Pitihän se arvata! Surmaaja oli koulukiusattu!!!!! Siitä saitte kiusaajat!

Toivon, että jokainen joka on joskus kiusannut jotain menis vähän itteensä! Tiedä vaikka just te aiheutatte seuraavan itsetuhoisen tappajan aikeet. Olin niin 100 varma alusta asti että ihan varmasti kiusattu poika, ei kukaan muuten noin ala vihaamaan ihmiskuntaa.

Terveisin itsekin ala- ja yläasteen kiusattuna ollut. Vieläkin 25-vuotiaana kiusaus on läsnä jokapäiväisessä elämässä, mulla ei ole itseluottamusta ollenkaan! Aina kun avaan suuni mietin mitä muut musta ja mun ajatuksista miettii ja varsinkin jos vieressä nauretaan ajattelen heti että nauravat mulle! Toivottavasti kuolleiden joukossa oli häntä kiusanneita ihmisiä, viattomien ei pitäis joutua kärsimään

 

Olenhan mäkin koulukiusattu,mut ei mun tullu kertaakaan mieli ampua niitä :headwall:

 

Samoin itsekin koulukiusattu, mutten ala silti ampumaan viattomia.

 

Täällä myös yksi koko ala-asteen kiusattu. Ihmiset reagoi niin erilailla. Itse mietin vaan jatkuvasti mitä muut minusta ajattelevat, tein mitä tahansa. Ja toimin sen mukaan etten erottuisi massasta.

 

Ne pahiten kiusatut oli koulussa jo niin.... :| :'( Ei ihme, että toiset kantaa sitä riippaa mukanaan loppuikänsä. Itseäni on kiusattu vain noin puolisentoista vuotta ja sekin oli kauheaa.

 

Ei mullakaan, mutta jollain kiusatuilla se itsetunto häviää kokonaan ja ihminen muuttuu tunteettomaksi "paskaksi" joka sit tekee tällasta suutuspäissään!

 

No jaa. Mikä sitten on kiusaamista? Tuolla kundilla oli kavereita, menestyi koulussa hyvin, jne, ja hän tappoi myös hyvän ystävänsä.

Joku kokee tulleensa kiusatuksi jos joku vilkaisee väärällä tavalla, joku toinen taas ei itke joutuessaan edes rankemman läpän kohteeksi vaan ottaa kaiken huumorilla. Muistan tuon omilta kouluajoiltani. Hakkaaminen yms onkin sitten jo ihan eri asia.

Ihan kaikkea ei mun mielestä voi laittaa koulukiusaamisen syyksi. Vastuu on yksilöllä itsellään. Ei niistä kahdesta, joita kiusattiin meidän koulussa ala- ja yläasteella, tullut tappajia. Heistä tuli hyvin menestyvä taksiyrittäjä ja ammatissaan viihtyvä hoitsu . Siitä yhdestä, jota ei kiusattu, mutta joka alkoi jo yläasteella osoittamaan merkkejä mielenhäiriöistä ja syrjäytymisestä, olisi voinut potentiaalinen kouluampuja tullakin, mutta hän ei ole enää tässä yhteiskunnassa jäsenenä.

 

Olenhan mäkin koulukiusattu,mut ei mun tullu kertaakaan mieli ampua niitä :headwall:

Joku muu voi alkaa ampumaan. Se syrjäytyminen ja sekoaminen on loppujen lopuksi aika pienistä asioista kiinni. Ja oikeastaan turha sitä on alkaa arpomaan kun harvasta sen päälle päin näkee vaikka olisi kuinka menestynyt päälle päin..

 

Minä olin koulukiusattu koko peruskoulun ajan ja vielä ammattikoulussakin. Peruskoulussa kiusaaminen alkoi siitä kun olin luokan ainoa silmälasipäinen tyttö. Yläasteella kiusattiin silmälasien lisäksi sillä ettei vanhemmillani ollut varaa osaa minulle niitä muodikkaita leviksiä ja muita merkkivaatteita. Kiusaaminen oli jokapäiväistä, sekä fyysistä että henkistä. Ammattikoulussa kiusaaminen oli henkistä.

Ja toden totta, monta kertaa tuli mileen että tekisi mieli tappaa kaikki kiusaajat ajatuksen tasolla, ei siis oikeasti.

Syvät jäljet on jäänyt noista vuosista, itseluottamus on hukassa ja uudessa työyhteisössä vetäydyn aina ensimmäisenä omiin oloihin kun en osaa mutta kuin syrjityn kiusaajan roolin.

