Perusteluja kaipaisin; miksei lapsen kaverit saa tulla teille?

Omat lapseni ovat vielä niin pieniä, etteivät vieraile yksin. Mutta minä ainakin haluan että tulevaisuudessa lapsien kaverit viihtyisivät meillä. Haluan tuntea lasteni kaverit ja olla vähän perillä mitä puuhailevat. Mieluummit meillä kun kaupungilla pyörimässä ties missä.

 

Meille saa tulla, mutta sitten taas ei esim.välttämättä pelata tietsikalla, joka on isomman sisaruksen huoneessa. Meillä kun on useampi lapsi, ja jokaisella ei ole omaa huonetta, niin tulee toisinaan yhteentörmäyksiä.. Pihalla on tosi kivaa niin kauan, kuin trampoliini on esillä tai voi futista pelailla.. Jos taas sisään ollaan tulossa, niin meillä on koira(jonka tarvittaessa saan alakertaan portin taa), joka taas ei sovi allergia/astmalapselle, ja sitten ne muutkin lapset, jotka ei välttämättä halua vieraita huoneeseensa, kun itse tekee läksyjä tai haluaa olla omissa oloissaan. Kun esikoisemme oli koululainen, ja hällä pari-kolme pienempää sisarusta, niin ei ollut mielekästä pyytää kavereita kylään..Silloin teimme "diilin", että jos he sitten menivät parin kaverin kanssa jonkun luo esim.katsomaan dvd;tä, niin me maksoimme sen dvd:n vuokran, ja myös annoimme rahat "leffa-naposteluun", tai ostimme limut ja namut mukaan. Se sopi mainiosti kaikille perheille, ja lapsille, ja itsellekin jäi kiva fiilis siitä, että vaikkei meillä oltukaan, niin jotenkin osallistuimme ko.hommaan.

 

Harrastukset ja vuorotyö on meillä syyt. Mun vapailla sais tulla vaikka aina joku koulun jälkeen, mut me asutaan liian kaukana (n.2km päässä asutusalueelta) ni harvempi jaksaa tulla. Omien en anna aina luuhata, tykkään et ollaan välillä meilläkin. Ja harrastusvapaita iltoja on pari viikossa korkeintaan. Ehkä joku miettii miks ollaa nii kylmiä ihmisiä, mut ihan sama Kannattaa kysyä suoraan vanhemmilta jos mietityttää ni voi tulla joku ihan muu syy ku ilkeät vanhemmat

 

Meille saa tulla ja myös tyttäreni saa käydä kylässä, toinen lapsi ei ole edes eskarissa vielä joten ei oo niin kavereita kertynyt. Sääntöjä meillä on se et vierailut tapahtuu kerta viikkoon, ja toisella viikolla toisin päin. Poikkeuksia on et joskus parikin kertaa viikossa mut eniten ajattelen sitä ettei lapsi väsy liikaa. Eikä myöskään ne lapsen kaverit, pieniä kun ovat, toka luokkalaisia vielä.

 

Tiukimmilla säännöillä elää meidän 4. luokkalaisen kaveri, joka saa kutsua kerran viikossa yhden kaverin kylään ja itse ei saa vierailla missään. Kaveriporukassa on kuusi lasta, joten lapsen on tosi vaikea olla tasapuolinen kutsuissaan. Yrittää kutsua vuorotellen kaikkia niin ettei kukaan loukkaantuisi. Mutta nytpä nuo eivät enää halua mennä. Kokevat liian suunnitelmalliseksi ja tylsäksi, kun tuon ikäiset nyt haluaa kulkea ryhmänä ja aika spontaanisti sinne, missä on uusi leffa tai peli. Lapsi oli itkenyt koulussa, että on jo kaksi viikkoa odotellut kavereita kylään ja tälläkään viikolla kukaan ei olisi menossa. Meillä lapset pitää yhden päivän kotiarestia kovana juttuna. Eikö tuollainen mene jo kiusanteoksi vanhemmalta...? Äitinsä on kasvatusalan ihminen ja lapsi on kiltti ja mukava, joten ehkä tässä on nyt jotain mitä mä en vaan tiedä tai ymmärrä....

