pitääkö äidin hakea lapsi heti pois isält, kun lapsi soittaa itkien että säikähti isän ja äitipuolen hetkellistä riitaa?

noin juuri toivoin mieheltä että asia ois hoidettu , mutta kun lapsi sanoi että lähtee niin ei enää muuta halunnut yrittääkään. Esim. meidän versiota tilanteesta ei tiedä vieläkään vaan luulee varmaan että täällä on hakattu joku. Varmasti on kommunikaatio ongelma, ainakin sellainen että miestä ei kuunnella. Ei heillä riitaa ole, varmaankaan siksi kun mies joustaa joka asiaan.

Onko hänellä syytä epäillä, että joku olisi hakattu? Onko sellaista joskus tapahtunut?

Riitelystä muuten, mistä niitä riidanaiheita tulee? Minusta jotain on pielessä, jos jatkuvasti tulee ristiriitoja. Me riitellään tosi harvoin, ihan vaan kun ei ole aihetta riitoihin. Kumpikin reagoi "epäkohtiin" lähinnä toimimalla itse. Eli jos kotona on sotkuista, asia ratkeaa siivoamalla. Jos lapsi itkee, häntä lohdutetaan. Tietysti voidaan myös pyytää toista tekemään jotain, mutta ystävällisesti. Ja toinen sitten tekee tai selittää, miksi ei voi tehdä. Kumpikin kuitenkin ottaa vastuun ja hommat jakautuu tasapuolisesti riitelemättä.

Joskus jompi kumpi on toki mokannut ja antanut toiselle aihetta kiukkuun. Mutta eihän se mokannut osapuoli silloin kehitä riitaa toisen sanomisista, kun ne aiheesta tulee, vaan pyrkii ainoastaan hyvittämään tekonsa.

Toki me välillä väittelemme asioista, jos olemme alkujaan eri mieltä, miten joku asia kannattaa hoitaa tai vaikka millainen hankinta tehdä. Mutta väittelyn ei tarvitse olla riitelemistä, vaan kumpikin kertoo perustelunsa ja sitten joko toinen muuttaa sen pohjalta kantaansa tai löydetään kompromissi. Kumpikaan ei hermostu, ei koroteta ääntä saati sanota rumia asioita. Äänensävy voi olla normaalia puhetta kiivaampi, mutta kuitenkin väännetään vaan siitä asiasta, ei mennä henkilökohtaisiin loukkauksiin.

Jos nyt ajatellaan tätä teidän lapsen nukuttamiseen liittynyttä riitaanne. Toimiko miehesi omasta mielestään oikein? Onko teillä erilaiset näkemykset siitä, miten lapsia kohdellaan? Jos mies tietää toimineensa väärin esim. väsymyksen vuoksi, asiasta ei ole tarvetta jankata. Jos taas miehen käsitys lasten kohtelusta poikkeaa radikaalisti omastasi, teidän tulisi keskustella rauhassa näistä asioista kun tilanne ei ole päällä, niin että sinä kuuntelet myös miehen kannan etkä vaan läksytä häntä.

 

Minusta 10 minuutin riita on jo pitkä. Ei mikään normaali sananvaihto vaikka jostain kotitöistä kestä paria minuuttia kauempaa.

Minkätyyppistä asiaa riita muuten koski? Mietin vaan, että saatteko pikkujutuista tuollaisen väittelyn aikaiseksi vai puitteko jotain vakavampia asioita lasten kuullen.

10 minuuttia pitkä aika kinaamiseen, ei kai?

 

Maalaisjärki-mallin mukaan näin:

Lähdetään siitä oletuksesta, että etävanhempi on ihan yhtä pätevä vanhempana, kuin on lähivanhempikin.
Näinollen vanhempi, jonka luona sattuu/tapahtuu, hoitaa tilanteen loppuun asti. Tarvittaessa sitten tiedottaa toiselle vanhemmalle tapahtuneesta.

 

10 minuuttia pitkä aika kinaamiseen, ei kai?

on se. Asia olisi hyvällä tahdolla asia selvitetty jo 15 kertaan. En tajua miksi tuhlata aikaa riitelyyn.

 

Maalaisjärki-mallin mukaan näin:

Lähdetään siitä oletuksesta, että etävanhempi on ihan yhtä pätevä vanhempana, kuin on lähivanhempikin.
Näinollen vanhempi, jonka luona sattuu/tapahtuu, hoitaa tilanteen loppuun asti. Tarvittaessa sitten tiedottaa toiselle vanhemmalle tapahtuneesta.

Joo, mutta eihän se näin aina ole. Lapsen isä on tässä tapauksessa masentunut ja veikkaan että on ollut joskus myös väkivaltainen, koska aloittajakin epäilee toisen vanhemman ajattelevan että joku on hakattu, kun ei päästy varta vasten selittämään että ei ole. Jos itse joskus eroaisin miehestäni, en tosiaan epäilisi mitään väkivaltaa, kun ei ole syytä siihen. Jos taas joskus antaisin lapseni isälleni hoitoon ja lapsi soittaisi sieltä itkuisena, pelkäisin kyllä pahinta ja kiirehtisin lasta noutamaan, koska isäni on ollut puolisoitaan kohtaan ajoittain väkivaltainen ja käyttää myös alkoholia useimpina viikonloppuina melko reippaasti (tosin noista syistä en ole lasta isälleni hoitoon antanutkaan). Joskus on ihan perustellut syyt siihen, ettei luota toisen kykyyn vastata lapsen tarpeisiin.

 

Tässä tarinassa on kaksi versiota.