Pelkään et jään lapsettomaksi jos nyt eroan:(

Eroa ollaan tässä vatvomassa, muuten olisin jo lähteny mut pelkään etten ehdi enää löytää sopivaa miestä lasteni isäksi. Ikää mulla 25 vuotta.
Lapset ja perhe on kuitenkin se ykköshaaveeni elämässä.

Nykyiseen suhteeseen en kuitenkaan ala lapsia tekemään, lapset ei oo laastareita ja kun menee huonosti niin lapsi ei silloin suhdetta pelasta

 

Voi härregyyd taas, mikä syy olla yhdessä!!!

Itse erosin 30-vuotiaana, OMG!!! Lapsettomana, hyvästä miehestä. Ei vaan ollut mulle se oikea. Jos ei olis sitä oikeaa löytynyt, niin sitten ei olis lasta tullut. Mieluummin lapsettomana ja onnellisena yksin, kuin altistaa lapset avioerolle ja paskalle elämälle.

Se oikea käveli sitten 6kk erosta vastaan ja nyt on yksi lapsi tehty ja toinen tulossa. Eikä tarvitse lasten kokea vanhempien tappeluja ja surkeaa parisuhdetta.

 

[QUOTE="vieras";27988988]Eroa ollaan tässä vatvomassa, muuten olisin jo lähteny mut pelkään etten ehdi enää löytää sopivaa miestä lasteni isäksi. Ikää mulla 25 vuotta.
Lapset ja perhe on kuitenkin se ykköshaaveeni elämässä.

Nykyiseen suhteeseen en kuitenkaan ala lapsia tekemään, lapset ei oo laastareita ja kun menee huonosti niin lapsi ei silloin suhdetta pelasta[/QUOTE]

Jos et nykysuhteeseen aio lapsia tehdä niin eikö se ole sitten ihan sama erota?

Lapsen voi nainen hankkia yksinkin, ilman miestä.

 

Pelkäät että jäät lapsettomaksi jos eroat, mutta kuitenkaan et halua nykyisen miehesi kanssa lapsia, joten mietis nyt vähän... mitä menetät ?

 

Mä olin 25 kun löysin miehen josta tuli lapseni isä 5vuoden päästä. Paras ihanin rakas. Oltiin kolme vuotta yhdes kunnes päätettiin yrittää lasta. Et et sä nyt kamalan myöhäs ole W

 

Siis sinä olet vasta 25-v? ja pelkäät että jäät lapsettomaksi jos nyt eroat. Itse erosin 32-vuotiaana lapsettomana ja vajaan vuoden päästä oli uusi( nykyinen mies ) mies. Meillä on nyt kolme lasta. Eli vähän sama tarina kun tuossa edellä. Eli älä nyt lapsettomuuden pelon takia jää tuohon nykyiseen suhteeseen roikkumaan. Et missään nimessä.

 

Sähän olet tosi nuori! Itse olen muutaman vuoden vanhempi ja itseni ikäisistä kavereistakin suurin osa on vielä sinkkuja. Ymmärtäisin jos sulla olis ikää kymmenen vuotta enemmän. Ikä on asia, jota ei kannata musta tossa tilanteessa miettiä ollenkaan.

 

musta erottiin silloin kun olin 30v eikä meillä ollu lapsia,samaa pelkään minäkin mutta ei auta itku markkinoilla. Jos ero olis tullut 2vitosena niin eipä sillon olis varmaan ees ajatellut moisia mutta nyt kun ikää jo yli 30v eikä vieläkään uutta miestä saatikka lasta niin pikkuisen on pelko perseessä miten tulee käymään.Mutta oli kai se hyväkin ettei ollut lapsia koska yhtään ei kiinnosta sitä paskakasaa nähdä mutta jos olisi lapsia ollut niin se olisi pakko nähdä toista.

 

25 vee on vielä TOSI nuori ja ehdit ihan takuulla löytää hyvän miehen lastesi isäksi. Monet tekee ensimmäistään vasta likempänä 40 ikävuotta ja jos nyt miettii ihan semmoista järkevää keskivertoikää tehdä lapsia ni sulla on 10 vuotta aikaa löytää mies ja tekaista muksut.

Mun isän äiti esim. teki ensimmäisensä siihen aikaan TOSI vanhana, 27-vuotiaana ja ehti silti 10 lasta tekemään.

