päiväkodissa ruokarukous...

uskonnon tunnin kuuluvat "normaaliin" opetusohjelmaan..tuskin lapsesi edes silloin muuta ajattelee kuin sinne menemistä ILMAN että sinä koitat häntä ohjata muualla..hope not

EI, vaan kysyn lapsen mielipiteen asiaan enkä ohjaa mihinkään suuntaan.
olisipa minunkin mielipidettä kysyttä tähän ekaluokalla....

Oletan että jos et ole siihenkään asti puuttunut lapsesi mielipiteseen hän valitseen uskonnon tunnille menemisen

Paitsi että hän ei _valitse_ mennä sinne.
Sen enempää kuin hän valitsee mennä matematiikan tunneille myöskään.

Lapsen kohdalla sanaa 'valita' kannattaa käyttää huolella.

 

uskonnon tunnin kuuluvat "normaaliin" opetusohjelmaan..tuskin lapsesi edes silloin muuta ajattelee kuin sinne menemistä ILMAN että sinä koitat häntä ohjata muualla..hope not

EI, vaan kysyn lapsen mielipiteen asiaan enkä ohjaa mihinkään suuntaan.
olisipa minunkin mielipidettä kysyttä tähän ekaluokalla....

Oletan että jos et ole siihenkään asti puuttunut lapsesi mielipiteseen hän valitseen uskonnon tunnille menemisen

no sitten valitsee
ja kun minä en kuulu kirkkoon, mutta mieheni kuuluu, lapsellani on itsellään täysi valta ja oikeus valita valitseeko hän uskonnontunnin.

 

uskonnon tunnin kuuluvat "normaaliin" opetusohjelmaan..tuskin lapsesi edes silloin muuta ajattelee kuin sinne menemistä ILMAN että sinä koitat häntä ohjata muualla..hope not

EI, vaan kysyn lapsen mielipiteen asiaan enkä ohjaa mihinkään suuntaan.
olisipa minunkin mielipidettä kysyttä tähän ekaluokalla....

Oletan että jos et ole siihenkään asti puuttunut lapsesi mielipiteseen hän valitseen uskonnon tunnille menemisen

Paitsi että hän ei _valitse_ mennä sinne.
Sen enempää kuin hän valitsee mennä matematiikan tunneille myöskään.

Lapsen kohdalla sanaa 'valita' kannattaa käyttää huolella.

Niin eihän lapsen tarvitsekaan onneksi valita sellaisessa perheessä jossa hänen annetaan kasvaa oikeassa kristillisessä ympäristössä..hänelle on luonnolista mennä uskonnon tunnille.

 

Owned! =)

Nyt öitä

 

Öitä ja mietinnän aiheita

 

samat sanat! öitä!

 

Ai, mein lasten päiväkodissa sanotaan joku loru mis kiitetään keittäjiä.

 

Jos on oikea ateisti ei piittaa moisesta, koska tietää ihmisten ajattelevan omilla aivoillaan Kun ateismista tulee uskonto tällaiset asiat alkavat merkitä.

 

Kiitos MAHTAVISTA nauruista, tämä ketju oli aivan hulvaton! Varsinkin, kun ilmeisesti kristitty provo väistelee faktoja ja keskustelee vaan epäolennaisesta.

Itse olen ateisti ja reagoisin itsekin jos päiväkodissa lapselleni opetettaisiin ruokarukous. En kuitenkaan siksi, että kieltäisin lapseltani Jumalan, vaan siksi, että haluan omien lapsieni mielen olevan avoinna muillekin kuin vain yhdelle mahdolliselle uskonnolle - tai ateismille, ihan miten lapsi itse valitsee sitten kun on tarpeeksi vanha valitsemaan.

Jana, jos vielä lueskelet tätä ketjua niin haluaisin kertoa sinulle, että itse päädyin ateismiin vasta rippikouluni jälkeen, minut siis kastettiin lapsena kristityksi ja kasvatettiin sen mukaisesti. Elämäni ei kuitenkaan ole ollut helppoa enkä rukouksistani huolimatta saanut minkäänlaista apua. Enkä pyytänyt mitään muuta, kuin voimia jaksaa. Sen jälkeen kävin lähellä kuolemaa ja jotenkin siinä tilanteessa vain huomasin, ettei mitään Jumalaa ole.

