Pienen tytön ajatukset pelottavat

Pian 8-vuotias tyttömme on alkanut kovasti seurata ja tarkkailla omia ajatuksiaan, ikään kuin tunnustelee, kuinka pelottavia ajatuksia uskaltaa ajatella.
Alkoi sillä, että ensin halusi tunnustaa kaikki vanhatkin asiat, joissa koki valehdelleensa tai olleensa epärehellinen. Ei siis mitään isoja juttuja, mutta sanoi että ei halunnut että niistä on paha mieli.

Sen jälkeen sanoi, ettei tykkää kaikista kavereistaan... juttelimme asiasta ja sanoin ettei kaikista tarvitse/voi tykätä, mutta tärkeää on kuitenkin olla ystävällinen eikä loukata ketään.

Sitten uskaltautui kertomaan, että ei oikein pidä vanhoista ihmisistä, kuten omasta mummostaan. Juteltiin siitäkin. No nyt sitten on sanonut, että on toivonut joidenkin ihmisten kuolevan, kuten opettajansa, luokkakaverinsa jne. Sanoin silloinkin, että ovat vain ajatuksia, eikä lapsi vielä ymmärrä kuoleman lopullisuutta jne. Keskusteltiin paljon, luulin että ymmärsi. Nyt sitten tänään sanoi, että on toivonut että kaikki maailman ihmiset, eläimet, kasvit ja puut kuolee... Eli sama jatkuu...

Olen yrittänyt olla tyyni ja rauhallinen, mutta nyt alkaa oikeasti jo ahdistamaan nuo puheet. Selvästi ikään kuin testaa, kuinka reagoin mihinkin ajatukseen, suutunko, järkytynkö jne... Tyttö on olemassakaan siis kiltti, haluaa aina toimia oikein, ja nyt kokeilee jotenkin rajojaan. Kai. Onko muilla vastaavista kokemusta?
 
vierailija
Kukaan ihminen ei ymmärrä kuoleman lopullisuutta. Ihmisen aivot on rakennettu niin. Se on sama kuin ihminen ei ymmärrä äärettömyyttä. Lopulta ovat toisilleen lähes synonyymeja. Ihmisen aivojen kapasiteetti ei sitä riitä ymmärtämään ja aivojen defenssit myös hokevat ihmiselle että hän elää ikuisesti. Kuoleman ajattelu on turmiollista. Sen tietää aivojen rationaalisella tasolla, siis että kuolee, mutta syvällä sisimmäisissä aivonosissa hoetaan ettei ko. henkilö koskaan kuole.
 
vierailija
Kuinka lapsi muuten jaksaa? Kuinka hän muuten käyttäytyy? Onko nähnyt jotain kuolemaan liittyvää ohjelmaa tai onko joku lähiomainen kuollut? Onko tapahtunut jotain häntä järkyttävää.... avioero?

Kuulostaa aika vahvoilta ajatuksilta, joten tuntuu, että jotain on pielessä. :/
 
Meillä on kaikki hyvin, siksi tämä kummastuttaakin. Tyttö iloinen yleensä, leikkii pikkusiskon kanssa, on ystäviä, on harrastus, meillä on aikaa olla yhdessä. Eli mitään traumaa ei pitäisi olla taustalla....
 
Pelkää hieman vanhempia ihmisiä (isoisoäiti kuulee ja näkee huonosti), minkä vuoksi ei oikein osaa/uskalla hänelle mitään puhua. Isoisoäiti kävi vasta lähellä kuolemaa, mutta toipui. Tyttö sanoi, että hänestä tuntuu, että oli toivonut hänen kuolevan. Häpeää paljon itseään ja ihan vieraita ihmisiä.
 
vierailijaaaaaa
Kuulostaa herkältä lapselta, joka on nyt herännyt pohtimaan ihmisyyttä, oikeaa , väärää, hyvyyttä, pahuutta, elämän loppumista, elämää, kuolemaa......suuria ajatuksia pienellä ihmisellä...