 

itse mietin samassa iässä eroa.. Halusin kuitenkin erota, vaikka kaikki oli OK, niin "se jokin" puuttui. Lapsia myös halusin, niin annoin itselleni takarajan. Jossen löydä uutta hyvää suhdetta ja pääse naimisiin 30vee mennessä, niin sitten alan hyppää baarissa ja harrastaa "hyvällä omalla tunnolla" ehkäisemättömiä irtosuhteita lapsen toivossa (..lapsen isälle en olisi välttämättä kertonut mitään...) ..No pääsin naimisiin ja lapsiasiakin hoitui

 

Oot todella nuori!!! Miten voit ajatella noin? Sulla on 15v aikaa tehdä lapsi, teoriassa, enemmänkin. Ja käytännössä todennäköisesti sama määrä vuosia.

 

Mä erosin 29-vuotiaana, 30-vuotiaana menin jo naimisiin nykyiseni kanssa ja 31-vuotiaana sainkin sitten esikoiseni.

Huonossa suhteessa haaskaat pahiten aikaasi. Mitä nopeammin eroat sitä nopeammin pääset vapaille markkinoille, josta se ihana mies voi sitten sut bongata <3

 

Saat minulta valmiiksi tehtyja muksuja... Montako laitetaan?

 

Kiitos tsempeistänne ja omien kokemustenne kertomisesta! Tuntui todella hyvältä, sain uskoa huomiseen ja lohtua pelkoihini. Lisäksi ajatuksenne toivat lisäpotkua eropäätökseeni, ainakin pystyn näkemään asiat siinä mielessä selkeästi, etten nyt yhtäkkiä jänistäisi ja jäisikin nykyiseen suhteeseen lasten toivossa - ja katuisin myöhemmin katkerasti ja erostamme joutuisi lopulta kärsiin ne lapsetkin...

 

itse mietin samassa iässä eroa.. Halusin kuitenkin erota, vaikka kaikki oli OK, niin "se jokin" puuttui. Lapsia myös halusin, niin annoin itselleni takarajan. Jossen löydä uutta hyvää suhdetta ja pääse naimisiin 30vee mennessä, niin sitten alan hyppää baarissa ja harrastaa "hyvällä omalla tunnolla" ehkäisemättömiä irtosuhteita lapsen toivossa (..lapsen isälle en olisi välttämättä kertonut mitään...) ..No pääsin naimisiin ja lapsiasiakin hoitui

Eikö ois vastuullisempaa käyttää luovutettua, tauditonta spermaa? Lapsikin saisi aikuisena tietää biologisen isänsä halutessaan ja inseminaatio tuskin maksaakovin monen baarireissun vertaa.

 

Eihän jokaisen seurustelukumppanin kanssa tarvitse edes tehdä lapsia . Ja ainahan ne lapset eivät tule tuosta vaan. Mutta, älä jää huonoon suhteeseen, tsemppiä .

 

niin sitten alan hyppää baarissa ja harrastaa "hyvällä omalla tunnolla" ehkäisemättömiä irtosuhteita lapsen toivossa (..lapsen isälle en olisi välttämättä kertonut mitään...)

Ylivoimaisesti paskinta ja halpamaisinta mitä nainen voi tehdä. Toivon ja rukoilen että jokainen tuota harrastava nainen saa turboAIDSin joka mädättää pillun pois.

 

Hommaa ittes paksuksi ja eroa sitten.

 

Itse kun erosin 24-vuotiaana, niin vuosi sen jälkeen, mahtavassa 25-vuoden iässä oli pahin kokemani ikäkriisin.

No, nyt melkein 20 vuotta myöhemmin voi sanoa, että kyllä sitä elämää jatkui yli 25-vuotiaana. Ja lapsiakin kerkisi hankkimaan.

 

Hommaa ittes paksuksi ja eroa sitten.

En halua yksinhuoltajaksi. Enkä myöskään halua että lapset joutuvat elämään "kahdessa kodissa". Lisäksi en halua lapsia nykyisen mieheni kanssa.

 

Niin osa tuntemuksistani johtuu varmasti jonkinnäköisestä ikäkriisistä, todellakin tuntuu et elämä on nyt 25v jo eletty...