Pitkään kotona olleet äidit

Heippa! Kyselisin tuntemuksia sellaisilta äideiltä, jotka ovat olleet hoitamassa lapsiaan kotona useamman vuoden...Itse olen ollut kotiäitinä v.2000 lähtien,kun sain opinnot päätökseen. Tuntuuko teistä, että putoatte työelämän-kelkasta ja kaikki täytyy aloittaa uudelleen alusta..Kaikki kokemukset ovat enemmän kuin tervetulleita!!!!Mitä sitten kun kotiäiti-kausi pitäisi jättää taakse ja kun paluu arkeen on edessä?

 

\

Heippa! Kyselisin tuntemuksia sellaisilta äideiltä, jotka ovat olleet hoitamassa lapsiaan kotona useamman vuoden...Itse olen ollut kotiäitinä v.2000 lähtien,kun sain opinnot päätökseen. Tuntuuko teistä, että putoatte työelämän-kelkasta ja kaikki täytyy aloittaa uudelleen alusta..Kaikki kokemukset ovat enemmän kuin tervetulleita!!!!Mitä sitten kun kotiäiti-kausi pitäisi jättää taakse ja kun paluu arkeen on edessä?

Samaa mietiskelen :wave: Kokemuksia olis mukava kuulla!

 

Mulla on takana melkein 12 vuoden kotiäitiputki. Pari vuotta olen nyt ollut töissä ja täytyy sanoa, että alussa olin " pihalla kuin lumiukko ". Aluksi mietin, kuka ottaa edes töihin ( mulla ei ollut vakituista työpaikkaa ollut koskaan ). Työmotivaatio oli kyllä kova ja on vieläkin. Vaikka saman rahan saisin kotona ollessakin kuin nyt, niin mieluummin olen töissä sen 5 tuntia.

 

olin kotona vain pari vuotta silti tuntui että töihin meno pelotti olin ihan pihalla.nyt ollu töis jonku aikaa ja voin kertoa työelämän oravanpyörään ehtii kyllä.riippuu tietty alasta onko töitä. =)

 

Oon ollu reilut 7 vuotta kotona ja samaa mietiskelen ihan jatkuvasti. Minulla ei ole vakituista työpaikkaa ja kokemuskin on aika vähäistä oman alan työstä. Kyllä minulla on tarkoitus pyrkiä ensin johonkin koulutukseen ennen työelämään siirtymistä, muuten voi olla aika jyrkkä pudotus... Vielä vuoden verran aion ainakin olla kotona ja pakko siihen on luottaa, että työelämässä pärjää. eniten minua huolestuttavat lastenhoitojärjestelyt ja muut käytännön asiat, koska minulla olisi melko varmasti 3-vuorotyö ja mies tekee paljon reissutöitä. Tavallaan on paljon helpompi olla kotona, niin arki sujuu ilman stressiä... Kyllä ne asiat järjestyvät tavalla tai toisella, eikä se ammattitaito sieltä mihinkään katoa, vaikka harjottelua varmaan vaatiikin... =)

 

Olen ollut kotona reilut kuusi vuotta ja tarkoitus on olla vielä aika pitkään, kun on toi masuasukkikin nyt matkassa. Mutta kyllä sitä pohtii ottaako kukaan töihin, osaako enää mitään jne. Opiskelua olen miettinyt tässä kotona ollessa. Työpaikkaa ei mullakaan ole odottamassa. Tulevaisuus hieman pelottaakin....

 

\

Mulla on takana melkein 12 vuoden kotiäitiputki. Pari vuotta olen nyt ollut töissä ja täytyy sanoa, että alussa olin " pihalla kuin lumiukko ". Aluksi mietin, kuka ottaa edes töihin ( mulla ei ollut vakituista työpaikkaa ollut koskaan ). Työmotivaatio oli kyllä kova ja on vieläkin. Vaikka saman rahan saisin kotona ollessakin kuin nyt, niin mieluummin olen töissä sen 5 tuntia.

