Poika motorisesti jälkeenjäänyt?

Sellainen huomautus tähän väliin että meille ainakin lasten fysioterapeutti suositteli paljon erilaista vapaata liikuntaa (kiipeilyä, metsässä liikkumista, pallon potkimista yms) ja hyvin suoranaisesti kielsi viemästä lasta mihinkään varsinaiseen liikuntaharrastukseen. Joku temppujumppa ehkä voisi mennä, mutta jos lapsella on haasteita motoriikassa niin ei lasta voi heittää vaan "normilasten" seuraan ja odottaa että kyllä se oppii. Siinä tapahtuu helposti niin että lapsi lannistuu kokonaan. Sama juttu pyöräilyn, hiihdon ja luistelun kanssa. Ne on motorisesti sieltä haastavimmasta päästä. Vapaa touhuilu yhdessä vanhempien kanssa ja pikkuhiljaa haasteiden kasvattaminen lapsen kykyjen rajoissa.

Meillä on siis nyt noin 5,5v poika, joka on kehittynyt motorisesti hieman hitaammin. Siihen yhdistettynä vielä arkuus ja se että kaiken pitäisi onnistua heti, tekee harjoittelusta hankalaa. On nyt oppinut hiihtämään (hyvin), luistelu ei kiinnosta (luulen että osaisi, mutta rohkeus ei riitä), pyöräily sujuu apupyörien kanssa (mutta ei hirveästi tykkää). Omasta mielestäni on tärkeintä että vanhemmat ei stressaa ja vertaile muihin ja liikunnan iloa ei tapeta pakottamalla.

 

Niin, no vanhemmat täälläkään ei stressaisi hirveästi, ja antaisi kehittyä omalla painollaan. Mutta päiväkodissa huomautetaan asiasta usein ja tuntuu, että siellä tehdään siitä iso numero. Esimerkiksi joku aikaa sitten oli iso haloo, kun lapsi ei osannut kuperkeikkaa, kun pitihän kuperkeikka nyt osata, ja voi nyt kyllä on ongelma kun lapsi ei suostu kuperkeikkaa tekemään. Minä suivaannuin siitä jankutuksesta, kun tiesin, että lapsi oli kuperkeikkoja kotona sängyllä tehnyt. Tehtiin niitä sitten kotona lattialla pehmeällä matolla, eikä siinä mitään ongelmia ollut. Mutta koska poika ei heti heittänyt päiväkodissa kuperkeikkaa niin hänellä oli motorinen vika ja voi voi mitäs nyt. Meillä poika on semmoinen, että liiallinen hokeminen pistää sitten kokonaan jarrut päälle, eikä hän suostu enää edes yrittämään. Ei pitäis kaikesta tehdä niin isoa numeroa mun mielestä, vaan saada lapsi innostumaan liikunnasta sen vuoksi, että se on kivaa. Eikä siten että hoetaan, että nämä taidot on osattava, koska kun menet kouluun niin siellä sitten pitää osata.

 

Sellainen huomautus tähän väliin että meille ainakin lasten fysioterapeutti suositteli paljon erilaista vapaata liikuntaa (kiipeilyä, metsässä liikkumista, pallon potkimista yms) ja hyvin suoranaisesti kielsi viemästä lasta mihinkään varsinaiseen liikuntaharrastukseen. Joku temppujumppa ehkä voisi mennä, mutta jos lapsella on haasteita motoriikassa niin ei lasta voi heittää vaan "normilasten" seuraan ja odottaa että kyllä se oppii. Siinä tapahtuu helposti niin että lapsi lannistuu kokonaan. Sama juttu pyöräilyn, hiihdon ja luistelun kanssa. Ne on motorisesti sieltä haastavimmasta päästä. Vapaa touhuilu yhdessä vanhempien kanssa ja pikkuhiljaa haasteiden kasvattaminen lapsen kykyjen rajoissa.

Meillä on siis nyt noin 5,5v poika, joka on kehittynyt motorisesti hieman hitaammin. Siihen yhdistettynä vielä arkuus ja se että kaiken pitäisi onnistua heti, tekee harjoittelusta hankalaa. On nyt oppinut hiihtämään (hyvin), luistelu ei kiinnosta (luulen että osaisi, mutta rohkeus ei riitä), pyöräily sujuu apupyörien kanssa (mutta ei hirveästi tykkää). Omasta mielestäni on tärkeintä että vanhemmat ei stressaa ja vertaile muihin ja liikunnan iloa ei tapeta pakottamalla.

