päiväunihelvetti

Meillä jätettiin unitutti pois 2 viikkoa sitten. Samalla alkoi ihan kamala uhma ja päiväunet jäivät pois. Tai ainakin taistelu niistä alkoi.

Vielä 2 viikkoa sitten lapsemme oli kuin enkeli. Itki vain jos muksautti itsensä tms.. Nyt hän saa ihan suunnattomia raivareita. Huutaa kurkku suorana ja läpsii ja sätkii.

Suurimmat erimielisyydet syntyvät vaunuttelulenkeillä kun viedään koiraa ulos, kun ei saa kävellä. Saa aina kävellä metsässä pitkiä matkoja ja annan aina kyllä tilaisuuden kävellä myös tiellä mutta jos varoituksesta huolimatta yrittää "karata" esim autotielle niin laitan väkisin vaunuun ja valjaat päälle ja selitän aina miksi tein niin kuin tein.

Toinen on noi päiväunet. Nukkui ennen tutista luopumista 2-3,5 tunnin unia ja nyt ei mene millään nukkumaan. Joka päivä 2 viikon ajan on tasiteltu miltei 2 tuntia... laittamalla aina takaisin sänkyyn ja silitetään ja rauhoitellaan vaikka kuinka huutaisi. Yrittää kaikkensa "ei isi vaan äiti" ja sitten "ei äiti vaan isi" Mee pois.... karkaa sängystä heti kun aikuinen poistuu... ja alkaa leikkiä pimeässä... huutelee laulelee, itkee syliä jos otan viereen nukkumaan niin karkaa eli läheisyys ei auta. Huutaa kuin syötävä jos pitää kiinni ja yrittää rauhoittaa´. Tänään oli eka erävoitto ja yli 2 tuntia meni siihen että sain hänet nukkumaan. selvästi oli väsynyt vaikka taistelikin vastaan. Kauankohan tätä kestää, teenkö jotain väärin, vai onko normaalia uhmaa ja onko toivoa saada lapsi enää unille...

pelottaa vaan kun palaa lomilta päiväkotiin niin ei nuku sielläkään.

 

Hm. Entäpä jos lapsi ei ole vielä valmis siitä unitutista luopumaan? Tuossa tilanteessa tekisin niin, että ottaisin tutin takaisin kuvioihin ja koettaisin sitten jonkin viikon päästä uudelleen tutista luopumista... äitini oli veljen kanssa tehnyt niin, kun tutin pois ottamisen jälkeen veli oli alkanut imeä peukaloa tosi paljon. Parin viikon kuluttua kun äiti otti uudestaan tutin pois, eikä ollut enää ongelmia.

 

Minä taas henkilökohtaisesti en antaisi tuttia enää takaisin kun siintä on kerran luovuttu ja kuitenkinhan se vieroitus olisi edessä päin jossain vaiheessa.

Omakohtaistakin kokemusta löytyy, sillä oma poikamme on vierotettu tutista (oli käytössä vaan unituttina) kolmisen viikkoa sitten. Hän oli täysin riippuvainen tutista ja olimme lykänneet vieroitusta pitkään elämänmuutosten takia (mm. pikkusisaruksen syntymä) ja tutti meni vain yhtenä iltana sattumalta rikki ja lapsi vei sen itse roskiin, mutta yöunille mennessä oli iso itku ja nukutus kesti 2 tuntia ja seuraavat kaksi yötä olivat täynnä heräilyjä ja itkuja, sitten helpotti. Päiväunille meno vaikeutui kyllä kotona, mutta satunnaisesti ollessa hoidossa nukahtaa heti, koska hoidon aktiviteetit ovat pienelle väsyttäviä. Vieläkin ison surun tullessa tutin perään itketään ja toisinaan tuntuu että elämä vaikeutunut siitä luopumisen myötä, mutta sitten ajattelen että kyllähän se olisi varmaan kirpaissut myöhemminkin. Nyt kolmen viikon jälkeen alkaa unille meno sujua entiseen tapaan. Eli vaihtelevasti

Meilläkin lapsi on välillä kovastikin yrittänyt pompotella (etenkin nukkumaan mennessä) kuka saa nukuttaa ja tehä sitä ja tätä, mutta olemme pitäneet säännöistä ja rajoista kiinni. Aikansa vastustelee ja sitten tyytyy. Eikä asioita helpota pikku herran (2v) kauhea uhmaikä höystettynä vahvalla tempperamentillä.

Joten auttaa en osaa, mutta mielestäni et todellakaan tee mitään väärin. Aika auttaa!
Voimia ja pitkää pinnaa!

 

meilläkin on samanlaista huutoa nukkumaan mennessä sekä päivällä että yöllä. Meillä ollaan vaan lopetettu tissittely tai lähinnä yötissittely. Ensimmäiset yöt meni kivasti ja kerkesin jo ajatella että helpollahan sitä pääsi mutta mutta sitten alkokin vaikeudet. Neiti on nyt huutanut useamman yön. Mikään ei auta, ei saa puhutella saatika koskea. Olenkin tehnyt niin että olen vaan maannut vieressä hiljaa ja välillä puhunut rauhallisella äänellä että ollaan vieressä eikä ole mitään hätää. Joskus olen ottanut tiukasti viereen makoilemaan saman peiton alle ja siihen on nukahtanut.

Toivottavasti tämä vaihe ei kestä pitkään. Voimia teille :hug: