"vieras"
Meillä on anoppilassa käynnit yhtä helvettiä ja minusta johtuen ei käydä siellä kuin todella harvoin vaikka matka ei pitkä. Anopin käytös on niin törkeää kuin voi olla ja se mitä se töksäyttelee vaikuttaa aivan varmasti lapsiin, mutta "pakko" siellä oli taas käydä.
Tämä viimeisin kerta; heti ensimmäinen sana ovella oli 2-luokkalaiselle lapsellemme "et ole enää niin lihava kuin ennen -oot laihtunut. Hyvä hyvä.". Ei sanonut edes moi tai hei vaan tuon heti ekana ja lapsemme on hyvin pitkä (luokkansa pisimpiä, muttei pisin) ja roteva, muttei lihava(poika kyseessä). Minuakaan ei tervehtinyt vaan ekana kysyi "joko perunkirjoitus on", koska pari viikkoa sitten kuoli läheiseni. Ei mitään surunvalitteluja. Koko sen vierailun ajan yritti udella mitä saan perintöä (läheinen sukulainen joten perin hänet osaksi, tosin se mitä saan on maksimissaan pari tuhatta tai en mitään) ja mitäs kaikkea omaisuutta sillä sukulaisellani on jne. Suruni on todellakin kesken ja ahdisti tuo ettei edes osoitettu surunvalitteluja vaan kiinnosti perintö! Oikeasti varmaan odottaa, että nyt maksellaan hänen velkojaan jos minä saan huikean perinnön. Lapsemme kuulivat nämäkin utelut ja yksi lapsista sanoi sitten tämän kuolleen olevan nyt taivaassa ja vilkuttavan heille. Tähän anoppi töksäytti "maan alla se ruumis on ja rahalla se ei tee enää mitään -ne kuuluu nyt muille. Kuollut ja kuopattu". Tässä vaiheessa mieheni ymmärsi että oli kotiin lähdön aika vaikka ei oltu oltu kauan.
Kun joka ikinen kerta otetaan lapsille puheeksi heidän ylipainonsa (kaksi lastani on neuvolan käyrällä alle sen 0-linjan) tai miten minä olen minkäkinlainen huono ihminen niin ei kai tarvitse olettaa, että käydään enemmän kuin max 2krt/vuodessa kylässä. Nytkin oli vielä sairaana viikolla ja muka tervehtyi siihen kun oltiin menossa vaikka sanottiin että tullaan viikkoa myöhemmin niin ei sopinut. Eipä ollut anoppi terve vaan sairastutti ainakin 2 nuorinta lasta ja mieheni tautiinsa.
Mieheni haluaa, että lapset käy anopin luona eikä usko kun sanon, että ei ole hyväksi kuunnella sen juttuja ja anoppi ei usko kun on sanottu että kun tullaan niin ei puhuta kenenkään painosta. Aina aukoo päätänsä ja keskustelun aiheet on ylipaino jne. Ja nyt viime kerralla tuo yksi painon kommentointi ei riittänyt vaan kahvittelun aikana mainitsi useaan otteeseen ylipainoisista"tein näitä kevyempiä pullia ettei Matti(poikamme) liho niin kuin kotileipomuksilla menee".
Vedänkö tästä riidan mieheni kanssa ettei käydä enää siellä? Nätisti puhuminen ei auta anopin suhteen eikä mieheni jonka mukaan anopin on nähtävä lapsia. Minusta nuo puheet tekee hallaa lasten minäkuvalle. Näitä puheita on sitten enemmän kuin jaksoin kirjoittaa. Pääpaino sanoilla "ylipaino, läski".
Tämä viimeisin kerta; heti ensimmäinen sana ovella oli 2-luokkalaiselle lapsellemme "et ole enää niin lihava kuin ennen -oot laihtunut. Hyvä hyvä.". Ei sanonut edes moi tai hei vaan tuon heti ekana ja lapsemme on hyvin pitkä (luokkansa pisimpiä, muttei pisin) ja roteva, muttei lihava(poika kyseessä). Minuakaan ei tervehtinyt vaan ekana kysyi "joko perunkirjoitus on", koska pari viikkoa sitten kuoli läheiseni. Ei mitään surunvalitteluja. Koko sen vierailun ajan yritti udella mitä saan perintöä (läheinen sukulainen joten perin hänet osaksi, tosin se mitä saan on maksimissaan pari tuhatta tai en mitään) ja mitäs kaikkea omaisuutta sillä sukulaisellani on jne. Suruni on todellakin kesken ja ahdisti tuo ettei edes osoitettu surunvalitteluja vaan kiinnosti perintö! Oikeasti varmaan odottaa, että nyt maksellaan hänen velkojaan jos minä saan huikean perinnön. Lapsemme kuulivat nämäkin utelut ja yksi lapsista sanoi sitten tämän kuolleen olevan nyt taivaassa ja vilkuttavan heille. Tähän anoppi töksäytti "maan alla se ruumis on ja rahalla se ei tee enää mitään -ne kuuluu nyt muille. Kuollut ja kuopattu". Tässä vaiheessa mieheni ymmärsi että oli kotiin lähdön aika vaikka ei oltu oltu kauan.
Kun joka ikinen kerta otetaan lapsille puheeksi heidän ylipainonsa (kaksi lastani on neuvolan käyrällä alle sen 0-linjan) tai miten minä olen minkäkinlainen huono ihminen niin ei kai tarvitse olettaa, että käydään enemmän kuin max 2krt/vuodessa kylässä. Nytkin oli vielä sairaana viikolla ja muka tervehtyi siihen kun oltiin menossa vaikka sanottiin että tullaan viikkoa myöhemmin niin ei sopinut. Eipä ollut anoppi terve vaan sairastutti ainakin 2 nuorinta lasta ja mieheni tautiinsa.
Mieheni haluaa, että lapset käy anopin luona eikä usko kun sanon, että ei ole hyväksi kuunnella sen juttuja ja anoppi ei usko kun on sanottu että kun tullaan niin ei puhuta kenenkään painosta. Aina aukoo päätänsä ja keskustelun aiheet on ylipaino jne. Ja nyt viime kerralla tuo yksi painon kommentointi ei riittänyt vaan kahvittelun aikana mainitsi useaan otteeseen ylipainoisista"tein näitä kevyempiä pullia ettei Matti(poikamme) liho niin kuin kotileipomuksilla menee".
Vedänkö tästä riidan mieheni kanssa ettei käydä enää siellä? Nätisti puhuminen ei auta anopin suhteen eikä mieheni jonka mukaan anopin on nähtävä lapsia. Minusta nuo puheet tekee hallaa lasten minäkuvalle. Näitä puheita on sitten enemmän kuin jaksoin kirjoittaa. Pääpaino sanoilla "ylipaino, läski".