Meillä kävi temppujumpassa muistaakseni n.5v, mutta nuorempien 3-4vuotiaitten ryhmässä, niin ei ollut niin selvää eroa taidoissa

 

Toimintaterapeutin ensimmäinen suositus on metsäretket. Kulkeminen epätasaissa maastossa, se kehittää karkeamotoriikkaa. Kannattaa myöskin selvitellä löytyykö omalta paikkakunnalta motorisesti heikkojen lasten jumpparyhmiä, sellainen on paras mahdollinen tuossa tapauksessa. Tavalllisista jumpista nuo temppu- ja temmellysjumpat ovat varmaan sopivimpia.

 

Lapsi EI OPI jos lasta EI OPETA!!!!!!

Katso ap peiliin!

Että mua suututtaa....

 

[QUOTE="vieras";28217212]Toimintaterapeutin ensimmäinen suositus on metsäretket. Kulkeminen epätasaissa maastossa, se kehittää karkeamotoriikkaa. Kannattaa myöskin selvitellä löytyykö omalta paikkakunnalta motorisesti heikkojen lasten jumpparyhmiä, sellainen on paras mahdollinen tuossa tapauksessa. Tavalllisista jumpista nuo temppu- ja temmellysjumpat ovat varmaan sopivimpia.[/QUOTE]

Temppujumppa sopii siksi juuri hyvin että tarjotaan haasteita mutta kenenkään ei tarvitse osata samallatavalla kun toisen. Tekevät jänniä ratoja yms joissa menevät kukin omaan tyyliinsä ja tuo lapsi pärjää todella hyvin siellä normaalien seassa. Samalla saa sitä perusliikuntaoppia, juoksu, hypyt, tasapaino,kuperkeikat jne...Ei mitään ihmeliikuntaa. Sitä perusliikuntaa tavalla joka sopii näillekin joilla on haasteita.

 

Kyllä itsekin olisin huolissani noista kaikista jututista. Liikuntaa paljon myös vapaa-ajalle ja pikkulegoilla leikkimistä. Nimenomaan niillä pikkulegoilla.

 

Kyllä itsekin olisin huolissani noista kaikista jututista. Liikuntaa paljon myös vapaa-ajalle ja pikkulegoilla leikkimistä. Nimenomaan niillä pikkulegoilla.

Meille toimintaterapeutti sanoi, että ensin karkeamotoriikka, ja hienomotoriikka seuraa sitten siitä. Eli tasapaino, kehon hahmottaminen (vaikka silmät kiinni) ja kehon hallinta. Niitä pitää harjoittaa.

 

Itse suosittelisin kutsumaan kaverita kylään. Kaverin kanssa tulee helposti ja huomaamatta touhuttua enemmän kuin yksin.

Minusta lapsissa on selkeää luontaista eroa liikkuvuudessa. Toki lapsi, joka luonnostaan on liikkuvainen kehittyy ketterämmäski kuin paikallaan olija. Ja toki ei liikkuvaa lasta on hyvä aktivoida liikkeelle. Mutta kyllä minusta tässä(kin) myös yksilölliset erot ovat sallittuja. Ei kaikkien tarvitse tykätä jatkuvasti juosta, kiipeillä ja painia ja silti voi olla ns. normaali. Tietenkin jos aito huoli on lapsen motorisesta kehityksestä, niin voihan siitä jonkun asiantuntijan kanssa jutella.

 

[QUOTE="vieras";28217277]Meille toimintaterapeutti sanoi, että ensin karkeamotoriikka, ja hienomotoriikka seuraa sitten siitä. Eli tasapaino, kehon hahmottaminen (vaikka silmät kiinni) ja kehon hallinta. Niitä pitää harjoittaa.[/QUOTE]

Sama juttu. Meidän lapsella haasteita sekä karkeassa että hienossa. Lapsi käynyt puolivuosikkaan tt:ssa ja eivät ole toistaiseksi harjoittaneet kuin karkea motoriikkaa. Lapsella suurimaat haasteet tasapainon kanssa.

