Pitäisikö minun olla huolissani tulevan eskarilaisen taidoista?

Hienomotoriikka on kömpelöhköä. Vasta oppi haparoiden laittamaan takin vetoketjun kiinni, saksilla leikkaamista vasta opeteltiin, ja kyneotekin on hieman väärä. Ei puhettakaan, että tänä kesänä vielä opeteltaisiin meillä ajamaan ilman apupyöriä pyörällä, kärrynpyöriä ei edes uskalla yrittää. Kuperkeikkakaan ei ongelmitta sujun. Äänne ja lausuntavirheitä on lieviä puheessa, ja näiden takia käykin puheterapiassa. On myös kovin takertuva ja pettymysten sietokyky on heikohkoa. Vuoron odottaminen keskusteluissa on hieman vaikeaa, puhuu usein päälle.
Pärjää kuitenkin porukassa hyvin, ja osaa olla kavereiden kanssa.

Havahduin miettimään näitä asioita tänään, kun eräässä keskustelussa kävi ilmi, että 5-6vuotiaan näitä taitoja pitäisi jo osata.

 

Lapsesi on mahdollisesti syntynyt loppuvuodesta?

 

Kyllä pitäisi. Ja miksei voisi koittaa jo apupyörittä ajamista, viikon harjoittelun jälkeen voi hyvinkin oppia taidon. Samoin nuo muut taidot ovat sellaisia että harjoittelua vaan vaativat. Mikäli harjoittelu ei tuota tulosta niin varsinkin silloin pitää olla huolissaan. Eivätkö ole esim. neuvolassa sanoneet mitään, siellähän noita taitoja testataan.

 

Kyllä pitäisi. Ja miksei voisi koittaa jo apupyörittä ajamista, viikon harjoittelun jälkeen voi hyvinkin oppia taidon. Samoin nuo muut taidot ovat sellaisia että harjoittelua vaan vaativat. Mikäli harjoittelu ei tuota tulosta niin varsinkin silloin pitää olla huolissaan. Eivätkö ole esim. neuvolassa sanoneet mitään, siellähän noita taitoja testataan.

Ainahan voi koittaa ja yrittää mutta jos lapsi on arempi niin vastustus voi olla kovaa ja silloin ei pakottaminen auta vaan pahentaa tilannetta. Pyörällä ajossakin lapset on yksilöitä eikä jokaisen tarvitse oppia kaikkea yhtäaikaa.

 

Toki voi yrittää, mutta hänellä ei ole tarvittavaa rohkeutta, eikä tasapainoa. Viimekesänä vasta oppi ajamaan kunnolla apupyörien kanssa.
Eikä ole loppuvuoden lapsi kyseessä.

 

Neuvolassa on pistetty merkille monien taitojen hieman hitaampi oppiminen, mutta ei ole huolestuttu.

 

Varmaan mä olisin huolissani. Kyllä esim. Pitäs osata leikata jo. Suurin osa osaa ajaa pyörällä ilman apurattaita. Voihan toki olla että on vain harjoituksen puutetta, kotona kasvanut lapsi, jonka vanhemmat ei ole viitsineet tai ymmärtäneet harjoituttaa lasta esim. Leikkaamaan

 

Noi kaikkihan on ihan harjoiteltavissa olevia asioita - ja niitä harjoitellaan lisää vielä eskarissakin. Eli kotona vain ko. taitojen - saksien käyttäminen, kynäote, omien vaatteiden pukeminen, muutoinkin omatoimisuuteen kannustaminen ja ohjaaminen - harjoittelua sekä kannustamista ja ohjeistamista. Ja ennen kaikkea - runsaasti kehumista ja tukemista . Ja kerran jo esim. ajelee apupyörien kanssa, niin nyt sitten vain tekemään iltalenkkiä lapsen pyöräillessä samalla, rohkeus ja itseluottamus kasvaa siinä sivussa, kun lapsi huomaa osaavansa ja pystyvänsä.

Jokainen kasvaa ja kehittyy omalla taidollaan ja kyvyillään, tässä on vielä suuri kasvun kesä edessä - monelle taidot loksahtavat oikeille uomilleen kesän aikana, mistä onkin sitten hyvä lähteä jatkamaan eskarissa .