Koen, ettei lapseni jää MISTÄÄN paitsi, vaikkei olekaan mukana sellaisissa piireissä, joita ohjaa uusi leffa tai peli (ilmeisestikin siis ruutuuntuijottamispeli?).

Joku toinen kirjoitti "Kouluikäisellä ei enää vanhemmat ole keskipisteenä". Meidän perheessä kaikilla perheenjäsenillä on perhe keskipisteenä. Perheen sisällä ovat tärkeimmät ihmissuhteet, hyvät kaverisuhteet tulevat vasta sen jälkeen. Pidän sitä itse tärkeänä, ja minusta on mukava kuulla lukioikäiseltä lomasuunnitelmia eri perheenjäsenten kanssa puuhastelusta.

Meidän perhe on kernaasti "hieman erikoinen", kuten aloitusviestissä lukee, mutta tuskinpa tämä on kenenkään muun kuin ulkopuolisten mielestä kiusantekoa.

 

Meijän vauva on vielä niin pieni, että ei ole vuosiin kyläilemässä yksin mutta silloin kun olin itse lapsi/nuori ja asuin vielä kotona niin meillä oli tosi harvoin kavereita kylässä.
Ja syytkin oli hyvin yksin kertaiset ja ymmärrettävät.

Meillä oli koirina rottweilereita, joten jos vanhemmat eivät olleet kotona ei meille myöskään saanut tulla kavereita ihan turvallisuus syistä. Vanhemmat eivät halunneet ottaa vastuuta siitä että koira esim. kaataa vieraan lapsen tai jotain muuta tapahtuu.

Meillä myös isä teki vuorotyötä ja tarvitsi nukkumarauhaa.

En koe mitenkään kärsineeni tästä. Sain ihan tarpeeksi olla kavereiden kanssa harrastuksissa ja nuorempana esim. leikkipuistossa.

 

Koen, ettei lapseni jää MISTÄÄN paitsi, vaikkei olekaan mukana sellaisissa piireissä, joita ohjaa uusi leffa tai peli (ilmeisestikin siis ruutuuntuijottamispeli?).

Joku toinen kirjoitti "Kouluikäisellä ei enää vanhemmat ole keskipisteenä". Meidän perheessä kaikilla perheenjäsenillä on perhe keskipisteenä. Perheen sisällä ovat tärkeimmät ihmissuhteet, hyvät kaverisuhteet tulevat vasta sen jälkeen. Pidän sitä itse tärkeänä, ja minusta on mukava kuulla lukioikäiseltä lomasuunnitelmia eri perheenjäsenten kanssa puuhastelusta.

Meidän perhe on kernaasti "hieman erikoinen", kuten aloitusviestissä lukee, mutta tuskinpa tämä on kenenkään muun kuin ulkopuolisten mielestä kiusantekoa.

Uskon, että ihmisen kokonaishyvinvoinnin kannalta on hyväksi saada tehdä kohtuullisesti sellaista, mitä haluaa. Ja kouluikäisille useimmiten kavereiden kanssa oleminen on juuri sitä. Ymmärrän jonkun joulun tms. perhejuhlana, mutta mitä olen seurannut sellaisten kavereiden kasvua, jolla oli tosi voimakas tuo perhekeskeisyys, niin jälki ei ole kovin kaunista.

 

Lasten kaverit saa aina tulla.

 

Ai niin pyydettiin perusteluja: "Perusteluja kaipaisin; miksei lapsen kaverit saa tulla teille?"
Unohdin sanoa ettei niitä taida olla. Jos lapset haluaa heidän tulevan niin ei kait siinä mitään. Paitsi siinä se perustelu tulikin, jos lapseni eivät haluaisi heidän tulevan niin sitten ei tulisi.