 

Hei Kiusattu! Ne kiusaajat, ja sinun kiusaajasi ovat ne niitä heikkoja, et sinä. Muista se, äläkä koskaan mieti mitä muut sinusta ja lauseistasi ajattelee. Vaikea käsky, mutta muista tämä. :flower:

Itse en ole koskaan ollut koulukiusattu enkä työkiusattu, mutta joskus muistan kun ala- ja yläasteella olen nähnyt miten jotkut kovikset ovat "kiltempiä" härnänneet, niin se on erittäin tyhmää. Sääli on sairaus enkä sääli siksi kiusaajia mutta pakko sanoa, että ne tyypit ovat tosi heikkoja ja kiusaamisella yrittävät vahvistaa itseään, egoaan ja herättää pelkoa. Joskus kiusaajat tajuavat vanhempana miten hölmö oli, joskus ei. Sad |O

 

Olenhan mäkin koulukiusattu,mut ei mun tullu kertaakaan mieli ampua niitä :headwall:

Joku muu voi alkaa ampumaan. Se syrjäytyminen ja sekoaminen on loppujen lopuksi aika pienistä asioista kiinni. Ja oikeastaan turha sitä on alkaa arpomaan kun harvasta sen päälle päin näkee vaikka olisi kuinka menestynyt päälle päin..

Totta - mutta ihminen voi syrjäytyä ja seota ihan ilman koulukiusaamistakin. Ja moni koulukiusattu taas ei sekoa eikä syrjäänny.

 

Täällä myös yksi koko ala-asteen kiusattu. Ihmiset reagoi niin erilailla. Itse mietin vaan jatkuvasti mitä muut minusta ajattelevat, tein mitä tahansa. Ja toimin sen mukaan etten erottuisi massasta.

Sama minulla. Yritän niin kuulua massaan, etten erottuisi joukosta, mielistelen liikaa ihmisiä ja pyrin välttämään oman mielipiteen sanomista ;( Ulospäin näytän kuitenkin itsevarmalta (toivon mukaan), mutta sisällä velloo ;( Kunpa joskus vielä uskaltais suunsa avata ilman että tarvitsee ajatella "mitähän toi nyt musta ajattelee, sanoinko tosi tyhmästi" jne...

 

PAREMPI KU KUKAAN EI EDES VASTAA TÄHÄN.ON NIIN ASIATON ALOITUS ET ANTAA TIPPUA.

 

muakin on kiusattu, mutta loppujen lopuksi se vain kasvatti minusta vahvemman ihmisen ja itsetunto on nykyisin loistava, onnistuin uskottelemaan itselleni muorempana että kiusaajilla on ongelma ei minulla.. (niinku se yyleensäkki on).

 

Aika hiton moni on koulukiusattu, silti noita saakelin sekopäitä ei ONNEKSI ole niin paljon.

 

Olenhan mäkin koulukiusattu,mut ei mun tullu kertaakaan mieli ampua niitä :headwall:

Joku muu voi alkaa ampumaan. Se syrjäytyminen ja sekoaminen on loppujen lopuksi aika pienistä asioista kiinni. Ja oikeastaan turha sitä on alkaa arpomaan kun harvasta sen päälle päin näkee vaikka olisi kuinka menestynyt päälle päin..

Totta - mutta ihminen voi syrjäytyä ja seota ihan ilman koulukiusaamistakin. Ja moni koulukiusattu taas ei sekoa eikä syrjäänny.

No voi voi, mutta mä voin hyvin ymmärtää tuota ampujaa. Hullua tai ei.

 

Toivottavasti joskus pääset tuosta katkeruudestasi irti.Tekee aikamoisen mustan varjon sydämeen.

Itseänikin on kiusattu mutta kellekään en toivo pahaa. Eikä tulisi mieleen ajatella että joku noista ammutuista nuorista tai opettaja olisi "ansainnut" kohtalonsa.

Ei kiusaajaksi tai kiusatuksi synnytä.

 

Toivottavasti joskus pääset tuosta katkeruudestasi irti.Tekee aikamoisen mustan varjon sydämeen.

Itseänikin on kiusattu mutta kellekään en toivo pahaa. Eikä tulisi mieleen ajatella että joku noista ammutuista nuorista tai opettaja olisi "ansainnut" kohtalonsa.

Ei kiusaajaksi tai kiusatuksi synnytä.

Kivat sulle. Kuten aiemmin sanottu, kiusaamista on niin erilaista. Millaista lie sinulla ollut?

 

Voi hyvänen aika, oli kiusattu tai ei, niin moinen käytös on sairasta. Raivostuttavaa kun media jauhaa tuosta kiusaamisesta, antaa tavallaan hyväksyttävän syyn tekoihin ja kohta jokainen kiusattu ajattelee, että minäkin teen näin ja johan kouluissa lähtee henkiä... Kiusattuja on on ollut iät ja ajat, ehkä tuo syrjäytyminen ja mielenterveysongelmat johtuu aivan muusta...

 

Toivottavasti joskus pääset tuosta katkeruudestasi irti.Tekee aikamoisen mustan varjon sydämeen.

Itseänikin on kiusattu mutta kellekään en toivo pahaa. Eikä tulisi mieleen ajatella että joku noista ammutuista nuorista tai opettaja olisi "ansainnut" kohtalonsa.