 

näin on. mun tytön päiväkodissa ja eskarissa saa valita kuuluuko lapsi jeesus-kerhoon vai ei mutta jos ei kuulu niin ei pääse retkille vaan joutuu jäämään päiväkodissa sen ajan.

no sehän on lapsen vanhempien valinta

 

Näin pätkän tv:stä, missä es. joulujuhlaan oli otettu kaikkien kulttuuri/uskontotaustoista jotakin mukaan. Ei niin, että kaikki niihin liittyvät kiellettiin.
Ihmettelenkin sitä, miksei sellaista käytäntöä voisi soveltaa muuallakin? Se olisi itsellekin hyväksi, että tietäisi enemmän muista.

 

näin on. mun tytön päiväkodissa ja eskarissa saa valita kuuluuko lapsi jeesus-kerhoon vai ei mutta jos ei kuulu niin ei pääse retkille vaan joutuu jäämään päiväkodissa sen ajan.

no sehän on lapsen vanhempien valinta

Jeps . Kaikkea ei voi saada.
Nykyään yritetään tasapäistää kaikki ja seurauksena on kohta se että kukaa ei voi tehdä mitään kun aina jonkun vakaamus estää sen.

 

Ja sillonhanmuidenki "satujen" aikaan on lapsen poistuttava

 

Päiväkodissa kuuluu opettaa tiettyjä kristillisiä arvoja, näin sanotaan jo VASUssakin.
Jos ryhmän lapsista yli puolet kuuluu kirkkoon niin mielestäni heillä on oikeus saada tietoa uskonasioista, ei se pk:ssa mitään tuputtamista ole. Ruokaruokous ei kenenkään lapsen maailmaa kaada. Miksi koko ryhmän tarvitsisi kärsiä parin ateistiperheen lasten takia?

 

Päiväkodissa kuuluu opettaa tiettyjä kristillisiä arvoja, näin sanotaan jo VASUssakin.
Jos ryhmän lapsista yli puolet kuuluu kirkkoon niin mielestäni heillä on oikeus saada tietoa uskonasioista, ei se pk:ssa mitään tuputtamista ole. Ruokaruokous ei kenenkään lapsen maailmaa kaada. Miksi koko ryhmän tarvitsisi kärsiä parin ateistiperheen lasten takia?

Vasu "määrää" päivähoidon tukemaan kotikasvatusta. Jokaisella lapsella on oikeus esim. myös omaan kieleen ja uskontoon. Mitä ovat nämä kristilliset arvot, joihin viittaat? Mielestäni vasun arvot ovat lähinnä humaaneja, ja hyvinkin yleismaailmallisia, uskonnoista riippumattomia.

Mitäs kun maailma jatkuvasti avartuu, ja jos joskus olisi tilanne, että pk-ryhmässä suurin osa olisi muslimeita, muuttuisiko kristityn mielipide uskonnon tuputtamisesta, tai maailman kaatumisesta?

 

Olen itse kristitty, ja vaikka haluan antaa lapselleni kristillisen kasvupohjan, yritän ymmärtää ei-uskovien ajatuksia esim. ruokarukouksista päiväkodissa. Koitan ajatella sen niin, että en itsekään pitäisi siitä, jos lapsen päiväkodissa luettaisiin ruokarukouksia jonkun muun jumalan nimeen kuin kristinuskon jumalan, koska se olisi minusta vääräuskoisuutta. Tämä on hankala asia ja varmaan saan moitteita kirjoituksestani, mutta kirjoitan kuitenkin. Itse uskon kristinuskon Jumalaan, ja katsoisin tekeväni väärin, jos en välittäisi lapselleni kristillistä arvomaailmaa. Itse näen sen paitsi totena, myös sellaisena turvallisena perusarvona, jota ilman ihmisen arvoilla ei tavallaan ole pohjaa. Tuputtaa en uskoa voi, sillä jokainen tekee itse uskonratkaisunsa. Koska itse kuitenkin uskon, miksi kertoisin lapselleni muuta? Itselleni usko on tärkeää ja antaa sen mitä tarvitsen, miksi jättäisin kertomatta uskosta lapsellenikaan? En uhkaile helvetillä tms., kerron Jumalan armosta, mikä on keskeisin kristinuskon sanoma. Loppujenlopuksi lapsen usko tai uskomattomuus on hänen ja Jumalan käsissä, ketään ei voi eikä pidä pakottaa uskomaan.

Itse katson kristinuskon olevan niin vahva arvopohja, ettei sitä pitäisi ottaa pois pk:sta/koulusta, minusta siitä seuraa arvottomuus. En tarkoita, että ateistit/ei-uskovat olisivat arvottomia tai eivät osaisi ajatella moraalisesti oikein, mutta mielestäni kristinusko kattaa kaikki arvot, jotka ovat hyviä.

Ja lapsilla on syntyjään helpompi itse asiassa uskoa Jumalan olemassaoloon kuin olla uskomatta.