 

Oon päiväkodissa lto:na, joten päivät pitkät on hulinaa, lasten ääniä, riitojen sovittelua, kasvatusta, joten kotona haluaisin olla välillä hiljaisuudessa tai vain omien lasteni kanssa. Tätähän ei joku toimistotyöläinen, myyjä tai parturi-kampaaja voi ymmärtää...

 

Mikä on niin raskas työ ettei sen jälkeen jaksa vastaanottaa lapsensa kavereita kylään? Kysyy toinen lto, jonka lasten kaverit on aina tervetulleita

 

Ollaan miehen kanssa introvertteja ja viihdytään pitkälti perheen kesken. Toki kyläilläänkin ja meille tulee vieraita, mutta selkeästi vähemmän kuin monille muille. On ollut jäänä nähdä, että lapsemmekin ovat tällaisia. Käyvät tietysti kavereilla ja kaverita meillä, mutta eivät kysy tai pyydä sitä kovinkaan usein. Lapsillemme tuntuu riittävän kerran viikossa kyläily, enkä minä sitä mitenkään rajoita. En toisaalta myöskään tuputa eli lapset saa itse ilmaista halunsa vierailuun. Kaverit kun tulevat hakemaan, menevät yleensä ulos. Nytkö meitä pidetään ilkeinä vanhempina?

 

Mikä on niin raskas työ ettei sen jälkeen jaksa vastaanottaa lapsensa kavereita kylään? Kysyy toinen lto, jonka lasten kaverit on aina tervetulleita

Pitää ymmärtää että ihmiset ovat erinlaisia. Jotkut tarttee sen hiljaisuuden muutenkin kuin vain yöllä nukkuessaan. Typerää alkaa syyllistämään ihmisiä tämän takia.

Joillekkin käy, joillekkin ei. Se ON noin yksinkertaista.

 

Kyllä kylään saa tulla. Lapsella on hyvää tekemistä kaverin kanssa ja mikä parasta vielä omassa kotona. Turha niitä on laskea kenen luona saa viikolla käydä kerran viikossa ja kenen luona luuhata joka ilta, jos häiritsee kannattaa toki kysyä. Hienoa että lapsellani on kavereita jotka viihtyvät meillä. Toki välillä täytyy ulkoilla jne. ja viettää perheen kesken vapaa-aikaa, ei aina tarvii vieraita vastaanottaa. Minusta on myös "kiva" passata muita, etten siis juuri jaksa ruokailuista ym. vaivata päätäni...

 

Meille saa tulls kylään kun MEILLE sopii. Usein sopii, mutta seiskaan mennessä marssitan omaan kotiin. Onhan tässä kaikenlaisia kyläluutia pyörinyt, yhden kaverin luo ei koskaan päässyt, se luuhas sitten meillä. Mut ei tää sinänsä o problem koska mulla on munaa pitää jöötä ja passittaa himaan jos tarve vaatii.
Jokainen toimii tavallaan. Ei mun tartte pahoittaa mieltäni jos villekaisan kotiin ei omani pääse ikinä koskaan. Niillä on siihen varmaan syynsä...

 

Tällähetkellä meillä vierailuja rajoitetaan sen tähden että olen raskaana rv 21 ja kärsinyt n. rv 3 lähtien järkyttävästä raskaspahoinvoinnista 24/7(olen ollut sairaslomalla lähes koko ajan) en vain useamman huonosti nukutun yön ja päivien jotka menneet maatessa ja oksentamassa jaksa yksinkertaisesti taloa täynnä vieraita lapsia.Muuten kyllä ovat useinmiten tervetulleita,

 

Miten te, ketkä rajoitatte lastenne kavereiden vierailuja teillä, meinaatte toimia kun lapsenne kasvavat? Eikö teille saa teini-ikäiset kaveritkaan tulla ilman lupaanne? Missä haluatte lastenne kavereitaan tapaavan? Teini-ikäisille kavereitten seura on hirveän tärkeää...

