Pakkoko kestää vaikka pelkään lasten puolesta:(

  • Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti
"vieras"
Meillä on anoppilassa käynnit yhtä helvettiä ja minusta johtuen ei käydä siellä kuin todella harvoin vaikka matka ei pitkä. Anopin käytös on niin törkeää kuin voi olla ja se mitä se töksäyttelee vaikuttaa aivan varmasti lapsiin, mutta "pakko" siellä oli taas käydä.

Tämä viimeisin kerta; heti ensimmäinen sana ovella oli 2-luokkalaiselle lapsellemme "et ole enää niin lihava kuin ennen -oot laihtunut. Hyvä hyvä.". Ei sanonut edes moi tai hei vaan tuon heti ekana ja lapsemme on hyvin pitkä (luokkansa pisimpiä, muttei pisin) ja roteva, muttei lihava(poika kyseessä). Minuakaan ei tervehtinyt vaan ekana kysyi "joko perunkirjoitus on", koska pari viikkoa sitten kuoli läheiseni. Ei mitään surunvalitteluja. Koko sen vierailun ajan yritti udella mitä saan perintöä (läheinen sukulainen joten perin hänet osaksi, tosin se mitä saan on maksimissaan pari tuhatta tai en mitään) ja mitäs kaikkea omaisuutta sillä sukulaisellani on jne. Suruni on todellakin kesken ja ahdisti tuo ettei edes osoitettu surunvalitteluja vaan kiinnosti perintö! Oikeasti varmaan odottaa, että nyt maksellaan hänen velkojaan jos minä saan huikean perinnön. Lapsemme kuulivat nämäkin utelut ja yksi lapsista sanoi sitten tämän kuolleen olevan nyt taivaassa ja vilkuttavan heille. Tähän anoppi töksäytti "maan alla se ruumis on ja rahalla se ei tee enää mitään -ne kuuluu nyt muille. Kuollut ja kuopattu". Tässä vaiheessa mieheni ymmärsi että oli kotiin lähdön aika vaikka ei oltu oltu kauan.

Kun joka ikinen kerta otetaan lapsille puheeksi heidän ylipainonsa (kaksi lastani on neuvolan käyrällä alle sen 0-linjan) tai miten minä olen minkäkinlainen huono ihminen niin ei kai tarvitse olettaa, että käydään enemmän kuin max 2krt/vuodessa kylässä. Nytkin oli vielä sairaana viikolla ja muka tervehtyi siihen kun oltiin menossa vaikka sanottiin että tullaan viikkoa myöhemmin niin ei sopinut. Eipä ollut anoppi terve vaan sairastutti ainakin 2 nuorinta lasta ja mieheni tautiinsa.

Mieheni haluaa, että lapset käy anopin luona eikä usko kun sanon, että ei ole hyväksi kuunnella sen juttuja ja anoppi ei usko kun on sanottu että kun tullaan niin ei puhuta kenenkään painosta. Aina aukoo päätänsä ja keskustelun aiheet on ylipaino jne. Ja nyt viime kerralla tuo yksi painon kommentointi ei riittänyt vaan kahvittelun aikana mainitsi useaan otteeseen ylipainoisista"tein näitä kevyempiä pullia ettei Matti(poikamme) liho niin kuin kotileipomuksilla menee".

Vedänkö tästä riidan mieheni kanssa ettei käydä enää siellä? Nätisti puhuminen ei auta anopin suhteen eikä mieheni jonka mukaan anopin on nähtävä lapsia. Minusta nuo puheet tekee hallaa lasten minäkuvalle. Näitä puheita on sitten enemmän kuin jaksoin kirjoittaa. Pääpaino sanoilla "ylipaino, läski".
 
"vieras"
Mä mietin sitä et onko lapsen kehitykselle ihan hirveän haitallista, jos saa tollaista niskaan kaksi kertaa vuodessa. Ainakaaan sun ei tarvitse mennä ja voisitte antaa lasten itse päättää haluavatko mukaan vai eivät.
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";29041703]Mä mietin sitä et onko lapsen kehitykselle ihan hirveän haitallista, jos saa tollaista niskaan kaksi kertaa vuodessa. Ainakaaan sun ei tarvitse mennä ja voisitte antaa lasten itse päättää haluavatko mukaan vai eivät.[/QUOTE]

Lapsi sulkeutuu täysin hiljaiseksi mummolassa ja itkeskelee sen jälkeen ja miettii miksi hän on niin lihava. Joka ikinen kerta anoppi ottaa puheeksi lasten läskeyden ja miten minä olen ne lihottanut muodottomiksi ja miten rumia ne on noin lihavina(ja muistutan taas ettei ole lihavia, vanhin on hyvin pitkä ja se on anopin mielestä lihavuutta). Vanhin on itse sanonut ettei halua mummolaan (vanhin lapsi, nuoremmat ei osaa niin kommentoida).
 
