Pikku kyselyä hyvät palstalaiset

Oletteko törmänneet ns mukaviin ja auttavaisiin naapureihin?
Varsinkin kaupunkilaiset varmasti tietävät niitä ei niin mukavia ja kaikesta valittavia naapureita kyllä löytyy varmaan lähes joka talosta. Joten kertokaahan nyt onko se naapuriapu ja naapurille jutteleminen nykyaikana jo kuihtumaan päin.

Ja lisäksi kerrohan asutko kaupungissa vaiko maaseudulla, tai jossain siltä välitä.

 

No meillä lähiörivarissa on muuten naapurit yleensä ihan syvältä, mutta tässä yhtenä päivänä ainakin joku oli kolannut meidän autopaikan, mikä oli mukavaa. Ja harvinaista. Siis auraajat kun ei jostain syystä auraa autopaikkoja vaikkei autot olis paikalla ja tilaa olis ihan hyvin.

 

On kiinni pelkästään omasta aktiivisuudesta ainakin näin maalla.

 

Kaupungissa asun ja olen asunut useamassaki talossa sekä parissa eri Suomen kaupungissa ja aina on ollu sekä naapureita jotka ei päivää sano ja sellasia joiden kanssa aina vaihtaa pari sanaa Itse taidan olla sellainen hölö ja tyyppi jolle on kai helppo tulla juttelemaan koska joka paikasta on löytyny naapureita jotka alkaa juttusille.
Myös avuliaisiin naapureihin olen törmännyt useammassaki paikassa asuessani

 

Täällä on pakko tulla toimeen naapurien kannsa muuten ei täällä voi asua. Mutta kaupungissa asuessa yritän pysyä mahdollisimman vähän tekemisissä naapurien kanssa.

 

asutaan hkissä kerrostalossa. mieheni kaatui portaissa selälleen ja löi päänsä pahasti portaan reunaan. Naapurissa asuva alkoholisoitunut pariskunta auttoi miestäni. Toivat paljon verta vuotavaan haavaan pyyhkeen tms ja soittivat ambulanssin. Meikäläinen oli onnellisesti matkoilla tuolloin. Kiitokset vaan juopoille

 

Mie oon asunut sekä kaupungissa että maalla ja molemmissa on ollut ihan kivoja naapureita.
Molemmissa on ollut myös niitä vähemmän mukavia, mutta kenenkään kanssa en ole joutunut ihan sotapolulle.
Yleensä jos itse ei ole hankala naapuri, on siis ystävällinen ja tervehtii jne niin kai se metsä vastaa niinkun sinne huutaa.
Toki siis on poikkeuksia ja tapauksia, joiden ei soisi kenenkään naapurissa asuvan, mutta jos niille ei jaksa kaunaa kantaa ja antaa heidän olla omissa oloisaan, niin harvemmin hekään kai jaksaa mitään kiukkua kantaa.

Mie ainakin tervehdin naapureitani ja kyselen kuulumisia ja vaihdetaan vaikka pari sanaa säästä tai jotain kun nähdään. Jotenkin tuntuis hassulle kävellä vaan ohi sanomatta mitään.
Ja silloin kun ollaan ainakin niitä hyvän päivän tuttuja, niin kynnys pyytää apua tarvittaessa on jo huomattavasti matalampi kun että ei oltas edes tervehditty aiemmin.

 

Täällä on pakko tulla toimeen naapurien kannsa muuten ei täällä voi asua. Mutta kaupungissa asuessa yritän pysyä mahdollisimman vähän tekemisissä naapurien kanssa.

Mutta se että on pakko tulla toimeen naapureiden kanssa ei oo ihan sama asia kun avuliaat ja mukavat naapurit

 

Mutta se että on pakko tulla toimeen naapureiden kanssa ei oo ihan sama asia kun avuliaat ja mukavat naapurit

No kyllä ne muut onkin avuliaita ja mukavia, itselleni on pakko.

 

Yleensä jos itse ei ole hankala naapuri, on siis ystävällinen ja tervehtii jne niin kai se metsä vastaa niinkun sinne huutaa.
Toki siis on poikkeuksia ja tapauksia, joiden ei soisi kenenkään naapurissa asuvan, mutta jos niille ei jaksa kaunaa kantaa ja antaa heidän olla omissa oloisaan, niin harvemmin hekään kai jaksaa mitään kiukkua kantaa.

Mie ainakin tervehdin naapureitani ja kyselen kuulumisia ja vaihdetaan vaikka pari sanaa säästä tai jotain kun nähdään. Jotenkin tuntuis hassulle kävellä vaan ohi sanomatta mitään.
Ja silloin kun ollaan ainakin niitä hyvän päivän tuttuja, niin kynnys pyytää apua tarvittaessa on jo huomattavasti matalampi kun että ei oltas edes tervehditty aiemmin.