 

Meille ei saa tulla arkisin. Syy on ihan selkeä, se ettemme vaan jaksa raskaan työpäivän jälkeen ylimääräisiä lapsia emmekä aikuisia..

Pyöriikö nuo nykyajan lapset tosiaan vanhempien jaloissa koko ajan? Mitä itse muistan lapsuudesta, niin tuli sanottua kaverin vanhemmille hei kun tuli sisään, ja sit ehkä joskus vielä tuli törmättyä heihin kun kävi vaikkapa vessassa. Muuten me lapset oltiin kyllä ihan eri tiloissa kun vanhemmat, huoneen ovi visusti kiinni tai sit palloiltiin pihalla. Sama kun oli omia kavereita meillä. En ainakaan ole koskaan kuullut että se ois jotenkin haitannut porukoita. Kai se yksi vieras mukula siinä pyörii missä omatkin.
Meillä oli kans yhden "huonon perheen" lapset melkein koko ajan kylässä. Söivät ja nukkuivatkin usein meillä ym. Joten ehkä se on vähän vanhempien asenteestakin kiinni, mitä suostuvat sietämään ja mitä ei?

Tietysti ois ollut ihan eri asia jos aikuisten jaloissa oltais oltu häiritsemässä.

 

Meillä on harrastuksia kolmena iltana viikossa ja niihin kuskailuja.

Ja oliko se sun lapsesi joka löi omaani ja nyhti ilman lupaa kasvimaalta kaikki porkkanat?

 

Oon päiväkodissa lto:na, joten päivät pitkät on hulinaa, lasten ääniä, riitojen sovittelua, kasvatusta, joten kotona haluaisin olla välillä hiljaisuudessa tai vain omien lasteni kanssa. Tätähän ei joku toimistotyöläinen, myyjä tai parturi-kampaaja voi ymmärtää...

Itseasiassa parturi-kampaajan ammatti vaatii aika paljon sosiaalisuutta ja sitä että juttelee asiakkaiden kanssa. Tulee keskusteltua ja pidettyä keskustelua yllä koko päivän. Sitten saattaa illalla haluta olla ihan omissa oloissaan.

 

On saanut tulla, ovelle kolkuttelee lähinnä Suomessa 4-6v naapurit ja aina olen sisään laskenut. Nyt ei kolkuttele kukaan (eikä tuon ikäiset täällä Jenkeissä kulje edes naapuriin itse...) ja ihan ikävä sitä rentoa menoa.

 

Pyöriikö nuo nykyajan lapset tosiaan vanhempien jaloissa koko ajan? Mitä itse muistan lapsuudesta, niin tuli sanottua kaverin vanhemmille hei kun tuli sisään, ja sit ehkä joskus vielä tuli törmättyä heihin kun kävi vaikkapa vessassa. Muuten me lapset oltiin kyllä ihan eri tiloissa kun vanhemmat, huoneen ovi visusti kiinni tai sit palloiltiin pihalla. Sama kun oli omia kavereita meillä. En ainakaan ole koskaan kuullut että se ois jotenkin haitannut porukoita. Kai se yksi vieras mukula siinä pyörii missä omatkin.
Meillä oli kans yhden "huonon perheen" lapset melkein koko ajan kylässä. Söivät ja nukkuivatkin usein meillä ym. Joten ehkä se on vähän vanhempien asenteestakin kiinni, mitä suostuvat sietämään ja mitä ei?

Tietysti ois ollut ihan eri asia jos aikuisten jaloissa oltais oltu häiritsemässä.

Ei meillä ainakaan pyöri! Alakertaan tulevat syömään kun kutsutaan/kun tulee nälkä, muuten ovat ulkona tai ylhäällä lasten huoneissa. Itse ollaan alakerrassa eikä häiriinnytä lasten kavereista lainkaan.

