Paniikkihäiriön kanssa pärjäily ilman lääkkeitä?

Miten muut paniikkihäiriöiset? Ette varmaan kaikki käytä lääkkeitä?

Itsellänihän on ollut lääkitys muistaakseni vuodesta 2005 (ei kylläkään sama lääkitys koko ajan, ja välillä on kokeiltu olla ilmankin).

Nyt on sellainen tilanne, että minulla on LA 31.12, ja tässä olisi nyt lääkäriltä sellainen määräys, että pari viikkoa puolikkaalla lääkkeellä (Citalopram 20 mg) ja sitten lopetus ennen synnytystä. Ja sen jälkeen olisi tarkoitus kokeilla olla ilman lääkettä..

Jostakin syystä olen aina palannut lääkkeiden pariin jossain vaiheessa, kun olen ilman ollut jonkin aikaa.. Saa nähdä onnistuuko tämä tällä kertaa..
Lääkäri sanoi, että monesti jännitysoireet häviää iän myötä (?) mutta jotenkin vaikea uskoa, että ne mihinkään minulta häviäisi, kun on kerta olleet tähänkin asti..
No, kokeilemallahan se selviää..

Kokemuksia jos jollakin on ilman lääkkeitä pärjäämisestä (erityisesti äitinä) niin ottaisin mielelläni vastaan.

 

Mulla ainakin hävis ajan myötä. En syönyt lääkkeitä kuin pari kuukautta.

 

Mullakin hävisi.
Vajaa puoli vuotta söin lääkkeitä,sitä ennen olin kärvistellyt useamman vuoden tuon sairauden kanssa
Ei ole tarvinnut enää lääkkeitä hakea! Jo 7 vuotta ilman.
Minäkin lopetin niin että vähennettiin puolikkaaseen ja siitä jätettiin kokonaan pois.

 

En jaksa nyt kirjautua, mutta tulin vastaamaan.
Se on kyllä hyvä kuulla, että siitä voi päästä eroon sitten ihan kokonaan.
Jospa sitä tällä kertaa toimisi mullakin.
Kiitokset vastauksista!

 

Mulla menee Propral 40mg 1/2 tbl 1-4 kertaa päivässä, ei apua. Mun paniikkihäiriö alkoi avioeron myötä kesäkuussa, sitä ennen ei oireita ollut. Tosin on mulla päiviä, jolloin en lääkettä tarvi, mutta on myös päiviä jolloin max annos ei riitä. Lääkäri määräsi myös rauhoittavana Opamoxia 15mg 1/2-1 tbl 1-4 kertaa päivässä. Ja taas päiviä jolloin en sitä tarvi, mutta myös päiviä jolloin niistä ei mitään apua. En kyllä aio tähän lääkekoukkuun jäädä. Varsinkin kun tuo Opamox helposti koukuttaa ja toleranssi kasvaa. Tosiaan kiva kuulla ettei tää ikuisesti jatku

 

Mä pääsin ajan myötä niskanpäälle ja pystyin lopettamaan lääkkeet aikalailla kertaheitolla....
Eli mä sain jotenkin itelleni iskostettua, että se kohtaus ei oo vaarallinen ja vaikka tuntuis kuinka kauheelta sillä hetkellä,niin se menee ohi, eikä mulle tapahdu mitään jne..
Nyt taitaa olla viimeisestä kohtauksesta aikaa joku 7-vuotta jo..
Tsemppiä kaikille ko. tautia sairastaville..ei oo herkkua, mutta sen voi tosiana selättää kyllä, eli toivoa on

 

En usko oireiden katoamiseen iän myötä iän takia, vaan kun ihminen kasvaa ja kehittyy henkisesti, hän saa käsiteltyä paniikkihäiriöön johtaneet syyt.
Mulla oli yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, jonka oireena paniikkokohtauksia ja kävin vuosikausia terpaiassa. vasta kun syy poistuo elämästä terapiasta ja lääkityksestä (Cipralex 10 mg ja Diapam tarpeen mukaan) yhdessä alkoi olla jotain hyötyä. Niin kauan kun mä en suostunu tekemään asialle mitään, kunhan vaadin saada snorkkelia, jotta pystyn hengittämään paskan keskellä, mulla ei ollu muuta keinoa kun ottaa kourallinen Diapamia aina kun olis pitäny käsitellä jotain tunteita ja elämää. Kun mä suostuin kohtaamaan asiat, ei tarvinnukkaan enää lääkettä.