........
sano vaikka anopille että tuo saattaa loukata lasta. Sanot sen ihan rauhallisesti niin eiköhän "fiksuna" tajua lopettaa turhan kommentoinnin tai sitten on erityisen tyhmä.
Tai sitten keksit jotain kommentoitavaa anopin ulkonäöstä. Älä myöskään onnittele tai esittele surunvalitteluja hänelle mistään.
 
"Vieras"
En kävisi, vaikka mies sanoisi mitä. Ja jos mies haluaisi mennä lasten kanssa, niin saisi ensin jutella anoppinsa kanssa siitä, ettei todella ota enää kantaa lapsien painoasioihin. Mutta todennäköisesti välttäisin lapsienkin viemistä, valitettavasti. Miksi vierailla, jos kaikille tulee vain paha mieli. Mies voi käydä yksinkin, ei anoppi tunnu arvostavan vierailuja kun asenne ja ilmaisu on tuota luokkaa.. Miksi siis käydä ollenkaan.
 
"Lapset ensin"
Suojele lapsiasi tuollaiselta puheelta. Lapset ymmärtävät asiat vielä niin kokonaisvaltaisesti, että käteen heille jää viesti siitä, että heissä on jotain vikaa ja että he eivät ole tarpeeksi hyviä omana itsenään. Sitä saa tässä maailmassa kokea tarpeeksi muutenkin, älä anna kenenkään lannistaa ja mollata lapsiasi. Kertoisin anopille suoraan, että jos puheet eivät lopu, vierailut päättyvät. Mikään suhde ei ole niin tärkeä vain sen takia, että olette sukulaisia jos se on vahingollinen lapsille. Tsemppiä!
 
  • Tykkää
Reactions: Zucchini
"vieras"
Voi voi, et sä niitä lapsia lasipurkkiin saa vaikka haluaisit, meillä ei ole kukaan ikinä puhunut painosta lapsille mitään, tuli 8 v tyttö tässä päivänä eräänä rypistellen mahan nahkaansa, että hänen pitäisi laihduttaa pari kiloa.(normaalipainoinen) Paino ja lihavuus ovat koulussa ihan varmasti sunkin lapsien korvilla ja kuultavilla.
 
"Vieras"
No jos joka kerta on meno tuollaista niin en varmaan itse motivoituisi menemään sinne. Jos se miehes kävis itsekseen silloin tällöin tapaamassa äitiään.

Niin miten sun miehes yleensä reagoi näihin äitinsä kommentteihin?
 
"vieras"
Ap etkö puutu anoppisi sanomisiin mitenkään. Itse sanoisin suoraan vastaan. Tiedät jo etukäteen mitä anoppi kommentoi, joten on sinun tehtäväsi lasten kuullen sanoa anopille ystävällisesti faktat.

Lasten painokommenttiin sinun olisi pitänyt sanoa, että paino on sopiva meidän ja neuvolan käyrien mukaan.

Jos lapsi sanoo sukulaisen olevan taivaassa ja anoppi alkaa mätkättämään siitä kuinka ruumis on maan alla niin ystävällisesti voi sellaiseen sanoa, että olemme kristittyjä ja uskomme taivaaseen.

Ei voi sanoa muuta kuin, että miehesikin on kyllä pahvi. En menisi tuollaisen ihmisen luo. Eihän tuollainen käytös ole normaalia ollenkaan. Ei taida anopilla ystäviä olla.
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";29042123]Seuraavalla kerralla kun menette sinne, sano tervehtimättä, että voi kauhea, kun olet lihonut.[/QUOTE]

Taidan viedä sille paketin nutrilettia ja sanoa, että tästä on sinulle apua painonpudotuksessa.