Minä aina tuon lapsen mahdollisen näkökulman näihin asioihin... Kaikki lapset kehittyvät ajallaan, omassa tahdissakin ja oppivat samat taidot kuin muut, mutta ei minusta kannata närkästyä jos asiaan puututaan. Vaikka se olisi aikuisille "ihan sama" että joku taito tulee vähän ikätovereita myöhemmin, niin onko se välttämättä lapselle "ihan sama". Se ettei täysin pärjää ikätovereiden tahdissa voi kolauttaa lapsen itsetuntoa, altistaa kiusaamiselle yms. Asioita, joita välttämättä ei lapsesta huomaa eikä hän kerro. Minusta tämä on huomion arvoinen asia, mutta ei tietenkään tarkoita, että kaikissa tapauksissa näin kävisi.

 

Lapsi EI OPI jos lasta EI OPETA!!!!!!

Katso ap peiliin!

Että mua suututtaa....

Minkä ikäiset lapset sinulla on?

Itselläni on samantapaisia kokemuksia, kuin ap:llä. Tuntuu, että lapsi ei opi, vaikka opettaisi. Viime syksynä meillä on tyttö kuitenkin oppinut lukemaan ja piirtämään. Ja tänä talvena hän on oppinut jonkinverran hiihtämään ja luistelemaan. Tosin ne eivät suju vielä hyvin.

 

Sama juttu. Meidän lapsella haasteita sekä karkeassa että hienossa. Lapsi käynyt puolivuosikkaan tt:ssa ja eivät ole toistaiseksi harjoittaneet kuin karkea motoriikkaa. Lapsella suurimaat haasteet tasapainon kanssa.

Minä aina tuon lapsen mahdollisen näkökulman näihin asioihin... Kaikki lapset kehittyvät ajallaan, omassa tahdissakin ja oppivat samat taidot kuin muut, mutta ei minusta kannata närkästyä jos asiaan puututaan. Vaikka se olisi aikuisille "ihan sama" että joku taito tulee vähän ikätovereita myöhemmin, niin onko se välttämättä lapselle "ihan sama". Se ettei täysin pärjää ikätovereiden tahdissa voi kolauttaa lapsen itsetuntoa, altistaa kiusaamiselle yms. Asioita, joita välttämättä ei lapsesta huomaa eikä hän kerro. Minusta tämä on huomion arvoinen asia, mutta ei tietenkään tarkoita, että kaikissa tapauksissa näin kävisi.

Samaa itsekin ajatellut, varmasti kaikki oppivatkin aikanaan ja omassa tahdissaan, mutta jos pystyn itse siihen vaikuttamaan että lapsi voisi pysyä paremmin ikäistensä tahdissa taidoissaan, niin tottakai teen kaikkeni sen eteen. En kuitenkaan tarkoita että lasta tulisi opettamalla opettaa haasteellisissa asioissa, vaan että leikin ohella, suunnitellen leikkejä ja toimintoja siten että niistä olisi mahdollisimman paljon hyötyä kehitykselle. Ja niin että lapsella itsellään on mukavaa, ja hän on motivoitunut..

 

Kyllä meillä on ihan tietoisesti panostettu motorisesti kömpelön lapsen liikuntaan. Lasta on kannustettu, opetettu ja viety ohjattuun liikuntaan mukaan. Lapsi on opetettu mm. luistelemaan, hiihtämään ja ajamaan polkupyörällä. Siinä missä liikunnallisesti lahjakkaalla lapsellamme nämä taidot ovat tulleet kuin itsestään, on kömpelömpää lasta ihan tietoisesti viety eri lajien pariin ja kannustamalla opetettu niitä. Tämä on myös kannattanut. Lapsi on nuo taidot oppinut ja vaikkei hän niissä mikä huippu olekaan, niin keskiverto kuitenkin ja se on erinomainen asia lapsen itsetunnolle. On raskasta olla aina se hitain, huonoin ja kömpelöin. Ohjaamalla ja opettamalla lasta liikkumaan, on lapsi saanut onnistumisen iloa ja hän lähtee nykyään mielellään muiden lasten kanssa liikkumaan ja pelaamaan, kun aiemmin jo vähänkin fyysiset leikit saivat lapsen vetäytymään ja kokemaan itsensä muita huonommaksi.

