. paljonko oli viikkoja?

Tässä on vielä lääketokkurassa. Olen surrut jo 5 päivää.
Viikkoja oli 12 kun huomattiin. Koko vastasi viikkoja 9, että jotain ihme häikkää siinä pikkuisessa oli.

 

Kiitos kaikille lohdusta! :flower:

 

:hug: Eteenpäin vaan sano mummo lumessa =)

Aika parantaa haavat, vaikka kuulostaa kliseeltä, mut niin se vaan on.

 

Voimia toipumiseen. :hug:

Mulla takana lähes sama kokemus, paitsi että tyhjentyminen tapahtui itsestään seuraavana päivänä, kun oli todettu keskeytynyt km. Ihmeen paljon sitä tavaraa tosiaan tuli ja kivut olivat aivan kamalat. :/