Mitään ei välttämättä ole siis "pielessä" vaan lapsi on ajattelevainen ja herkkä, ehkä ylitunnollinen, haluanee tehdä kaiken oikein ja jopa tuntea vain "oikeita " tunteita....kuuntele lasta ja keskustele hänen kanssaan ja tarvittaessa hakekaa ulkopuolista näkökulmaa asioihin, jottei käy sinulle ja tytölle liian raskaaksi....

Tyttö on varmaan tosi empattinen ja herkkävaistoinen, huomaa herkästi jos toisella paha mieli....googlaa vielä "erityisherkkä lapsi"
 
vierailijajep
Tärkeätä olisi kertoa lapselle, että meillä kaikilla on ajattelun vapaus, ja että kaikkia ajatuksia ei tarvitse kertoa kenellekään. Kaikki ajattelevat myös pahoja asioita, mutta se ei ole vääriin. Vain pahat teot ovat väärin.
 
vierailija
Eikö muilla ole mitään vinkkejä?
Tunnistan pakko-oireisen häiriön, on mielenterveysdiagnoosi. Usein kiltin, pikkutarkan ja älykkään ihmisen sairaus.

Tyttösi kokee helvetillistä ahdistusta, kun ajattelee "syntisiä" ajatuksia. Minulla on ollut tämä sama ongelma, alkoi minulla noin 15v iässä. Ihminen ei pysty kahlitsemaan ajatuksiaan. Ja se aiheuttaa pelkoa kun sen tajuaa. Mitä enemmän yrittää olla ajattelematta hirveyksiä, sen varmemmin hirveydet pyörivät mielessä koko ajan.

Nyt on tärkeää, että tyttösi saa lastenpsykiatrin apua HETI! Tuo ei tuosta hoidu itsekseen ajan kanssa. Tilanne voi pahentua henkeä uhkaavaksi depressioksi ja ahdistuneisuudeksi. Kyse ei ole mielisairaudesta, vaan ahdistuneisuushäiriöstä. Silti vakava tilanne.

Toinen pointti, kerro että muillakin ihmisillä on samoja ajatuksia ja heitäkin pelottaa nuo tuollaiset ajatukset, mutta Jumala tietää että kaikki ihmiset ajattelevat kurjia ajatuksia eikä Jumala suutu ihmiselle vaan antaa anteeksi. Anna tytölle lupa ajatella asioita, koska hän ei voi olla niitä ajattelematta. Ja tilaa lääkäriaika heti huomenna!! Ei ole sinun vikasi että tyttö on ahdistunut, mutta nyt lapsi tarvitsee lääkärin apua ja ehkä jotain terapiaa ja lääkitystäkin.

Tiedän todellakin kokemuksesta, mitä tyttösi käy läpi. Minulla oli väkivaltainen lapsuuskoti ja siitä johtui ahdistuneisuus minulla. Onko sinulla käsitystä onko lapsesi kokenut jonkun trauman, järkyttävän kokemuksen?
 
vierailija
Minusta ihan normaaleja ajatuksia. Meillä lapset (pojat) ovat kovastikin pohtineet ääneen vihaa ja aggressiota, syyllisyyttä ja sitä mitä pitäisi haluta ajatella muiden mielestä ja mitä kuitenkin itse ajattelee. Poikien kulttuurissa on runsaasti tilaa oman aggression käsittelylle, siihen ohjaavat leikit ja asenteet. Poika voi sota- ja tappoleikissä ilmaista omaa pimeää puoltaan tuntematta syyllisyyttä. Tyttöjen kulttuurissa tällaista ei ole, siinä ei oikeastaan ole sosiaalisesti hyväksyttyä areenaa, jolla ilmentää ja tutkia omaa aggressiotaan kaikessa rauhassa, ja tehdä siitä itselleen itseä puolustava ja elämää suojeleva voima.
Tutkimusten mukaan suurin syy nuorten naiste mielenterveysongelmiin on kyvyttömyys sietää, tunnistaa ja käsitellä omia negatiivisia tunteita. Kulttuuri ei ole antanut siihen lupaa. Yhä edelleen tyttöjen kulttuuria määrittelee lian usein yliherkkyys aistia häpeää ja syyllisyyttä asioista joista sitä ei tarvitse. Ne on kaikuja menneisyydestä, naisen alisteisesta asemasta, ja niistä meidän kaikkien pitäisi rohkaista ja kasvattaa pois uutta naissukupolvea.
 