 

Meillä just 5v täyttänyt poika, joka ollut aina kömpelö. On ensinnäkin pitkä, mikä osaltaan hankaloittaa vartalon hallintaa. Luistele ei yhtään, ei halua. Pyörällä ajaa apurattailla. On keskityttu tukemaan niitä asioita mistä pitää. On oppinut kiipeilemään näppärästi, nauttii siitä. Hiihtää myös hyvin. Pulkkamäkeä on laskettu ahkerasti ja metsäretkiä tehdään, niissä motoriikka kehittyy. Sisällä on tuettu hienomotoriikkaa ja on siinä vahva. Tekee pikkulegoilla, rakentaa sadan palan palapelejä ja pesee koko perheen muistipeleissä. Tukekaa stressittä niitä asioita mistä lapsi nauttii. Pakottamalla ja hampaat irvessä treenaamalla ahdistuvat kaikki. Meillä käy kerran viikossa jumppakerhossa ja tykkää kovasti. Ohjattu liikunta kannattaa olla leikinomaista, ei mitään kilpailuun liittyvää.

 

Sellainen huomautus tähän väliin että meille ainakin lasten fysioterapeutti suositteli paljon erilaista vapaata liikuntaa (kiipeilyä, metsässä liikkumista, pallon potkimista yms) ja hyvin suoranaisesti kielsi viemästä lasta mihinkään varsinaiseen liikuntaharrastukseen. Joku temppujumppa ehkä voisi mennä, mutta jos lapsella on haasteita motoriikassa niin ei lasta voi heittää vaan "normilasten" seuraan ja odottaa että kyllä se oppii. Siinä tapahtuu helposti niin että lapsi lannistuu kokonaan. Sama juttu pyöräilyn, hiihdon ja luistelun kanssa. Ne on motorisesti sieltä haastavimmasta päästä. Vapaa touhuilu yhdessä vanhempien kanssa ja pikkuhiljaa haasteiden kasvattaminen lapsen kykyjen rajoissa.

Meillä on siis nyt noin 5,5v poika, joka on kehittynyt motorisesti hieman hitaammin. Siihen yhdistettynä vielä arkuus ja se että kaiken pitäisi onnistua heti, tekee harjoittelusta hankalaa. On nyt oppinut hiihtämään (hyvin), luistelu ei kiinnosta (luulen että osaisi, mutta rohkeus ei riitä), pyöräily sujuu apupyörien kanssa (mutta ei hirveästi tykkää). Omasta mielestäni on tärkeintä että vanhemmat ei stressaa ja vertaile muihin ja liikunnan iloa ei tapeta pakottamalla.

Meilläkin aloitettiin lapsen kanssa nimenomaan metsäretkillä ja luonnossa liikkumisella. Temppujumppaan lapsi meni nuorempien ryhmään ja muu ohjattu liikunta oli sitten vanhempi-lapsi - ryhmissä, joissa ei keskitytty muiden lasten tekemisiin vaan oma vanhempi oli mukana leikkiparina. Sukset, luistimet ja pyörä lapselle hankittiin jo varhain, jotta hänellä oli Mahdollisuus niitä käyttää ja omaan tahtiin niiden kanssa opeteltiin. Kaikkeen auttoi suuresti leikki ja rento asenne. Ei tarvinnut osata vaan leikin kanssa huomaamatta opeteltiin niin luistelua, hiihtoa kuin pyöräilyäkin. Tärkeää oli myös ettei muita lapsia ollut katselemassa näitä "harjoituksia" vaan vanhemman kanssa kahdestaan saatiin ne pysymään leikkinä. Jäällä ei oltu luistelijoita vaan lapsen suosikki sarjakuvahahmoja ja pyöräillessä ajettiin yhdessä autoa. Yritettiin pitää iloa mukana liikkumisessa, vaikka se alunperin olkin lapselle se osa-alue, jossa hän koki suurta arkuutta ja huonommuutta.

