Paniikkikohtausko?

  • Viestiketjun aloittaja Tyttö17
  • Ensimmäinen viesti
Tyttö17
Mua huolettaa nyt tällänen asia: oon muutaman kerran viimesen kuukauden aikana saanu "kohtauksen"viimeksi koulussa tänään. Se alkaa aina yllättäen huimauksella (sellasella tippumisen tunteella) pian tulee tunne että en saa henkeä ja usein tosi kuuma ja kädet tärisee. Kohtaus menee usein 5-10minuutissa ohi ja veden juominen auttaa! Joskus kun pelkästään ajattelen huimaamista niin alkaa huimaamaan. Tuli nyt mieleen että voisiko olla paniikkikohtauksia? Vai pitäisikö tässä huolestua että on esim aivosyöpä tai jotain:(
 
"rasvie"
No kuulostaa kyllä paniikkikohtaukselta, mutta käypä kouluterkan kanssa juttelemassa varmuuden vuoksi. Jos on paniikkikohtaus, on hyvä juttu että olet keksinyt konstin jolla saat rauhoitettua itsesi. =) Paniikkikohtauksessahan on kyse kehon normaaleista reaktioista, joita mieli hieman ylitulkitsee hätätilanteeksi.
 
Kuulostaa paniikkikohtaukselta. Mä reagoin sykkeen nousulla, tärinällä, huimauksella ja kylmällä hiellä, pyörrytyksen tunteella ja lopuksi oksennan, ilman oksentamista harvoin mun kohtaus menee ohi. Mee lääkäriin niin saat täsmälääkkeet, lekuri en ite oo mut tutulta kuulostaa. Jääkö kohtauksen jälkeen sellainen ahdistava olo päälle joksikin aikaa? Tavallaan pelkää et tulee uudelleen? Tsemppiä!!
 
Tyttö17
Joo jää useaksi tunniksi sen jälkeen sellanen "outo/ahdistava" olo eikä oikein pysty ajattelemaan mitään muuta kuin tota kohtausta. Lisään vielä että usein oon testannut pystynkö kävelemään suoraan ja onnistuu normaalisti. Se pelon tunne on vaan kaikista pahin kun ei tiedä mistä johtuu.:(
 
paniikkinappula
Kuulostaa minustakin paniikkikohtaukselta. Se todellakin voi nousta huippuunsa hetkessä.

Voit käydä lääkärissä jos siltä tuntuu, mutta lääkkeittäkin tilannetta oppii hallitemaan. Kuten olet itsekin havainnu, kykenet kohtauksen aikana esimerkiksi kävelemään suoraan jne. joten mitään fyysistä vikaa ei tunnu olevan.

Kyse on siitä, että elimistö tulkitsee kiihtyneen tilan vakavaksi vaaratilanteeksi, jolloin adrenaliinin eritys lisääntyy, pulssi nousee ja hengitys kiihtyy, ja se taas aiheuttaa lisää paniikkia jne. Tämän kierteen saa katkaistua itsekin, kun sen sijaan että yrittäisi vaan rauhoittua ja kärvistellä, yllyttää mielessään reakiota kovemmaksi. Tämä tuntuu hullulta, mutta hetken kuluttua huomaa, että tilanne ei pahenekaan. Tämä siksi, kun todellista aihetta ei ole, eikä paniikkia pidä yllä kuin oman hermoston ja hormonien toiminta. Silloin tilanne laantuu ja normalisoituu, ja kohtaus menee ohi. Tällöin itsekin huomaa, että mitään hätää ei ollutkaan, ja kohtauksien tuloa lakkaa pelkäämästä. Näin oppii manipuloimaan tahdosta riippumatonta hermostoaan, joka kohtauksen tuottaa.

Lääkkeetkin vovat olla avuksi, sillä kun huomaa, että ne laukaisevat paniikin, voi todeta, että kysymys ei ollutkaan aivosyövästä, sydänviasta tms. salakavalasta sairaudesta kun kohtaus rauhoittavilla meni ohi. Tällöin tulevaa kohtauksen alkua ei enää tulkitse vaaratilanteeksi ja kohtaus laukeaa ennen kuin on oikeastaan alkanutkaan.
 
tytönjapoikienmama
Kerrohan vanhemmillesi noista oireista ja käykää lääkärillä tai vaikka ensi alkuun kouluterveydenhoitajalla. Ihan perustutkimukset on paikallaan tehdä ainakin,vaikka varmastikaan kyse eiole mistän vakavasta:).

Terveys ja epämääräiset oireet ovat aina kuitenkinsellainen asia, jotka on hyvä selvittää ja sitten asia ei vaivaa mieltäkään niin paljon enää. Tsemppiä!
 
"juup"
Kyllä taitaa paniikkikohtaus olla. Tuossahan pahinta on se, että alkaa pelätä niitä kohtauksia ja sitten mukaan tulee välttämiskäyttäytymistä..

Mene tosiaan lääkäriin. Paniikkikohtaukset ovat paljon yleisempiä kuin uskoiskaan. Erityisesti herkät ihmiset sairastuvat.

Minulle paras apu oli sepram ja terapia. Sekä se, että opetteli hyväksymään itsensä vikoineen kaikkineen.
 
siltähän toi kuulostaa
Sain ensimmäisen lukiossa kesken tunnin, vaikka tilanne ei ollut mitenkään erityinen tai ahdistava. Sittemmin niitä tuli aina silloin tällöin milloin missäkin tilanteessa (joskus kesken riidan poikaystävän kanssa, joskus kesken työpäivän, joskus ihan vain yksin ollessa), mainitsin terkkarille mutta en halunnut lääkkeitä. Ehkä parin vuoden ajan niitä tuli, sitten menivät ohi. Aika yleistä varsinkin nuorilla naisilla.
 
"..."
Mulla varsin samanlaisia ja paniikkikohtauksina oon päätyny niitä pitämään. Kolme vuotta noita on nyt tullut alussa enemmän välissä ei lainkaan ja nyt taas muutamia. Toki asia kannattaa tarkistaa, jos oireet muuttuu tai muuten et saa mielenrauhaa.
 

Yhteistyössä