kivitysten odotusta
Tutkimusten mukaan suurin syy nuorten naiste mielenterveysongelmiin on kyvyttömyys sietää, tunnistaa ja käsitellä omia negatiivisia tunteita. Kulttuuri ei ole antanut siihen lupaa. Yhä edelleen tyttöjen kulttuuria määrittelee lian usein yliherkkyys aistia häpeää ja syyllisyyttä asioista joista sitä ei tarvitse. Ne on kaikuja menneisyydestä, naisen alisteisesta asemasta, ja niistä meidän kaikkien pitäisi rohkaista ja kasvattaa pois uutta naissukupolvea.
Nämä ovat myös etiäisiä Euroopan naisten tulevaisuudesta, vai miten luulette islamisoituvassa Euroopassa suhtauduttavan naisten ja tyttöjen aggressioon?
 
vierailija
En tee diagnoosia, voi olla "normi"ajattelukuvioitakin mutta kyllä kuvauksesta tuli mieleen pakko-oireinen häiriö, ajatuspainotteinen? Tarkkailepa myös onko jotain fyysisiä rutiineja, jotka täytyy aina toistaa samaantapaan, käsienpesua paljon ym.
Tauti on mulle valitettavan tuttu, läheisellä vaan voi mennä aikaa ennenkuin tajuaa mistä kyse.
OCD alkaa usein nuorena, joskus jo lapsena aika varhain. Jos yhtään mietit onko tuota niin suos. oikeasti asiasta ymmärtävälle psykologille. Ei lapsesta tarvitse sairasta tehdä mutta OCD voi olla ikävä riesa ja pahimmillaan tosi vakava sairaus.
 
En tee diagnoosia, voi olla "normi"ajattelukuvioitakin mutta kyllä kuvauksesta tuli mieleen pakko-oireinen häiriö, ajatuspainotteinen? Tarkkailepa myös onko jotain fyysisiä rutiineja, jotka täytyy aina toistaa samaantapaan, käsienpesua paljon ym.
Tauti on mulle valitettavan tuttu, läheisellä vaan voi mennä aikaa ennenkuin tajuaa
Pian 8-vuotias tyttömme on alkanut kovasti seurata ja tarkkailla omia ajatuksiaan, ikään kuin tunnustelee, kuinka pelottavia ajatuksia uskaltaa ajatella.
Alkoi sillä, että ensin halusi tunnustaa kaikki vanhatkin asiat, joissa koki valehdelleensa tai olleensa epärehellinen. Ei siis mitään isoja juttuja, mutta sanoi että ei halunnut että niistä on paha mieli.

Sen jälkeen sanoi, ettei tykkää kaikista kavereistaan... juttelimme asiasta ja sanoin ettei kaikista tarvitse/voi tykätä, mutta tärkeää on kuitenkin olla ystävällinen eikä loukata ketään.

Sitten uskaltautui kertomaan, että ei oikein pidä vanhoista ihmisistä, kuten omasta mummostaan. Juteltiin siitäkin. No nyt sitten on sanonut, että on toivonut joidenkin ihmisten kuolevan, kuten opettajansa, luokkakaverinsa jne. Sanoin silloinkin, että ovat vain ajatuksia, eikä lapsi vielä ymmärrä kuoleman lopullisuutta jne. Keskusteltiin paljon, luulin että ymmärsi. Nyt sitten tänään sanoi, että on toivonut että kaikki maailman ihmiset, eläimet, kasvit ja puut kuolee... Eli sama jatkuu...