 

paniikki on ollut aina läsnä elämässä, joskus enemmän, joskus vähemmän. En edes usko, että se koskaan kokonaan minnekään katoaa. Lääkkeitä jos jonkinlaisia on mennyt vuosikaudet, välillä hetkiä ilman.
Raskausaikana vähensin 20-->10mg sepramn lääkkeen,kokonaan en siis lopettanut. Mulle toi oli paras vaihtoehto. Terve vauva tuli.

 

Mä olin kolme vuotta ilman lääkkeitä jossain vaiheessa, mutta jouduin sitte palata taas jokapäiväiseen lääkitykseen. Tosin mulla oli paniikkihäiriön lisäksi muitakin juttuja siinä, masennusta yms. mutta elän toivossa että joskus vielä pääsen lääkkeistä pysyvästi eroon.

 

Mä olin kolme vuotta ilman lääkkeitä jossain vaiheessa, mutta jouduin sitte palata taas jokapäiväiseen lääkitykseen. Tosin mulla oli paniikkihäiriön lisäksi muitakin juttuja siinä, masennusta yms. mutta elän toivossa että joskus vielä pääsen lääkkeistä pysyvästi eroon.

Saako udella mitä sulla menee masennukseen? Vai meneekö mitään? Minulla Mirtazapin 30mg, enkä tunne saavani siitä juuri mitään apua.

 

Minulla propral ihme kyllä auttaa. Sehän toki ei vaikuta kuin fyysisiin oireisiin. Mutta on kiva, kun ei kädet tärise kaupan kassalla niin, että kolikot lentelee pitkin lattioita. Henkiset oireet kestän, enemmän vituttaa nuo fyysiset.

 

Itsellä la helmikuussa ja nyt menossa Sepram 10mg... 40mg meni raskauden alussa ja siitä aloin sitä sitten tiputtelemaan.. Vielä en ole uskaltanut kokonaan lääkkeitä lopettaa.... Ajattelinkin alkaa ensi viikolla tuota 10mg ottamaan vain jokatoinen päivä ja siitä sitten lopetus Hankalaa tästä tekee se, että pimeä vuoden aika on paniikin kannalta mulle itselle hankalinta aikaa...

 

Kannattaa keskustella tosta lopetustavasta lääkärin kanssa.
Eikös tossa Sepramissa oo sama vaikuttava aine kun Cipralexissa, eli setalopraami ja se pitäs lopettaa nimenomaan vähentämällä, ei harventamalla ottamista.
itse aikoinaan lopuksi viimeisten pillerien kohdalla meni vähän niin, että välillä jäi välipäivä, välillä venahti ottamisaika iltaan ja siitä tuli kamala päänsarky ja muutenkin epämukava olo. Lääkärin mukaan olis ollu parempi lopettaa annosta pienentämällä, eli lopuksi puolittaa vielä se puolikaskin, mutta sitten kun sen lopettaa, olis päässy yhdellä päänsäryllä ekana 0 päivänä, jos ei olis harrastanu sitä pritkuttamista.

 

Itsellä la helmikuussa ja nyt menossa Sepram 10mg... 40mg meni raskauden alussa ja siitä aloin sitä sitten tiputtelemaan.. Vielä en ole uskaltanut kokonaan lääkkeitä lopettaa.... Ajattelinkin alkaa ensi viikolla tuota 10mg ottamaan vain jokatoinen päivä ja siitä sitten lopetus Hankalaa tästä tekee se, että pimeä vuoden aika on paniikin kannalta mulle itselle hankalinta aikaa...

Ei noin, älä pidä välipäiviä, vaan pienennä annosta tasaisesti. Lohkase vielä siitä 10mg napista puolet, mutta joka päivä ota kunnes lopetat.

Jos otat joka toinen päivä, aivosi menee aivan sekaisin.

 

Tänne on tullut lisää vastauksia, mukava lukea teidän kokemuksia.
Minulla oli ensimmäinen lapsi niin, että lääke keskeytettiin vasta lähellä laskettua aikaa, ja synnytystä seuraavana päivänä aloitettiin heti uusiksi.

Nyt toisaalta ihan mielenkiinnolla odotan, että voisiko se tällä kertaa onnistua. Sitten ei kyllä kiva, jos ei onnistukaan.. (Olla ilman lääkkeitä siis).
Itsestäni lääkkeet ainakin tekee jokseenkin tunnevammaisen (vaikka pieni annos onkin) ja se on toisaalta kai hyvä, mutta toisaalta huonokin asia.. :|