LumottuElla
Olemme 33-vuotiaita, pari vuotta yhteistä taivalta takana ja rakastan miestäni, mutta pelkään että suhteen jumittaminen vaikuttaa omiin tunteisiini! Tunnen olevani umpikujassa, koska jos otan asian puheeksi hän kokee sen painostuksena. Itse olisin ollut valmis jo vaikka mihin. Miehen syyt kuulostava tekosyiltä - ei vielä, työjutut, sitä ja tätä - ei mitään varsinaista TODELLISTA syytä. Toisaalta jos en puhu asiasta ja jään odottavalle kannalle pelkään sen vaikuttavan omiin tunteisiini ja rakkauteen, jota haluan varjella.
Tuntuu kuin elämä lipuisi ohitse - samalla kaikki värjäytyy tummaksi... työ ei enää kiinnosta, työpaikka tuntuu vastenmieliseltä, ennen tärkeät harrastukset eivät enää merkitse samalla tavalla, kun se kaikkein tärkein eli yhteisestä tulevaisuudesta suunnittelu puuttuu. Tiedän, että jos puhuisimme tulevasta ja suuntaisimme ajatukset eteenpäin, MEIDÄN yhteiseen tulevaan, kaikki muukin ympärillä tuntuisi erilaiselta. Jaksaisin taas innostua asioista. Nyt kun se kaikkein tärkein asia on "jäissä", ei mikään muukaan kiinnosta.
Mitä oikein teen?
Tuntuu kuin elämä lipuisi ohitse - samalla kaikki värjäytyy tummaksi... työ ei enää kiinnosta, työpaikka tuntuu vastenmieliseltä, ennen tärkeät harrastukset eivät enää merkitse samalla tavalla, kun se kaikkein tärkein eli yhteisestä tulevaisuudesta suunnittelu puuttuu. Tiedän, että jos puhuisimme tulevasta ja suuntaisimme ajatukset eteenpäin, MEIDÄN yhteiseen tulevaan, kaikki muukin ympärillä tuntuisi erilaiselta. Jaksaisin taas innostua asioista. Nyt kun se kaikkein tärkein asia on "jäissä", ei mikään muukaan kiinnosta.
Mitä oikein teen?