Olen yrittänyt olla tyyni ja rauhallinen, mutta nyt alkaa oikeasti jo ahdistamaan nuo puheet. Selvästi ikään kuin testaa, kuinka reagoin mihinkin ajatukseen, suutunko, järkytynkö jne... Tyttö on olemassakaan siis kiltti, haluaa aina toimia oikein, ja nyt kokeilee jotenkin rajojaan. Kai. Onko muilla vastaavista kokemusta?
Kuulostaa herkältä lapselta, joka on nyt herännyt pohtimaan ihmisyyttä, oikeaa , väärää, hyvyyttä, pahuutta, elämän loppumista, elämää, kuolemaa......suuria ajatuksia pienellä ihmisellä...

Mitään ei välttämättä ole siis "pielessä" vaan lapsi on ajattelevainen ja herkkä, ehkä ylitunnollinen, haluanee tehdä kaiken oikein ja jopa tuntea vain "oikeita " tunteita....kuuntele lasta ja keskustele hänen kanssaan ja tarvittaessa hakekaa ulkopuolista näkökulmaa asioihin, jottei käy sinulle ja tytölle liian raskaaksi....

Tyttö on varmaan tosi empattinen ja herkkävaistoinen, huomaa herkästi jos toisella paha mieli....googlaa vielä "erityisherkkä lapsi"
Kiitos viestistäsi, se on ollut jotenkin tosi lohdullinen, yöllä kun heräsin asiaa miettimään niin viestisi auttoi minua paljon. Olen nyt melko varma, että tyttö kokeilee hyvän ja pahan rajoja, miten reagoin hänen sanomiinsa asioihin. On todella empaattinen, kenties myös erityisherkkä, kävin vinkistäsi perehtymässä asiaan lisää. Koko homma alkoi siitä, kun tunnusti "huijanneensa" koulun juoksukulometrilapun merkkaamisessa, oli laittanut pari ruksia liikaa ja halusi käydä sen kanssani opettajalle tunnustamassa. Sen jälkeen alkoi yhä enemmän miettiä omia vääryyksiään ja sen jälkeen kokeilemaan "omaa arvoaan", jos ajattelee pahaa...

Jos tämä tästä pahenee, yritän saada aikaa koulukuraattorille. Nyt kuitenkin uskon siihen, että kyseessä on jotakin muuta, jokin ohimenevä vaihe, jossa täytyy vain olla kärsivällinen.....
 
vierailijaaaaaa
Koulukuraattorille voi hyvin jutella. Mulla on kolme lasta ja kaksi heistä ovat tosi herkkiä (toinen taitaa olla erityisherkkä) ja he juuri ovat pohtineet tietysstä vaiheessa omia "vääryyksiään" ja halunneet tunnustaa asioita....tmv. Olen miettinyt pakko-oireita häiriötä ocd heidän kohdallaan joskus, mutta asiat ovat sitten aina rauhoittuneet keskustelulla. Lapseni ovat myös tosi empaattisia, tiedostavia ja älykkäitä kuten varmasti sinunkin tyttösi
 
vierailija
Kuinka lapsi muuten jaksaa? Kuinka hän muuten käyttäytyy? Onko nähnyt jotain kuolemaan liittyvää ohjelmaa tai onko joku lähiomainen kuollut? Onko tapahtunut jotain häntä järkyttävää.... avioero?

Kuulostaa aika vahvoilta ajatuksilta, joten tuntuu, että jotain on pielessä. :/

Mulla tuli mielee että oisko masentunu tai ahdistunu koska aikusellaki ahdistus ilemnee tollalailla esim.itsellä. Samat ajatukset päässä pyörii. Kannattas varmaa olla yhteydessä kouluterkkariin ensin.
 
vierailija
Tunnistan pakko-oireisen häiriön, on mielenterveysdiagnoosi. Usein kiltin, pikkutarkan ja älykkään ihmisen sairaus.