Ei kiusaajaksi tai kiusatuksi synnytä.

Kivat sulle. Kuten aiemmin sanottu, kiusaamista on niin erilaista. Millaista lie sinulla ollut?

Ihan tarpeeksi raakaa, kiitos kysymästä.
Mutta olen nyt aikuinen ja kahden lapsen äiti, en voi muuttaa mennyttä mutta todellakin voin vaikuttaa omaan ja lapsieni asenteeseen mitä tulee muihin ihmisiin, empatiaan ja inhimillisyyteen.

 

Ei se hyvää tee kun vuositolkulla kiusataan, siinä on aikamoinen taakka kannettavana ja yritä siinä sitten pysyä järissäs. Apua olis tarvinnu tämä poika mutta ei sitä ilmeisesti saanu. Tekoa tuskin kukaan vähänkään järjissään oleva hyväksyy.

Minua kiusattiin koulussa, ja olin erittäin kiitollinen että en pystyny koulussa olemaan hetkeen kun se todettiin homeiseksi. Kukaan ei sitä ymmärtäny miten paha oli olla, vaikka itkin koulumatkat ja vielä koulussakin, kukaan ei puuttunu. Aikuisena olen kokenu kiusaamista.

 

Täällä myös yksi koko ala-asteen kiusattu. Ihmiset reagoi niin erilailla. Itse mietin vaan jatkuvasti mitä muut minusta ajattelevat, tein mitä tahansa. Ja toimin sen mukaan etten erottuisi massasta.

Sama minulla. Yritän niin kuulua massaan, etten erottuisi joukosta, mielistelen liikaa ihmisiä ja pyrin välttämään oman mielipiteen sanomista ;( Ulospäin näytän kuitenkin itsevarmalta (toivon mukaan), mutta sisällä velloo ;( Kunpa joskus vielä uskaltais suunsa avata ilman että tarvitsee ajatella "mitähän toi nyt musta ajattelee, sanoinko tosi tyhmästi" jne...

Saanko kysyä teiltä kummaltakin, että miten vanhempanne ovat teihin suhtautuneet. Siis ovatko aidosti kuunnelleet ja pitäneet mielipiteitänne arvossaan, vai onko niitä edes kysytty ? Mä luulen, että myös sillä on suuri merkitys oman minäkuvan kehitykselle.

 

Ihan tarpeeksi raakaa, kiitos kysymästä.
Mutta olen nyt aikuinen ja kahden lapsen äiti, en voi muuttaa mennyttä mutta todellakin voin vaikuttaa omaan ja lapsieni asenteeseen mitä tulee muihin ihmisiin, empatiaan ja inhimillisyyteen.

Niin, kaikki on edelleen suhteellista. Jokainen käsittää kiusaamisen eri tavalla. Ei mun elämä pyöri mun menneisyyden eikä varsinkaan pelkästään kiusaamisen ympärillä mutta edelleen voin hyvin ymmärtää miten ajautuu tuollaiseen pisteeseen.

 

No jaa. Mikä sitten on kiusaamista? Tuolla kundilla oli kavereita, menestyi koulussa hyvin, jne, ja hän tappoi myös hyvän ystävänsä.

Joku kokee tulleensa kiusatuksi jos joku vilkaisee väärällä tavalla, joku toinen taas ei itke joutuessaan edes rankemman läpän kohteeksi vaan ottaa kaiken huumorilla. Muistan tuon omilta kouluajoiltani. Hakkaaminen yms onkin sitten jo ihan eri asia.

Ihan kaikkea ei mun mielestä voi laittaa koulukiusaamisen syyksi. Vastuu on yksilöllä itsellään. Ei niistä kahdesta, joita kiusattiin meidän koulussa ala- ja yläasteella, tullut tappajia. Heistä tuli hyvin menestyvä taksiyrittäjä ja ammatissaan viihtyvä hoitsu . Siitä yhdestä, jota ei kiusattu, mutta joka alkoi jo yläasteella osoittamaan merkkejä mielenhäiriöistä ja syrjäytymisestä, olisi voinut potentiaalinen kouluampuja tullakin, mutta hän ei ole enää tässä yhteiskunnassa jäsenenä.

Mun kiusaaminen oli henkistä. Ei otettu leikkeihin mukaan, valittiin ryhmiin aina viimeisenä, käytettiin haukkumanimiä, tehtiin käytännön piloja... että sellasta kivaa. Sen muistan aina kun yläasteella luokassa istuin jollain tunnilla yhden kiusaajan vieressä. Se toljotti mua koko tunnin ja "ilmeili" ja katto miten mä reagoin (tuijotin koko tunnin opettajaa ja yritin olla välittämättä), sen muut kaverit reipeili vähän väliä kun mä olin siinä vaikeena... Ahdistaa kun ajatteleekin.

 

Ei Saarta ainakaan yläasteella kiusattu.