 

Mielenkiintoinen keskustelu. =)
Itse en aikaisemmin ollut lainkaan seurakunnankerhoa vastaan lainkaan - olen tapakristitty, mutta luterilainen synkkä ajatusmaailma on alkanut pikkuhiljaa tuntua vähän kaukaiselta...

En myöskään ihan täysin käsitä esimerkiksi sellaista (mitä olen kuullut), että päiväkodeissa ei saa viettää joulujuhlaa, sillä paikalla on muutama muslimilapsi. Se on jokseenkin naurettavaa, sillä en ikimaailmassa usko, että muun uskoiset olisivat valmiit luopumaan omista perinteistään muiden takia. Aina se on vain me suomalaiset, heikkoitsetuntoiset, jotka taipuvat.

Minusta lapselle tärkeintä on turvallinen lapsuus luotettavien aikuisten (olivat ne sitten omat vanhemmat tai hoitajat) lähellä. Mitään pahaa ei ole esim. joulun tai pääsiäisen vietossa, ne ovat perinteitä, jotka osaltaan tuovat lapselle turvallisuuden tunteen. Eri asia on, miten näitä perinteitä muovataan.

Minulle on ihan okoo, että seurakunnankerhossa opetetaan lapsille hyviä tapoja ja rauhoittumista ja kuuntelemista. Ruokarukoukset ovat ok, samoin laulut ja perustarinat Nooan arkista jne. Nyt pääsiäisen aikaan kuitenkin huomaan, että "opetus" on painottunut hiukkasen liikaa Jeesukseen.
Lapsi (kohta 5v.) on ottanut hieman liikaa korviinsa asioita Jeesuksesta. Näitä asioita ei selkeästi ole enää käsitelty mitenkään huomaamatta tarinoina. Lapsi puhuu, että "Jeesus rakastaa lapsia" ja kyselee kaikenlaista Jeesuksesta (ja "tietää" kuitenkin vastauksen kerhotätien kertomuksista).

Eihän noin pieni lapsi vielä ymmärrä käsitettä "uskonto"! Liika "jeesustelu" taas alkaa kuullostaa joltain amerikkalaiselta hihhuloinnilta. Se ei ole enää normaalia tapakristittyjen kasvatusta, jonka vielä voisin ymmärtää.

Olemme ottaneet kannan, että selitän mahdollisimman yksinkertaisesti, että jutut Jeesuksesta ovat tarinoita, joihin jotkut uskovat ja toiset eivät. Kerron myös, että äiti ja isä pitävät niitä tarinoita (nyt erityisesti painotan sitä, kun tuntuu, että kerhossa asiaa on liikaa tuotu esille).
Kerron myös toisaalta ajatukseni suojelusenkeleistä, että jotkut uskovat niihin ja että äiti on sellainen, joka uskoo.

En tiedä, voiko 5-vuotias vielä muutamalla kerhokerralla rumasti sanottuna aivopeseytyä, mutta hiukan yli asioiden käsittelyssä on kyllä menty.
Minusta kerhossa pitäisi opettaa tavallisia kristillisiä arvoja, kuten käytöstavat ja se, miten muut ihmiset pitäisi ottaa huomioon - sellaiset taidothan monilta nykynuorilta puuttuvat. Paljon on kuitenkin kyse siitä, kuka kerho-ohjaaja sattuu olemaan paikalla. Heissäkin on enemmän ja vähemmän uskovia, kuten meissä muissakin.

Joku voi sanoa, että "ota sitten lapsesi pois kerhosta". Sitä varmaan täytyy alkaa miettiä - tai sitten katsoa, tekeekö kesätauko riittävän välin.

Yhtäkaikki, meidän ja lastemme olisi syytä oppia elämään maailmassa hieman vähemmän itsekkäinä - uskoipa kuka miten tahansa. Ei ateismi ole paha asia (ja olen samaa mieltä monien kirjoittajien kanssa, ettei kyseessä edes pitäisi olla mikään "ismi", vaan kyse on jokaisen hank.koht ajatuksista) eikä myöskään "uskovaisuus". Kunhan vain kunnioittaisi muita (eli ei tuputa omaa kantaansa) ja kohtelisi toisia hyvin.

Ihan vain mietinnän aiheeksi lopuksi: oletteko ajatelleen, mitä kaikkea pahaa eri uskonnot ovat saaneet aikaan. Tulee mieleen ,että ainoalta rauhanomaiselta ajattelumallilta vaikuttavat itämaiset "uskonnot", joissa pyritään mielen rauhaan ilman, että muita täytyy käännyttää. Voi toki olla, että olen väärässä. Kuitenkin valtauskontojen takia soditaan ihan liian paljon...