Tyttösi kokee helvetillistä ahdistusta, kun ajattelee "syntisiä" ajatuksia. Minulla on ollut tämä sama ongelma, alkoi minulla noin 15v iässä. Ihminen ei pysty kahlitsemaan ajatuksiaan. Ja se aiheuttaa pelkoa kun sen tajuaa. Mitä enemmän yrittää olla ajattelematta hirveyksiä, sen varmemmin hirveydet pyörivät mielessä koko ajan.

Nyt on tärkeää, että tyttösi saa lastenpsykiatrin apua HETI! Tuo ei tuosta hoidu itsekseen ajan kanssa. Tilanne voi pahentua henkeä uhkaavaksi depressioksi ja ahdistuneisuudeksi. Kyse ei ole mielisairaudesta, vaan ahdistuneisuushäiriöstä. Silti vakava tilanne.

Toinen pointti, kerro että muillakin ihmisillä on samoja ajatuksia ja heitäkin pelottaa nuo tuollaiset ajatukset, mutta Jumala tietää että kaikki ihmiset ajattelevat kurjia ajatuksia eikä Jumala suutu ihmiselle vaan antaa anteeksi. Anna tytölle lupa ajatella asioita, koska hän ei voi olla niitä ajattelematta. Ja tilaa lääkäriaika heti huomenna!! Ei ole sinun vikasi että tyttö on ahdistunut, mutta nyt lapsi tarvitsee lääkärin apua ja ehkä jotain terapiaa ja lääkitystäkin.

Tiedän todellakin kokemuksesta, mitä tyttösi käy läpi. Minulla oli väkivaltainen lapsuuskoti ja siitä johtui ahdistuneisuus minulla. Onko sinulla käsitystä onko lapsesi kokenut jonkun trauman, järkyttävän kokemuksen?
Juurikin näin. Itse olen myös 8 vuotiaana alkanu kärsiin paniikkihäiriöstä ja noista ajatuksista ja nyt 39v käyn vasta terapiassa. Ja taustalla väkivaltainen ja narsisiti isä.

Nää ajatukset vaivaa edelleen. Suosittelen myös heti ajan tilaamista lastenpsykiatrille.
 
Lapsi kuulostaa fiksulle ja pohtivalle tyypille. Uskon, että kyseessä on vaihe, joka menee ohi. Hän ei saisi syyllistää itseään ajatuksistaan...

Kuolema ei välttämättä ole mitenkään lopullista, joten niin lapsen kuin aikuisenkin on mahdotonta ymmärtää asiaa...
 
vierailija
Ihan rauhassa nyt vaan. Rauhoita tilanne, ei kiirettä, olkaa paljon yhdessä, juttelua, syliä, yhdessäoloa. Samanikäinen herkkä tyttö. Aikoinaan pelästyi, kun eskarissa lukivat veljeni leijonamieltä. Kuulostele kaverisuhteita.

Miten netinkäyttö? Whatsup. Niissä välillä kiusaamista. Puhuuko joku muu pahaa esim vanhuksista, usein tytöt kovasti kilpasilla, yrittää päteä muille.

Pohtii. Ei hätää, mutta tietysti joo voi jutella terveydenhoitajan tms kanssa. Iso hali!! Ihania tyttöjä. ❤

Ps lopettakaa noi jumala ja muslimijutut. Älä kuuntele noita.


QUOTE="vierailija, post: 31325218"][/QUOTE]
 
vierailija
Pojallani 7v on samanlaista puhetta ja ajatuksia kuin tytölläsi. Hän on aistiherkkä ja ääniherkkä lapsi eli erityisherkkä. Hän kokee kaikki "kovemmin" esim. kosketukset, äänet ,tunteet kuin me ns normaalit :)
Tähän ei ole hoitoa mutta sen kanssa voi oppia elämään sanoi lastenlinnan psykiatri :)
 