Kuinka pääsit töihin? Itse olen ollut 7v kotiäitinä, ja nyt olen töitä hakenut, mutta on sellainen olo, että ketään ei kiinnosta.
Minulla on ammatti ja työkokemusta, mutta silti :'(

 

Olin itse kotona reilut kolme vuotta. Vaihdoin työpaikkaa ja sain haasteellisen ja mielenkiintoisen työn. Töihinpaluu oli jännittävää siis monelta kantilta. En tuntenut jääneeni mistään ulkopuolelle ja käyn kursseilla sekä koulutuksissa mahdollisimman paljon työni lisäksi. Näin saan uusinta tietoa alaani liittyvistä asioista. :heart:

 

Olin itse kotona reilut kolme vuotta. Vaihdoin työpaikkaa ja sain haasteellisen ja mielenkiintoisen työn. Töihinpaluu oli jännittävää siis monelta kantilta. En tuntenut jääneeni mistään ulkopuolelle ja käyn kursseilla sekä koulutuksissa mahdollisimman paljon työni lisäksi. Näin saan uusinta tietoa alaani liittyvistä asioista. :heart: sorry - tuli tuplaten...........

 

Vastaus Onnela74:lle. Ensin olin työkokeilussa peräti vuoden ja sitten yhdistelmätuella jatkoksi. Kyllä työkkäristä yrittivät laittaa uudelleenkoulutkseen lähihoitajaksi, mutta ei kiinnostanut uusien opintolainojen otto. Eikä pelkällä opintotuella oltais pärjätty. Ja " hoitotyötä" oon saanut kotona tehdä aivan tarpeeksi.

 

Olin kotona melkein 11 vuotta. Esikoinen täytti juuri kymmenen. Aikanaan jäin työttömäksi ja sitten alettiin "hommata" mulle kotitöitä. Nyt tosiaan näiden vuosien ja kolmen ihanan lapsen jälkeen hakeuduin työvoimakoulutukseen, jotta saisin vanhan koulutaustani kaiveltua muistin lokeroista. Siis samaa opiskelen johon olen aikanani valmistunut. Kovin vaikealta tuo kotoalähtö tuntui ja kun nuorintani vein hoitoon ekaa kertaa itkin matkalla kouluun aivan älyttömästi. Tytön jäämisessä ei ollut mitään vaikeuksia. Ja koko ajan mietin että miten pojat pärjää, mutta kyllähän noi ilmeisesti ihan hyvin pärjää.. Itselle oli se lähteminen vaikeaa, mutta ajattelin että tuollainen pienimuotoinen opiskelu ja työharjoittelu antaa pehmeän laskun tulevaan työelämään...

 

Jep,mietinnässä on töihinmeno välillä useastikin,kun oikein hihat palaa vanhimpien lasten kanssa.Kotona olen ollut v.2000,kun esikoinen syntyi ja pelottaakin välillä,että osaako sitä enää mitään muuta...MUTTA,EHDOTTOMASTI HALUAN TÖIHIN,JOSSAIN VAIHEESSA.Kuopus on 1,5v.ja meillä juuri rakennusprojekti menossa,mutta lainojen maksuun sitten tullaan kyllä tarvitsemaan rahaa.

 

Minä olen ollut nyt 13-vuotta kotona.
Vuosi sitten tuli ensimmäistä kertaa halu lähteä työelämään.
Paperit laitoin ainoastaan yliopistoon, johon en päässyt.
Mutta kyllä toivon että se opiskelu paikkakin sieltä vielä onnistaa, sillä suoraa töihin en voisi palata, tuli koulutettua itsensä ammattiin jota enää en voi allergian vuoksi palata.

Toivon että paluu sujuisi helposti, mutta itse epäilen työnantajien halua palkata näinkin pitkään kotona ollutta, vaikka äitiysloma pelkoja ei enää olisikaan.
Mutta kuka voisikaan olla parempi työntekijä kuin kotiäiti?
Ajatelkaa; olemme oppineet hoitamaan ja huolehtimaan lukuisista asioista yhtäaikaa, organisoimaan, aikatauluttamaan ja suunnittelemaan. Hermot pitävät myös paineen alla.