Mä olen huomannut että ei se oma ystävällisyys ja tervehtiminen aina vaikuta niihin naapureihin mitenkään. Enemmistö naapureista mihin olen itse törmännyt on juuri niitä nyrpeänaamaisia jotka eivät osaa edes tervehtiä. Kahdessa eri kaupungissa asuessani olen huomannut myös miten suuri ero on kaupunginosilla siihen miten ystävällisiä tai nyrpeitä naapureita on. Ja varsinkin tuo naapuriapu tuntuu olevan aika kaupunginosakohtaista.

 

Mä olen huomannut että ei se oma ystävällisyys ja tervehtiminen aina vaikuta niihin naapureihin mitenkään. Enemmistö naapureista mihin olen itse törmännyt on juuri niitä nyrpeänaamaisia jotka eivät osaa edes tervehtiä. Kahdessa eri kaupungissa asuessani olen huomannut myös miten suuri ero on kaupunginosilla siihen miten ystävällisiä tai nyrpeitä naapureita on. Ja varsinkin tuo naapuriapu tuntuu olevan aika kaupunginosakohtaista.

Ehkä mulla on sit vaan ollut hyvä tuuri naapureiden suhteen... mie olen aina kyllä aina ainakin osan naapureista kokenut hyvinkin auttavaisiksi ja ystävällisiksi, kunhan olen itse uutena naapuristoon muuttajana koittanut olla myös ystävällinen.
Kaikillehan sitä ei aina onnistu olemaan mieliksi mitenkään päin, mutta sehän ei ole edes millääntapaa pakollista.
Jos ei tavallinen ystävällisyys riitä, niin en mie kenellekkään kyllä ala mitään jalustaakaan rakentamaan.

 

Helsingissä asutaan ja jokaisessa talossa missä olen asunut niin naapurit ovat olleet kaikki vähintään päällepäin mukavia, aina moikkaavat yms. Rivarissa asuessa oltiin selkeesti enemmän tekemisissä naapureiden kanssa, esim. lainailtiin leivonta- ja remonttitarvikkeita, leikattiin naapurin pensasaita samalla kuin oma (tietenkin luvalla), jäätiin juttelemaan sitä moikkausta enemmän ja tollasta yleistä naapurien välistä kanssakäymistä.

Tässä kerrostalossa, jossa nyt asumme on naapureita aika laidasta laitaan. Osan kanssa jään vaihtamaan kuulumisia aina kun törmään, osan kanssa vain moikataan että kai nuo ainakin ihan mukavia on, avuliaisuudesta en tiedä kun en missään vaiheessa ole ollut avun tarpeessa. Yleistä kohteliaisuutta ainakin löytyy, että pidetään ovea auki jos näkee että toinen on tulossa jne.

 

Tuossa enemmän metsän puolella on pari todella mukavaa ja avuliasta naapuria, vanhempi pariskunta, joilla on kesäpaikka ja toinen keski-ikäinen pariskunta. Toisella puolella, sivistyksen suunnalla, on... eh... apua kaipaava naapuri. Kaupungista muuttanut uusavuton insinööri, ei siis ilkeä eikä häirikkö tahallaan, vain ajattelematon ja ärsyttävä.

 

Tuntuu että mitä enemmän rahaa on sitä tympeämpiä ovat.

 

Ehkä mulla on sit vaan ollut hyvä tuuri naapureiden suhteen... mie olen aina kyllä aina ainakin osan naapureista kokenut hyvinkin auttavaisiksi ja ystävällisiksi, kunhan olen itse uutena naapuristoon muuttajana koittanut olla myös ystävällinen.
Kaikillehan sitä ei aina onnistu olemaan mieliksi mitenkään päin, mutta sehän ei ole edes millääntapaa pakollista.
Jos ei tavallinen ystävällisyys riitä, niin en mie kenellekkään kyllä ala mitään jalustaakaan rakentamaan.

Toi voi olla myös paikkakuntakohtaista.
Itselläni on tullut joskus eteen jopa niitä ikäviä naapureita jotka jo muuttopäivänä ovat alkaneet huutamaan ja valittamaan jostain asiasta :|

 

Toi voi olla myös paikkakuntakohtaista.
Itselläni on tullut joskus eteen jopa niitä ikäviä naapureita jotka jo muuttopäivänä ovat alkaneet huutamaan ja valittamaan jostain asiasta :|

Nuo muuttopäivät voi muuten olla tosi rasittavia ajatellen esim. kerrostalon asukkaita - hissi on muuttajien käytössä, käytävässä on huonekaluja ja muuttolaatikoita, ovia käytävää pidetään auki, kolisee ja tömisee ja huonekaluja siirrellään, taulukoukkuja porataan jne jne jne, eli siinä tulee monenlaisia ääniä, joita ei sit normaaliasumisessa kuulu ja se saattaa olla kyllä välillä kovin ärsyttävää - vaikka eihän sitäkään kukaan kiusallaan tee.