 

[QUOTE="vieras";28217212]Toimintaterapeutin ensimmäinen suositus on metsäretket. Kulkeminen epätasaissa maastossa, se kehittää karkeamotoriikkaa. Kannattaa myöskin selvitellä löytyykö omalta paikkakunnalta motorisesti heikkojen lasten jumpparyhmiä, sellainen on paras mahdollinen tuossa tapauksessa. Tavalllisista jumpista nuo temppu- ja temmellysjumpat ovat varmaan sopivimpia.[/QUOTE]

Jep. No kyllä hän metsässä pärjää. Mökillä aina mennään pidempiäkin matkoja. Ja varmasti ensi kesänä taas... Emmä nyt sitten tiedä, onko hän NIIN heikko kuin joskus annetaan ymmärtää. Kyllä hän esim. saksilla osaa leikata ihan ok.

 

Lapsi EI OPI jos lasta EI OPETA!!!!!!

Katso ap peiliin!

Että mua suututtaa....

Voi voi kuule. Mua ihmetyttää, että sua suututtaa, kun ei me todellakaan olla asioita laiminlyöty. Jos suutut meille niin aika monelle saat tässä maassa suuttua. Ja mistään laiskuudesta tässä ei ole kyse, enemmän siitä että yritetty tosiaan innostaa lasta itse tekemään jne. Mutta kenties joissakin asioissa olisi pitänyt "potkia" enemmän. Mutta toisaalta sitä näkee niin paljon sellaisia vanhempia, jotka kouluttaa lasta kuin koiraa. Emmä sitten tiedä onko sekään tie aina niin hieno. Että lapsista tulee koulutettuja apinoita vailla omaa ajattelua...

 

Ja mitä tohon temppujumppaan tulee, niin tässä kylässä en löytänyt kuin temppujumpan 5-8-vuotiaille. tuntuis jotenkin ihan naurettavalta laittaa motorisesti vähän hitaampi (???) lapsi vanhempien ryhmään. Mutta täytyypä kattoa jos jotain löytyy...

 

[QUOTE="vieras";28217020]Samoja piirteitä on meidän pojalla, hänellä diagnosoitu neurologisen kehityksen häiriöt. Nuo motoriset taidot kehittyvät ikäisiään hitaammin, vaikka todella paljon liikutaan, harjoitellaan eri liikuntalajeja ym. Tasapaino on huono, ja esim. yhden jalan hypyt olleet todella vaikeita. Myös tuota sanojen "unohtelua" on, eli hänen on hankalaa löytää oikeita sanoja muististaan (nimeämisvaikeus).Pelien säännöt olleet aina hankalia oppia, liittyen ymmärtämisen vaikeuteen. Puhuu kyllä hyvin selkeästi, kaikki kirjaimet tulee, mutta välillä tulee vääriä sanoja, tai lauserakenteita. Piirtäminen ollut myös aina hankalaa, eikä ole ehkä siksi siitä niin kovin innostunutkaan. Keskittymisessä ja tarkkaavuudessa ongelmaa myös, liittyy monesti juuri siihen että jos asia on hankala ymmärtää, ei jaksa siihen kovin hyvin keskittyä. Myös suuntien hahmottamisessa on todettu olevan ongelmaa. Meidän poika on käynyt 2-vuotiaasta lähtien sekä puhe- että toimintaterapiassa, psykologin tutkimuksissa muutaman kerran..[/QUOTE]

Meillä myös kovin samanlaisia "oireita", tosin tyttö, 7v kyseessä. Juurikin tuossa 4,5v iässä pk kiinnitti huomiota ap:n mainitsemiin asioihin ja 5v neuvolan jälkeen "iso pyörä pyörähti käyntiin", eli alkoi toimintaterapia (jatkuu edelleen), psykologin arvioinnit (tehty nyt x2 ja 2-3 luokalla uusitaan), puheterapeutin arvio (siinä puuolessa ei häikkää).
Tytöllä ei ole mitään diagnoosia, kun on noiden terapeuttiwn kanssa mietitty, että ei ses sitä nyt ainakaan tässä vaiheessa tarvitse.
Eskaria käy pienryhmäsäs, kouluun näillä näkymin aloittaa ainakin normaaliluokassa tukitoimin.

Kannattaa ap ottaa puheeksi 5v neuvolassa nuo huolenaiheet! sieltä tarvittaessa ohjataan eteenpäin.