En ole perehtynyt lasten psykiatriaan, mutta tiedän, että esim. ADHD-lapsilla voi näitä pakkoajatuksia esiintyä, vaikka eivät ainoastaan erityislapset ole niille alttiita. Kyllä kenellä tahansa voi esiintyä jaksottain noita pakkoajatuksia. Omalla lapsellani ne liittyivät likaantumiseen, bakteereihin, ja niihin liittyi myös pakkotoimintoja eli käsienpesua. Satunnainen kausi menee ohi itsestään, vähän sillä tavalla 'haipumalla unohduksiin', mutta jos pakkoajatukset alkavat häiritä tavallista elämää, kannattaa hakea ammattiapua. Kongitiivinen käytösterapia on todennäköisesti käytössä myös lasten kanssa. Ja lääkehoitoakin on saatavilla, mutta tässä teidän tapauksessa on liian varhaista mennä hoitomenetelmiä luettelemaan.
 
vierailija
Mökin mietin tollasia tossa iässä. Ohi meni ja ihan normaali musta tuli.

Lähinnä voit mielestäni taputtaa itseäsi siitä, että tyttö ylipäänsä kertoo sulle noita ajatuksiaan. Teillä on ilmeisen hyvä ja läheinen äiti-tytär-suhde. Älä stressaa :)
 
Kiitos ka
Mökin mietin tollasia tossa iässä. Ohi meni ja ihan normaali musta tuli.

Lähinnä voit mielestäni taputtaa itseäsi siitä, että tyttö ylipäänsä kertoo sulle noita ajatuksiaan. Teillä on ilmeisen hyvä ja läheinen äiti-tytär-suhde. Älä stressaa :)
kiitos kaikki ihanat! Nyt tämä pohdinta selvästi tytöllä vaimentunut, olemme viettäneet paljon kiireettömiä kesälomapäiviä.... Joitakin kummallisia juttuja vielä ollut, mutta olen ajatellut, että en tee numeroa...
 
vierailija
Meillä alkoi 8-vuotiaalla tytöllä viime keväänä samanlaiset ajatukset ja "vääryyksien" tunnustamiset. Katseltiin aikamme, muutaman kuukauden päästä ajatukset kärjistyivät rankoiksi ja väkivaltaisiksikin ajatuksiksi. Hän oli todella ahdistunut ajatuksista, niin myös me vanhemmat. Mitään traumaa tai muuta selitystä emme ole ajatuksille keksineet.

Kävimme juttelemassa psykiatrin kanssa, mutta valitettavasti hän ei ollut oikea henkilö hoitamaan tilannetta. Hän puhui pitkistä testijaksoista jne. mikä ahdisti lasta vielä enemmän.

Lapselta katsottiin kuitenkin kilpirauhasarvot, jotka olivatkin vajaatoimintaan viittaavat. Ilmeisesti kilpirauhasarvojen heittelyllä ja näillä pakkoajatuksilla on yhteys. Arvoja on seurattu ja sitä mukaa kuin ne ovat tasaantuneet, myös ajatukset ovat vähentyneet. Nyt niitä tulee ehkä kerran kuussa.

Tyttö on herkkä ajattelija, kiltti tyttö, ja säikkyy helposti normaalista poikkeavia tilanteita. Olemme rohkaisseet häntä suhtautumaan asioihin vähemmän vakavasti ja ennen kaikkea osoittamaan negatiivisia tunteitaan vaikka raivoamalla. Sellaista ei osannut ennen. Ts. tyttö tarvitsi luvan kiukutella. Akuuttivaiheessa oli apua juttelusta ja niinkin hullulta kuulostavasta niksistä kuin mindfullness-harjoituksista. Niitä löytyy esim. mielenterveysseuran sivuilta. Auttoivat nukahtamaan illalla, kun ajatukset pyörivät päässä. Kannattaa opettaa lasta suhtautumaan ajatuksiin vain ajatuksina. Hällä väliä, antaa niiden mennä.

Googlaa bad thoughts ocd, mutta älä pelästy liiaksi hurjista tarinoista. Minulle ne toivat lohtua, kun mielessä kävi skitsofreniadiagnoosit sun muut. Sen olen ymmärtänyt, että homma voi olla ihan ohimenevääkin. Keskustelu kannattaa.
 

Yhteistyössä