 

Asun suur-Köpiksen alueella betonilähiössä asuntoloukussa ja kyllä se on ihan omasta aloitekyvystä ja ystävällisyydestä lähtien jotta kuinka hyvin saman rapun asunut oppii tuntemaan. Ja kulkeeko raput himaan 7. kerrokseen vai hilaako tissin.

 

Asun maalaiskunnan taajamassa ja meillä on hyvät välit lähimpään naapuriimme, joka on iäkäs nainen. Yleensä on jotkut pienet joululahjat vaihdettu ja mieheni mm. ajaa hänenkin nurmensa ilmaiseksi. Muita naapureita tulee lähinnä moikkailtua jos tormää.

Kaupungissa asuessani taas minua vastapäätä asui todella mukava vanhempi pariskunta, joista varsinkin mies tykkäsi jutella aina nähdessä. Muita naapureita lähinnä tervehdin jos satuimme samaan aikaan rappuun. Huonoja naapurikokemuksia ei edes itseasissa tule mieleeni.

 

kyllä meidän kulmilla ollaan avuliaita puolin ja toisin. Meidän lähimmät naapurit on semmonen vajaa 6-kymppinen pariskunta, jonka lapset asuu eri paikkakunnilla. Me aina pidetään toistemme taloja silmällä kun toiset on reissussa, huolehditaan postit jne. Talvella jos jommatkummat on pidemmän aikaa pois tehdään lumitöitä toisillemme. Meillä kun isäntä on semmonen remontti-reiska jolta hoituu isommat ja pienemmät koneremontit, niin naapuri(t) kiikuttaa rikkoutuneita ruohonleikkureitaan yms. korjattaviksi tai sitten kysellään mielipidettä että kannattaako korjata vai ostaa uusi, mielellään mies auttaa niissäkin.

 

Kokemusta sekä pikkukaupungista että Helsingistä ja kaikista osoitteista on löytynyt mukavia ja auttavaisia naapureita, jos ei nyt ihan seinän takaa niin kuitenkin samasta rapusta

 

Asun maaseudulla.

Ja minä törmään alvariinsa avuliaisiin naapureihin. Viimeksi eilen muuan mummeli parin talon päästä pysäytti minut ja kysyi että olinko jo löytänyt blogissani kaipaamani maton (lapsen syntymäpäivien juhlien askarteluun). Hänen varastossaan olisi kuulemma saanut mielellään käydä kaivamassa sopivaa.

Yksi tyttäristä osti taannoin talon ja remppaa sitä (pienellä budjetilla).
Sinne oli naapuri ajanut phaan ja kysynyt voisiko tuoda kaikki omasta rempastaan jääneet listat, maalit yms. Likka kiitti ja sanoi myöhemmin että jos olisi tajunnut mitä tarjottiin niin olisi kiittänyt polvillaan; liki täysi 10 litran pönikkä pohjamaalia, pensseleitä, gyprocteippiä monta rullaa + monia 2-3 litran maalipurkkeja joissa osa hädin tuskin korkattuja. Yhteensä varmasti monella sadalla eurolla tavaraa.

Ymmärrän naapurin anteliaisuuden. Ongelmajätteeksihän nuo aikaa myöten muuttuvat. Mutta yhtä kaikki ystävällistä hoksata että niistä voi olla toiselle iloa ja apua.

 

Tuntuu että mitä enemmän rahaa on sitä tympeämpiä ovat.

Tuo voi selittää ihmisten ystävällisyyden tässä tuppukylässä.
Kovin harva täällä taitaa olla erityisen varakas.

 

Mä olen viime aikoina käynyt ihmisten kanssa naapurikeskustelua ihan siitä syystä että meillä on ollut/on muutama hankala naapuri. Ja näitähän tuntuu löytyvän vähän kaikkialta. Joten ne mukavat naapurit ovat aina helmiä jotka tuovat valoa hankalen naapureiden keskelle.

 

Ja kulkeeko raput himaan 7. kerrokseen vai hilaako tissin.

Reps! Hilataan tissit

 

Asutaan pienen kaupunkin omakoti alueella. Rajanaapureita vaan yksi,eikä olla tekemisissä. Väliaitaa eivät ole hoitaneet vuosiin,kurja tilanne. Vasta päätä olevat tervehtivät mutta ei muuta. Heillä myös lapsia niin kuin minullakin. Jokainen elää omaa pientä elämäänsä välittämättä naapureista. Säleverhot vaan liikkuu öisin kun naapuriin menee poliisit,palokunta tai ambulanssi. tykkäävät juhlia rankasti kera lasten.