Ja joku toinen kysyi eikä mieheni sano mitään; no eipä kovin voimakkaasti sano. Sanoo kyllä, että lapset on ihan normaalipainoisia jne., mutta ei ala rettelöitsemään äitinsä kanssa eli ei pysty käskemään sitä olemaan hiljaa. Ja on sanottu nätisti, että voisi puhua muusta, mutta tämä aihe on oikein pakkomielteinen sille. Käytännössä on ihan oikeasti tosi tyhmä(monessakin asiassa). Esim. on ottanut aikoinaan isoja luottoja ja nyt vaikeuksia maksaa niitä. Olipa nyt mennyt pankkiin ja kysynyt josko ne luotot voisi saada anteeksi kun ei hänellä ole varaa maksaa niitä ja on nyt sairastellutkin niin paljon ja jää kohta eläkkeelle ja ei pysty maksamaan niitä. Kertoi miehelleni tästä että väittävät muka ettei niitä lainoja voi unohtaa niin ei uskonut miestäni kun sanoi, että lainat on kuule hoidettava.
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";29042148]Ap etkö puutu anoppisi sanomisiin mitenkään. Itse sanoisin suoraan vastaan. Tiedät jo etukäteen mitä anoppi kommentoi, joten on sinun tehtäväsi lasten kuullen sanoa anopille ystävällisesti faktat.

Lasten painokommenttiin sinun olisi pitänyt sanoa, että paino on sopiva meidän ja neuvolan käyrien mukaan.

Jos lapsi sanoo sukulaisen olevan taivaassa ja anoppi alkaa mätkättämään siitä kuinka ruumis on maan alla niin ystävällisesti voi sellaiseen sanoa, että olemme kristittyjä ja uskomme taivaaseen.

Ei voi sanoa muuta kuin, että miehesikin on kyllä pahvi. En menisi tuollaisen ihmisen luo. Eihän tuollainen käytös ole normaalia ollenkaan. Ei taida anopilla ystäviä olla.[/QUOTE]

On sanottu, että paino on sopiva oikein neuvolan käyrien mukaan, mutta anoppi ON AINA OIKEASSA. Asiassa kuin asiassa vain anoppi on oikeassa. Ei ota kuuleviin korviinsa mitään vastaväitettä missään asiassa.

Ja joo, ei ole ystäviä. On työskennellyt esimiesasemassa ja sen mitä tunnen niin on vähän väliä vaihdattanut alaisiaan kun on kuulemma osaamattomia. Heillä voi vaihtaa toimipistettä aika helposti.
 
Kuuntelija
Tuon kaltaisia ihmisiä on paljon, etenkin vanhemmassa väessä. He suoltavat juttujaan ja sammakoitaan jatkuvasti. Ja levy jatkaa pyörimistään. Olen ihan kokeillutkin, että mitä tapahtuu kun sanoo suoraan ettei jaksa kuunnella näitä asioita, tai tämä ei sovi lasten korville... niin ei mitään vaikutusta. Voit jopa kokeilla vihastua tai suuttua asiasta tälle valittajalle, ja saatat hämmästyä, silläkään ei saata tulla tuloksia. Usein vanha valittaja ei todellakaan ymmärrä miksi hänelle annetaan huonoa palautetta ja miksi hänelle suututaan koska hänhän vain haluaa auttaa ja on "oikeutettu" kokemustensa/elämänsä nojalla näin käyttäytymään.
Loppujen lopuksi on kuuntelijan päätettävissä mihin rajat laitetaan ja millä omalla käytöksellä vapautuu ilkeyksien kuuntelemisesta. Miksi haluatte kiusata lapsianne tällaisen ihmisen käytöksellä?
 
Kuuntelija
Miksi pitäisi lähteä sille tielle, että ryhtyy vittuilemaan takaisin ja kiusaamaan? Ette te siinäkään mitään voita ja jos voitatte niin vielä puuskaisemman anopin. Anoppi taitaa kärsiä yksinäisyydestä ja ei ole ratkaissut elämässään taakse jääneitä haasteita.
 
Keittiönoita
Musta tuntuu, että yhä enemmän on olemassa näitä "rehellisesti mielipiteensä ilmaisevia" totuudentorvia. Ihan kaikissa ikäluokissa. Sanotaan ääneen mitä mieleen pätkähtää eikä tippaakaan ajatella, että niillä sanoilla saatetaan loukata kuulijaa. Onko se sitten ajan ilmiö vai mikä, että jos olet ruma, sulle voidaan sanoa se suoraan päin näköä eikä sun pidä siitä loukkaantua, koska sehän on vaan totuus. Tai vähintäänkin sanojan rehellinen mielipide.

Mä en varmaan veisi lastani tuohon mummolaan. Paino kun voi olla asia, joka saa hyvin pian älyttömät mittasuhteet ja pahimmillaan lapsi on syömishäiriöiden edessä. Tai ainakin sanoisin, että yleisiin kohteliaisuussääntöihin kuuluu, että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ollaan hiljaa.
 
