Sandra121
En tiedä mikä tässä parisuhteessa mättää. Oletan, että mies on ihan kyllästynyt minuun. Mies tussahtelee jatkuvasti minulle ja sitten kuitenkin syyttää minua koko ajan kaikesta.
Olin pitkään matkoilla lasten ja koiran kanssa, palattiin tuossa yks päivä ja meni 5 minuuttia, niin koira oli ehtinyt kakata maton päälle (pentu) ja mies otti siitäkin pultit.
Ollaan oltu vajaa viikko kotona ja meillä on ollut jo monta kinaa. Seksiäkin vaan kerran. Mies ei välitä. Iltaisin käpertyy vain itseensä, ei puhu, eikä mitään.
Hänellä on töissäkin nyt vaikea kausi, kun hänellä ei ole ollut vapaapäiviä laisinkaan, mikä toki osaltaan aiheuttaa miehen herkän tulistumisen eri asioihin. Yritin olla lasten kanssa ns. poissa jaloista, että mies voisi iltaisin palautua töistä, mutta ei auttanut.
Niin joo, meidän pitäisi tosiaan kuukauden päästä lähteä eräänlaiselle lomamatkalle ulkomaille ja olen jo sanonut miehelle, että en halua lähteä sinne. Siitäkin tuli hirmu riita. Sanoin miehelle, että menkööt sitten yksin sinne, kun on niin kova hinku päästä ja mies vaan totesi, että parempi niin, eipä tarvitse lapsillekaan hoitajaa siksi ajaksi.
Minua harmittaa tuo miehen sulkeutuneisuus ja mulla on ilmeisesti aivan väärä taktiikka yrittää lähentyä, kun ihan sama mitä mä hänelle sanon, siitä tulee vain karmiva riita. Kai me tässä päädytään eroon, vaikka ollaan aikaisemmin oltu sitä mieltä, että vaikeuksien yli päästään. Kun ei yhteistä säveltä ole, niin ihan hemmetin hankalaahan tässä on olla yhdessäkään. Ei tässä ole enää mitään järkeä. Lapsetkin jo hokevat, että älkää aina riidelkö, mahtaa heitäkin ahdistaa tämä tilanne.
Tulipas pitkä teksti, tuskin kukaan haluaa tätä edes lukea ja kommentoida mitenkään. Noh, sainpa ainakin vähän vuodatettua...
Olin pitkään matkoilla lasten ja koiran kanssa, palattiin tuossa yks päivä ja meni 5 minuuttia, niin koira oli ehtinyt kakata maton päälle (pentu) ja mies otti siitäkin pultit.
Ollaan oltu vajaa viikko kotona ja meillä on ollut jo monta kinaa. Seksiäkin vaan kerran. Mies ei välitä. Iltaisin käpertyy vain itseensä, ei puhu, eikä mitään.
Hänellä on töissäkin nyt vaikea kausi, kun hänellä ei ole ollut vapaapäiviä laisinkaan, mikä toki osaltaan aiheuttaa miehen herkän tulistumisen eri asioihin. Yritin olla lasten kanssa ns. poissa jaloista, että mies voisi iltaisin palautua töistä, mutta ei auttanut.
Niin joo, meidän pitäisi tosiaan kuukauden päästä lähteä eräänlaiselle lomamatkalle ulkomaille ja olen jo sanonut miehelle, että en halua lähteä sinne. Siitäkin tuli hirmu riita. Sanoin miehelle, että menkööt sitten yksin sinne, kun on niin kova hinku päästä ja mies vaan totesi, että parempi niin, eipä tarvitse lapsillekaan hoitajaa siksi ajaksi.
Minua harmittaa tuo miehen sulkeutuneisuus ja mulla on ilmeisesti aivan väärä taktiikka yrittää lähentyä, kun ihan sama mitä mä hänelle sanon, siitä tulee vain karmiva riita. Kai me tässä päädytään eroon, vaikka ollaan aikaisemmin oltu sitä mieltä, että vaikeuksien yli päästään. Kun ei yhteistä säveltä ole, niin ihan hemmetin hankalaahan tässä on olla yhdessäkään. Ei tässä ole enää mitään järkeä. Lapsetkin jo hokevat, että älkää aina riidelkö, mahtaa heitäkin ahdistaa tämä tilanne.
Tulipas pitkä teksti, tuskin kukaan haluaa tätä edes lukea ja kommentoida mitenkään. Noh, sainpa ainakin vähän vuodatettua...