 

Ihanaa, kun olette jaksaneet jakaa mielipiteitä. Tarkoitukseni ei ollut arvostella kenenkään tapaa. Itse olen lapsena ollut jossain määrin yksinäinen, enkä voinut kutsua kavereita kylään. Ehkä mä siksikin pidän kavereita lapsille tärkeänä. Olisin huolestunut, jos niitä ei olisi. Juteltiin illalla lasten kanssa tästä ja isommat kiittivät siitä, että meillä on saanut viettää aikaa isommallakin porukalla. Suurimmalla osalla lasten kavereista näin onkin, mutta sitten on muutamia tiukempia paikkoja ja pari-kolme todella tiukkaa, joista tämä kysymys lähtikin.

 

Ei ole vielä ollut ajankohtaista, yhtä lapsen kaveria ollaan kyllä pyydetty kylään, mutta äitinsä mukaan ei ole vielä valmis kyläilemään omin päin, joten toistaiseksi ollaan tavattu niin että äiti on mukana myös, pääosin puistoissa yms.

Mutta jatkossa meille saa tulla lapsen kaverit kylään seuraavin rajoituksin:
- Alle 10-vuotiaat ei saa tulla kylään jos kumpikaan vanhemmista ei ole kotona. Tämä ennen kaikkea siksi, että meillä on koira, joka on kyllä niin kiltti, etten pelkää sen tekevän lapsille mitään. Mutta sen sijaan en luota siihen että lapset kohtelisivat lemmikkejä asiallisesti, varsinkaan isommassa porukassa. Itsekin vielä 8-vuotiaana otin joskus kaverin kanssa perheemme kissan sillä tavalla leikkeihin mukaan, ettei varmasti ollut kissalle kivaa. Vaikka periaatteessa olin eläinrakas ja yksin ollessani kohtelin kissaa hyvin, olin vielä tuolloin taipuvainen kavereiden ehdotuksille, joten kissaa välillä pestiin ja puettiin leikeissämme.
- Harrastusiltoina ei oikein jää aikaa kaverikyläilyille, siis varsinkaan jos kyläilyaika on em. syystä rajattu aikaan, jolloin vanhemmat on kotona. Tällä hetkellä harrastusta on yhtenä arki-iltana, mutta kouluiässä todennäköisesti vähintään kahtena.
- Perheelle pitää jäädä myös yhteistä aikaa. Viikonloppuna ollaan paljon menossa perheen kanssa, toki kavereiden kyläilyillekin useimmiten jäisi aikaa, mutta perheen menot rajoittaa kaverikyläilyjä eikä niin päin, että jätettäisiin yhteiset tekemiset väliin siksi, että lapsen kavereita olisi tulossa kylään. Arkisinkin tehdään joskus yhdessä jotain kodin ulkopuolella, ehkä keskimäärin kerran viikossa.

Vaikka en sinänsä olisi siis kavereiden kyläilyjä kieltämässä, näiden syiden vuoksi ne onnistuisivat vain 2-3 päivänä viikolla ja viikonloppuisin siinä tapauksessa, että sekä lapsen kaverin perheen että omiin aikatauluihimme sopii. Mutta mielestäni tuo on ihan riittävästi alle 10-vuotiaalle ja isompana saisi toki kaverit kyläillä meillä enemmän, kun poistuisi tuo vaatimus siitä että vanhemman pitää olla kotona. Tuo ikäraja ei toki ole mikään kiveen hakattu, vaan pitää katsoa tilanteen mukaan, voi siis olla joko hiukan matalampi tai korkeampi.

 

Meille saa tulla ja myös tyttäreni saa käydä kylässä, toinen lapsi ei ole edes eskarissa vielä joten ei oo niin kavereita kertynyt. Sääntöjä meillä on se et vierailut tapahtuu kerta viikkoon, ja toisella viikolla toisin päin. Poikkeuksia on et joskus parikin kertaa viikossa mut eniten ajattelen sitä ettei lapsi väsy liikaa. Eikä myöskään ne lapsen kaverit, pieniä kun ovat, toka luokkalaisia vielä.

Eli ymmärsinkö oikein: tokaluokkalainen näkee kavereitaan kerran viikossa koulun lisäksi?