IhanaValo
En mie päästäis lapsiani tommoiseen paikkaan missä käynnistä saa vain pahan mielen.
Saattaisin anopille sanoa pahastikin, että jos ei ole muuta sanottavaa niin pitäis turpansa kiinni.
 
miten tollasia on
[QUOTE="vieras";29041729]Lapsi sulkeutuu täysin hiljaiseksi mummolassa ja itkeskelee sen jälkeen ja miettii miksi hän on niin lihava. Joka ikinen kerta anoppi ottaa puheeksi lasten läskeyden ja miten minä olen ne lihottanut muodottomiksi ja miten rumia ne on noin lihavina(ja muistutan taas ettei ole lihavia, vanhin on hyvin pitkä ja se on anopin mielestä lihavuutta). Vanhin on itse sanonut ettei halua mummolaan (vanhin lapsi, nuoremmat ei osaa niin kommentoida).[/QUOTE]

Ei sun tarvi mitään riitaa haastaa miehesi kanssa, ettette käy enää anopin luona... Sanot vaan, että lapsen korville ja itsetunnolle ei tee hyvää kuunnella tuollaista läski-puhetta! Sun tehtävä on vanhempana pitää huolta, ettei lapsi joudu tuollaista sontaa kestämään, sanoo sun mies mitä hyvänsä. Jos haluaa kyseistä akkaa nähdä, käyköön yksin. Anopille/mummolle voi sanoa, ettei sillä enää lapsia näy niin kauan kuin käyttäytyy ihmisiksi.

Meidän lapsilla on mitä lempeimmät ja hyväntahtoisimmat mummot ja vaarit - en voisi edes kuvitella että veisin lapseni tuollaiseen ulkonäkökeskeiseen mollauspaikkaan
 
pha
[QUOTE="vieras";29042148]Ap etkö puutu anoppisi sanomisiin mitenkään. Itse sanoisin suoraan vastaan. Tiedät jo etukäteen mitä anoppi kommentoi, joten on sinun tehtäväsi lasten kuullen sanoa anopille ystävällisesti faktat.[/QUOTE]

Kyllä se tosiaan on vanhempien homma puolustaa lapsiaan sen sijaan, että mielistelisi hymistellen ja hiljaa paheksuen vieressä.

Mulla on samantyyppinen sukulainen kuin aloittajalla, eikä ainakaan häneen tehoa mikään rauhallinen ja sovitteleva tyyli. Sille pitää sanoa, että "No ethän sä tollasta voi sanoa lasten kuullen" ja "Mä oon tosta niin eri mieltä kuin vain voin olla" tai "Sä puhut nyt ihan puuta heinää". Tällä tyylillä sen ihmisen suu pysyy edes jotenkin kurissa, kun se huomaa ettei se ole mikään koko porukan mielipidevaikuttaja. Lisäksi lapsille tekee hyvää nähdä, että äiti uskaltaa puolustaa.
 
[QUOTE="vieras";29042073]Voi voi, et sä niitä lapsia lasipurkkiin saa vaikka haluaisit, meillä ei ole kukaan ikinä puhunut painosta lapsille mitään, tuli 8 v tyttö tässä päivänä eräänä rypistellen mahan nahkaansa, että hänen pitäisi laihduttaa pari kiloa.(normaalipainoinen) Paino ja lihavuus ovat koulussa ihan varmasti sunkin lapsien korvilla ja kuultavilla.[/QUOTE]

No entä jos lapsesi mummi joka ainoa kerta kommentoisi lapsellesi miten hän on lihava ja lihavat on rumia ja kotona läskistyy jne??? Ei varmaa yhtää haittais sua?
Eriasia satunnainen koulussa kuultu asia kun lähisukulaisen jokakertanen kommentointi ja mollaaminen siten että toista itkettää kotona. Lasipurkissa ei tarvi elää eikä sietää kaikkea.
 
Mulla on äiti sellanen torvi jonka sanomisiin on joutunu puuttumaan. Alkoi kommentoida lapsen painokäyrää jo 2kk iässä kun oli täysimetyksellä. Painoa oli ja oli pituuttakin. Muutenkin piikittelee ja laukoo. Emme usein käy mummilassa sattuneesta syystä. Enää ei pojan painoa kommentoi eikä aihettakaan ole, muuta kyllä latelee mitä mieleen tulee. Ja ap, pakko ei oo kestää, sun tehtävä on puolustaa ja jos selkeästi lapselle tulee pahamieli ni elkää menkö.
 
"noh"
Mitä se sun miehesi tekee? Senhän pitäis tohon puuttua, eikä nysvänänä antaa äitinsä käyttäytyä noin. Jos äitinsä huomauttelee asiattomia, niin miksei miehesi älähdä ja sano, että olepa hyvä ja lopeta se painosta huomauttelu, olemme kaikki normaalipainoisia?
 

Yhteistyössä