 

Saksilla leikkaamminen kyllä siis nyt jo sujuu, kun on harjoiteltu oikeaa otetta. Kirjoitin huonosti tuohon aloitukseen.
On monia taitoja, jotka on oppinut samaan aikaan, tai myöhemmin kuin kaksi vuotta nuorempi sisaruksensa. Esim. tasajalkaa hyppääminen, yhdellä jalalla hyppiminen jne.

 

Meidän kotona kasvaneet on olleet vähän tuollaisia, meillä on tykätty sellaista rennosta meiningistä eikä olla jaksettu vertailla, jokainen ajallaan. Jo koulussa olevat lapset on pärjännyt hyvin, isomman keskiarvo lähellä ysiä, nuorempi on luokkansa paras (pääsykoekoulu kaiken lisäksi, eli siellä on jo valmiiksi aika lahjakkaita lapsia).
Mutta, jos tuntuu että huolestuttaa (tai jos lapsi selvästi kokee olevansa jäljessä muista ja kärsii sitä) niin monet noista on harjoittelemalla kehittyviä taitoja, joten niitä voi harjoitella lapselle sopivalla tahdilla.
Mä en jaksa olla meidän nuorimmasta kovin huolissani, oppii ajallaan asioita, ihana lapsi ja uskon että pärjää siinä missä isommatkin, vaikka ei olekaan osannut leikata kovin hyvin pienenä..

 

[QUOTE="a.p";30789048]Hienomotoriikka on kömpelöhköä. Vasta oppi haparoiden laittamaan takin vetoketjun kiinni, saksilla leikkaamista vasta opeteltiin, ja kyneotekin on hieman väärä. Ei puhettakaan, että tänä kesänä vielä opeteltaisiin meillä ajamaan ilman apupyöriä pyörällä, kärrynpyöriä ei edes uskalla yrittää. Kuperkeikkakaan ei ongelmitta sujun. Äänne ja lausuntavirheitä on lieviä puheessa, ja näiden takia käykin puheterapiassa. On myös kovin takertuva ja pettymysten sietokyky on heikohkoa. Vuoron odottaminen keskusteluissa on hieman vaikeaa, puhuu usein päälle.
Pärjää kuitenkin porukassa hyvin, ja osaa olla kavereiden kanssa.

Havahduin miettimään näitä asioita tänään, kun eräässä keskustelussa kävi ilmi, että 5-6vuotiaan näitä taitoja pitäisi jo osata.[/QUOTE]

eskarilainen ei aina saa nappeja tai vetskareita itse kiinni. Ilman apupyöriä ei pyörällä kulje. Kärrynpyöriä yrittää, mutta ei osaa. R-kirjain hiukan hakusessa. On myös aika takertuvainen ja arka, vuoron odottaminen monesti vaikeaa. Eskariopelta tullut pelkkiä kehuja, eskari sujuu hyvin.

 

Tässä vertailuyhteiskunnassa tulisi joskus muistaa se, että pienellä lapsella on koko elämä aika oppia uusia taitoja ja motoriikkakin kehittyy. Ei yhdenkään lapsen tarvitse olla täydellinen pärjätäkseen eskarissa. Enempi siihen pärjäämiseen taitaa vaikuttaa se, miten tulee toimeen muiden lasten ja aikuisten kanssa. Nimittäin jos ei, niin se jos mikä aiheuttaa ongelmia. Muita taitoja kyllä kerkiää oppimaan! Rohkeuskin lisääntyy porukassa ellei sitten käy niin ikävästi että joutuu kiusatuksi.

Olisin siksi ap:na tyytyväinen eniten siihen että lapsi tulee muiden kanssa toimeen. Se on se eka juttu. Muut jutut tulee aikanaan ja kesällä voi hyvinkin vielä innostua pyöräilystä uudella tavalla.

