Palkokasvi nenässä ;)

... mutta ei nyt ihan tosissaan, leikillä vaan

Mie kävin kaupassa, ja ostin miehen pyynnöstä myös pyörösahan terän. Nää nokkelat teinit sit kauppakasseja purkaessaan juttelivat:
- Sirkkelin teräkö tää on?
- Näyttäis olevan. Jaa, äitii... et kai sä meinaa taas leipoa ruisleipäsiä?

:ashamed: :snotty:

Siis sen kerran kun mie tein ruisleipäsiä, niin ne oli niin kovia, että sirkkeli ois ollut hyvä väline niiden viipalointiin B)

 

 

 

ai paha, ai paha...

 

Ihanaa ettei kaikki muut ole täydellisiä
Olen vältellyt kakkujen tekoa jo yli kaksikymmentä vuotta. Ensimmäisen tehtyäni (nykyinen mieheni silloinen poikaystäväni) käytti kaikki mahdolliset välineet mitä keittiöstä löytyi, ja totesi että murusen sitä saa irtoamaan. Kysyi sitten huolissaan, että onko pakko syödäkin... kun etuhampaat on tekarit lapsuuden onnettomuuden jäljiltä... minä sitten itkien, että heitä vaan roskiin... ainakin yritin kovasti... tai kivisti...
Meillä ykkönen luuli pitkään, että äidin tekemissä kakuissa lukuu teksti FAZER. Yksillä syntymäpäivillä sitten erehtyi kysymään, että miksi kirjoitan aina tuon tekstin Oli pakko sanoa, että eihän äiti niitä ole tehnyt... APUVA! Myönnän olevani onneton leipoja. Viimeksi pulliksi miespuoliset pohtivat mitä saarta tai luotoa mikäkin muistuttaa, mutta maku oli sillä kertaa kuulemma erinomainen.