Kuopus 4,5v nyt osaa monet asiat (esim. kynän käyttöön liittyen) samantasoisesti kun eskarilainen isosisko nyt. Tuo pienryhmä eskari on ollut meille ainakin ihan huippuratkaisu, tyttö on edistynyt ihan valtavan paljon eskavuoden aikana

 

kuulostaa oudolta tuo lääkärin ja pk:n erilainen näkemys asiaan. varsinkin kun mielestäni vaikuttaa kertomasi perusteella siltä, että jotain viivettä pojallasi on motoriikassa.
pelit pitäisi alkaa pikku hiljaa kyllä tuon ikäisellä sujua, jos hänelle pelejä on tarjottu. samoin rakentelut ja jo vähän vaativammat kun duplot pitäisi alkaa kiinnostaa. mutta toki ne ei innosta jos se rakentelu tuottaa ongelmia. se on jo hieno homma jos poikaa värittäminen kiinnostaa, tarjotkaa sitä sitten enemmän. piirtäminen on joillekin pojille sellainen asia joka vaan ei innosta
ja jos lapsellasi on vaikeutta motoriikassa, et voi verrata naapurin lapsiin tms. ja heidän ulkoilu tai liikunta määriin ja tapoihin. jos vaikeuksia on, oppiminen vaatii enemmän työtä. tai toki voi olla tekemättä mitään, mutta silloin lapsi oppii hitaammin ja jää enemmän jälkeen ikätovereistaan. mutta ehkä hän lopulta oppii asiat. ja kun itseäsi mietit ja ettei sinulle ole mitään opetettu 70/80luvulla niin ehkäpä sinä olet ollut ikätasolla ja oppinut ihan itse motoriset asiat. niin kuin ihan tänäkin päivänä tapahtuu
päiväkodin huolen ymmärrän, kun motoriset ongelmat liittyvät moniin muihin ongelmiin ja voivat ennakoida mm. oppimisvaikeuksia. mutta kun en lastasi tunne niin EN TODELLAKAAN VÄITÄ ETTÄ NÄIN OLISI SINUN LAPSESI KOHDALLA! näin vaan ammattini takia näen asiat noin.
luistelua olisitte kyllä tänä talvena voineet harjoitella aikaisemmin kuin nyt kevään korvalla kerran... eihän 1 kerta mitään auta. ja hiihtäminen päiväkodissa ei riitä!! jos muutaman kerran hiihtävät ja porukka on iso niin ei siinä mitään kummoista ehdi yhdelle lapselle tapahtua oppimisen suhteen vaatii ihan kotonakin hiiihtoa.pyöräily saisi loksahtaa nyt tänä kesänä kohdalleen(jos ikätasoa ajatellaan). mutta jos tasapainossa on ongelmaa niin se tulee kyllä olemaan todella haastavaa.
ja sen miettiminen milloin sinä tai miehesi opitte lukemaan ja että olette pärjänneet siitä huolimatta ei kuulu tähän mitenkään. ei kouluun mennessä tarvitse osatakaan lukea. eskarissa opetellaan kirjaimia ja lukemaan oppimisen pohjaa. joku oppii lukemaan joku ei.
mutta se vaikuttaa 5-6v pojan elämässä jos on kaikessa motoriikassa koko ajan huonompi kuin muut kaverit! esim. pihaleikeissä päiväkodissa tulee riitoja jos haluaa olla samoissa leikeissä ja koko ajan on hitaampi kun muut.

 

kuulostaa oudolta tuo lääkärin ja pk:n erilainen näkemys asiaan. varsinkin kun mielestäni vaikuttaa kertomasi perusteella siltä, että jotain viivettä pojallasi on motoriikassa.

No omastakin mielestä tuo 4-vuotistarkastus meni vähän heppoisesti. Mutta kyllähän siellä oli niitä kaikkia perustestejä ja ne meni kumminkin okay...

pelit pitäisi alkaa pikku hiljaa kyllä tuon ikäisellä sujua, jos hänelle pelejä on tarjottu. samoin rakentelut ja jo vähän vaativammat kun duplot pitäisi alkaa kiinnostaa. mutta toki ne ei innosta jos se rakentelu tuottaa ongelmia. se on jo hieno homma jos poikaa värittäminen kiinnostaa, tarjotkaa sitä sitten enemmän. piirtäminen on joillekin pojille sellainen asia joka vaan ei innosta