Meilläkin esikoinen uskaltautui yrittämään ilman apupyöriä vasta eskaria edeltävänä kesänä, se vei aikansa eikä pakottamaan ruvettu. Nyt on innokas pyöräilijä ja muutenkin liikunnallinen 5. luokkalainen vaikka kovasti epäiltiin ujouden ja arkuuden takia eskarissa. Kauheita huolia luotiin vaikka en itse vanhempana lapseni tuntien ollut huolissani. Loppuvuoden lapsena syntynyt voi olla monissa asioissa paljon jäljempänä kuin alkuvuonna syntynyt. Mut niin vaan tämä yhteiskunta sälyttää turhia paineita vanhempien niskaan, ihan kuin niitä ei omasta takaa olisi.

 

Olisin huolissani.Vaatisin neuvolasta lähetettä toimintaterapiaan.

 

Varmaan minä pikkuisen olisin huolissani. Toisaalta odottaisin rauhassa eskarin alkua. Osa kypsyy silloin todella nopeasti. Katsoisin miten lähtee menemään. Esim toimintaterapialähetteestä ei ole tässä vaiheessa vuotta mitään hyötyä. Ennen eskarin alkua sinne tuskin missään kunnassa pääsee noin lievillä syillä. Odota rauhassa! Harjoitelkaa keikkaamista, osta kunnolliset kynät. Motoriikkaan tukea mieluisista liikuntaharrastuksista.

 

Pyytäisin varmasti lähetteen toimintaterapeutin arvioon. Toiset on hitaampia ja arempia kuin toiset, meillä kömpelö esikoinen (täytti just 6v) joka osaa ajaa ilman appareita mutta liikkeellelähtöön tarvitsee vielä vähän apua. Kuperkeikan tekee, kärrynpyörää ei varmaan ole edes koskaan kokeillut. Vetoketjut saa kyllä kiinni, kengännauhoja ei olla nyt edes vielä opeteltu. Eskariin menee syksyllä ja eiköhän siellä kaikkien taidot harjaannu.

t. 37v joka ei todellakaan osaa eikä ole koskaan osannutkaan tehdä kärrynpyörää

 

Onko lapsi päivähoidossa? Onko siellä huolestuttu tilanteesta?
Toimintaterapeutti voisi varmasti ainakin arvioida hienomotoriikkaa kun kirjoittamisen opettelu on kyllä yhtä tuskaa jos kynä ei pysy edes kädessä.

 

[QUOTE="hmm";30789238]Tässä vertailuyhteiskunnassa tulisi joskus muistaa se, että pienellä lapsella on koko elämä aika oppia uusia taitoja ja motoriikkakin kehittyy. Ei yhdenkään lapsen tarvitse olla täydellinen pärjätäkseen eskarissa. Enempi siihen pärjäämiseen taitaa vaikuttaa se, miten tulee toimeen muiden lasten ja aikuisten kanssa. Nimittäin jos ei, niin se jos mikä aiheuttaa ongelmia. Muita taitoja kyllä kerkiää oppimaan! Rohkeuskin lisääntyy porukassa ellei sitten käy niin ikävästi että joutuu kiusatuksi.

Olisin siksi ap:na tyytyväinen eniten siihen että lapsi tulee muiden kanssa toimeen. Se on se eka juttu. Muut jutut tulee aikanaan ja kesällä voi hyvinkin vielä innostua pyöräilystä uudella tavalla.

Meilläkin esikoinen uskaltautui yrittämään ilman apupyöriä vasta eskaria edeltävänä kesänä, se vei aikansa eikä pakottamaan ruvettu. Nyt on innokas pyöräilijä ja muutenkin liikunnallinen 5. luokkalainen vaikka kovasti epäiltiin ujouden ja arkuuden takia eskarissa. Kauheita huolia luotiin vaikka en itse vanhempana lapseni tuntien ollut huolissani. Loppuvuoden lapsena syntynyt voi olla monissa asioissa paljon jäljempänä kuin alkuvuonna syntynyt. Mut niin vaan tämä yhteiskunta sälyttää turhia paineita vanhempien niskaan, ihan kuin niitä ei omasta takaa olisi.[/QUOTE]

Kiitos tästä, ja ilokseni voin kertoa, että inkluusio tulee viimein toteutumaan Suomessakin.

