Päiväkodin työntekijät, kysymys lapsen syömättömyydestä....

Miten päiväkodissa suhtaudutaan lapseen, joka ei edes suostu maistamaan useimpia tarjottavia ruokia? Lapsi siis saattaa syödä esim. tomaatinpalan/kurkkuviipaleen lautaseltaan, mutta ei suostu syömään makaronilaatikkoa. Ei edes maistamaan. Ja näin lähes joka ruoan kohdalla. Ei auta suostuttelu eikä pakottaminen. On hyvin nälkäinen kotiin palattuaan. Ilmeisesti eivät anna edes näkkäriä, jos ei suostu ruokaa maistamaan. Ikää lapsella 4v. Haluaisin nyt kuulla vain mielipiteitä, miten muualla....

 

Meillä ei ole joka päivä leipää tarjolla. Näkkäri ei ole automaatio koska ei ole tarkoitus että vain sitä syödään. Jos ei muu ruoka kelpaa niin nälkäiseksihän siitä sitten jää.

 

Mitä hän sitten kotona syö?

 

Jos lapsi on vasta aloittanut, ei ruokailusta tehdä minkäänlaista numeroa. Syö jos syö, ja saa kuitenkin sen näkkärinsä. Jos taas 'konkari' kyseessä, niin ollaan esim. tehty lapsen kanssa sopimus, että lautaselta maistetaan kaksi asiaa (vaikka kurkku ja yksi makaroni) ja siitä sitten laajentamaan ajan kanssa.

Näistä tulisi aina keskustella vanhempien kanssa, jotta tiedetään miten lapsi on tottunut aiemmin syömään, millaisia ajatuksia vanhemmilla on ja myös tuomaan ilmi päiväkodin resurssit (ruoka on se mikä on ja näkkäriäkään ei voi kasapäin alkaa vetelemään - ihan jo siksikin, että jos yksi lapsi saa poikkeusluvan jättää ruuat syömättä ja näkkärit eteensä, tarttuu se helposti muihinkin lapsiin).

 

Meillä ei saa näkkäriä ellei edes maista. On niitä jotka sitten vaan aina ottas pelkän puol näkkäriä. Tarkotus on kuiteen ruoan lisänä vain syödä se leipä. Pakko meillä ei oo syödä vaikka siihen kannustetaan. Eikä lautasta tyhjäksi vaikka siihen kannustetaan. Mutta emme syötä emmekä istuta väkisin. Sama pojan hoidossa. Ja jos ei lounas kelpaa, ei mahaa vedetä täyteen välipalalla. Moni söis välipalaa paljon lounaan sijasta. Ja se ei oo tarkotus.

 

Omalla lapsellani on ollut ja on suuria hankaluuksia ruoan suhteen. Mutta posiiivisella kannustuksella ja pakottamattomuudella hän on edistynyt paljon. Mihinkään ei johtanut se aikaisempi pakko päiväkodissa. Samaa tahdon hoitolapsilleni että ruoasta ei saa tulla peikko vaan lapsen tulisi syödä vapaaehtoisesti ja kannusteen kautta. Omani söi jo ison palan sellasta mikä ennen sai aikaan oksennuksen ja sen että alkoi karttaa ruokapöytää kuullessaan mitä ruokaa. En usko pakkoon.

 

Ruokailusta ei tehdä pakkoa, vaan mukava tilanne. Houkutellaan maistamaan, mutta pakko ei ole edes maistaa, silti saa näkkäriä. Onhan se pääasia, että jotain vatsaansa saa, eikä verensokerit pääse ihan pahasti laskemaan, ja kiukku sen myötä nousemaan.
Käytämme Sapere-menetelmää ruokakasvatuksessa (kannattaa googlata ja tutustua!!), ja sillä olemme saaneet erittäin hyviä tuloksia.

 

Nirsolle lapselle annan kaikesta huolimatta sen näkkärin - söi tai oli syömättä. Mutta näkkärit sitten vasta, kun ne reippaammat syöjätkin saavat lautasen tyhjäksi. Aina mahtuu joukkoon joku, joka ei kerta kaikkiaan kelpuuta ns. kotiruokaa vaan eläisi pikaruoalla ja eineksillä, mitä luonani ei tarjota. Kotona sitten niitä syököön.

 

En kyllä ole pk:n työntekijä, mutta meillä kaikki ruoka mikä on pöydässä on tarkoitettu syötäväksi. Minä siis katan pöytään ruoan ja lapset päättävät mitä syövät ja missä järjestyksessä. Jonkin ruoan syöminen tai syömättä jättäminen ei vaikuta siihen saako esim. leipää tai maitoa. Jos ei syö niin sitten syö seuraavalla kerralla. Yleensä jossa vaiheessa lapset alkavat itse syödä / maistella tarjolla olevia ruokia.

 

mua alkoi kiinnostamaan miten lapsi syö kotona.

 

. Yleensä jossa vaiheessa lapset alkavat itse syödä / maistella tarjolla olevia ruokia.

Minulla on tuttavan lapsi ollut tuollainen "nirso" lapsi aina.

Hän syö oikeastaan vain nuudeleita, kalaa ja kananugetteja. Näin on ollut jo lapsesta alkaen. Hoidossakaan häntä ei saatu syömään saatikka maistamaan oikeastaan mitään.

Nyt on tilanne se että hänen olisi pitänyt aloittaa koulu viime syksynä mutta tuon syömättömyyden takia katsottiin ettei hänen ole hyvä aloittaa koulunkäyntiä. Ja nyt on sitten ongelma.....

 

Pakko on maistaa edes kielellä ruokaa, muuten ei tule leipää/näkkäriä. Jos ei syö mitään ruokia, nii otan kyllä puheeksi sitten muiden työntekijöiden kanssa. Monesti lapsi kuitenkin on vaan oppinut että kotona voi vanhempia kyykyttää ruualla, pieni kehu/rohkaisu päiväkodissa monesti on riittänyt siihen että seuraavana päivänä lapsi syö mitä mainioimmalla ruokahalulla.

E: harjoittelujaksolla päiväkodissa.

 

Katan ruoan valmiiksi lautasille. Jokainen syö lautaseltaan mitä parhaaksi näkee. Lisää saa ottaa niin paljon kun maha vetää..paitsi esim ketsuppia vain kerran (oma tyttöni söis vaan sitä pelkkää ketsuppia!). Leipää/näkkäriä en tarjoa llounaalla ollenkaan. Yleensä jokaisen lautanen tyhjenee, ainakin jostakin kohtaa

Kehun kaikkia, niin nirsoja kun ahmatteja.

Ruoalla kiristäminen on aivan kamalaa. Syntyy turhaa pelkoa ruokailutilanteeseen.