 

Sun lapsi ei ole valmis eskariin, ehkä ens vuonna sit? Kyllä pitäisi jo osata taitoja mut jokainen on yksilö ja sen eskarin kerkee alottaa vuodenki päästä =)

 

Sun lapsi ei ole valmis eskariin, ehkä ens vuonna sit? Kyllä pitäisi jo osata taitoja mut jokainen on yksilö ja sen eskarin kerkee alottaa vuodenki päästä =)

Paitsi ettei tuota lykkäämistä enää suositella missään kasvatustieteellisessä tai edes sitä lähelletulevassa tiede- tai koulukunnassa. Kantsii hei ottaa ne 2000- luvun uusimmat tutkimukset.

 

No en olisi huolissani.
Nykyään tuntuu ettei lapset saa kehittyä omaan tahtiinsa, heti jos joku ei opi ihan "normien" mukaan niin ollaan laittamas lähetettä sinne ja tänne...

Meillä on 6 vuotias poika. Pyöraily ei ole kiinnostanut ennenkuin viime syksynä. Ja syksyllä sit oppi paris päiväs ajamaan appareitten kans. Apparit on vielä ja tarkoitus on tän kesän aikana saada ne pois. Piirtäminen tai muutkaan kynähommat tai askartelu ei ole kiinnostanut. Joten leikkaaminen ja kynähommat ei ole oikein sujunut. Vasta puolisen vuotta sitten edes vähän kiinnostui noista ja vähäisellä harjoittelulla petraski nois paris kuukaudes niin että neuvolas erityisesti kehuttiin saksien käyttöä ja piirtämisetkin oli ok. Eli ainaki meillä on nähtävis että heti kun joku asia alkaa kiinnostaa edes vähän niin kehitystä tapahtuu nopeasti.

 

Mun mielestä ei kuulosta pahalta. Meillä myös tuleva eskari syksyllä. Täytyykö kärrynpyöriä osata, hassua! Sanoit, että pärjää porukassa ja osaa olla kavereiden kanssa, hyvä, no problems, sanoisin minä, vaikka pettymysten sietokyky on heikohkoa ja puhuu usein päälle... Ei kuulosta maailmanlopulta. Meidän tyyppi oppi viime kesänä ajamaan ilman apupyöriä, mutta tänä kesänä kun ostin isomman pyörän, on koko ajan mukkelismakkelis. Itse opin vasta 7-vuotiaana, ehkä siksi, että sain silloin vasta pyörän... Tottakai voitte harjoitella kaikkea, mutta en olisi sinuna liian huolissani! <3

 

Onko lapsesi ollut päiväkodissa ennen eskaria (en jaksanut lukea kaikkea)? Onko sieltä sanottu mitään?

 

En ole itsekään tähän saakka ollut huolissani, ei ole edes käynyt mielessä ennen tämän päiväistä keskustelua vaadittavista taidoista. Olen vain ajatellut, että hän oppii hieman hitaammin.
Lapsi käy päiväkodissa, siellä ei ainakaan ole sanottu mitään noista taidoista. Kynäotekin on sellainen, että kynä kyllä pysyy kädessä, ote on vain tosi erikoinen.

 

pettymystensieto ja takertuminen ovat kyllä sellaisia asioita, mistä on mainittu.

 

Varmaan mä olisin huolissani. Kyllä esim. Pitäs osata leikata jo. Suurin osa osaa ajaa pyörällä ilman apurattaita. Voihan toki olla että on vain harjoituksen puutetta, kotona kasvanut lapsi, jonka vanhemmat ei ole viitsineet tai ymmärtäneet harjoituttaa lasta esim. Leikkaamaan

Ai että päiväkotia käyvät oppivat tuosta noin vain taidot joita vaaditaan esikoulussa. No eivät opi sen kummemmin kuin kotonakaan. Jos lasta ei kiinnosta, päiväkotia käyvien lasten vanhemmat eivät jaksa kotona paljon panostaa paljonkaan, eikä päiväkodeissa pakoteta, jos lasta ei kiinnosta. On aika sama, missä lapsi kasvaa jos hänellä ei ole omaa innostusta asioihin.