Joo, no jostain syystä ei sitä muistipeliä halua pelata. Mutta osaa hän kuvadominoa ja sitten isän kanssa pelaa jotain isän kehittämiä pelejä. Siis Duploilla rakentelee nykyään ihan kivasti, kenties pitäis ostaa simppeleitä pikkulegoja koska nuo pikkulegot on kyllä aika teknisiä. Ja kyllä hän jotain piirtääkin, tosiaan niitä pääjalkaisia (pää, jalat, suu, silmät) + jonkinlaisia rekkoja = viiva ja paljon pyöriä alla Laulamisesta tykkää ja kävi musiikkileikkikoulussa, mutta ei vaan jaksanut koko 45 minuuttia siellä. Jotenkin paukut loppu ja näin... Alkuun meni hyvin.

ja jos lapsellasi on vaikeutta motoriikassa, et voi verrata naapurin lapsiin tms. ja heidän ulkoilu tai liikunta määriin ja tapoihin. jos vaikeuksia on, oppiminen vaatii enemmän työtä. tai toki voi olla tekemättä mitään, mutta silloin lapsi oppii hitaammin ja jää enemmän jälkeen ikätovereistaan. mutta ehkä hän lopulta oppii asiat. ja kun itseäsi mietit ja ettei sinulle ole mitään opetettu 70/80luvulla niin ehkäpä sinä olet ollut ikätasolla ja oppinut ihan itse motoriset asiat. niin kuin ihan tänäkin päivänä tapahtuu
päiväkodin huolen ymmärrän, kun motoriset ongelmat liittyvät moniin muihin ongelmiin ja voivat ennakoida mm. oppimisvaikeuksia. mutta kun en lastasi tunne niin EN TODELLAKAAN VÄITÄ ETTÄ NÄIN OLISI SINUN LAPSESI KOHDALLA! näin vaan ammattini takia näen asiat noin.

Ymmärrän huolen ja olen itsekkin ainakin jokseenkin huolissani. En mitenkään ole lakaisemassa asiaa maton alle.

luistelua olisitte kyllä tänä talvena voineet harjoitella aikaisemmin kuin nyt kevään korvalla kerran... eihän 1 kerta mitään auta. ja hiihtäminen päiväkodissa ei riitä!! jos muutaman kerran hiihtävät ja porukka on iso niin ei siinä mitään kummoista ehdi yhdelle lapselle tapahtua oppimisen suhteen vaatii ihan kotonakin hiiihtoa.pyöräily saisi loksahtaa nyt tänä kesänä kohdalleen(jos ikätasoa ajatellaan). mutta jos tasapainossa on ongelmaa niin se tulee kyllä olemaan todella haastavaa.
ja sen miettiminen milloin sinä tai miehesi opitte lukemaan ja että olette pärjänneet siitä huolimatta ei kuulu tähän mitenkään. ei kouluun mennessä tarvitse osatakaan lukea. eskarissa opetellaan kirjaimia ja lukemaan oppimisen pohjaa. joku oppii lukemaan joku ei.

Joo siis olis pitänyt tuota luistelua harjoitella, mutta se hyvä tässä pitkässä talvessa on, että vieläkin ehtii monta kertaa. Enkä mä nyt oikeesti tiedä onko tuo pojan tasapaino mitenkään ihan toivoton.

mutta se vaikuttaa 5-6v pojan elämässä jos on kaikessa motoriikassa koko ajan huonompi kuin muut kaverit! esim. pihaleikeissä päiväkodissa tulee riitoja jos haluaa olla samoissa leikeissä ja koko ajan on hitaampi kun muut.

Niinhän se menee. Olen kyllä vankasti miettinyt, että tällä menolla menee vuoden myöhemmin kouluun joka tapauksessa. Itse olen syntynyt joulukuussa ja olin "jälkeenjäänyt" ja menin vuoden myöhemmin kouluun. Olin sitten huippu koulussa (jos nyt en ihan alkuun, mutta yläasteella ja lukiossa). Tuohon aikaan vaan myöhemmin kouluun meneminen oli hirveen harvinaista ja joillekkin osoitus siitä, että asiat on huonosti. Minun tapauksessa se johtui yksinkertaisesti siitä, että olin hitaasti kypsyvä. Sama juttu oli isosiskollani ja pikkuveljelläni. Isosiskoni ei mennyt myöhemmin kouluun, vaikka olisi pitänyt. Isoveljenikään ei mennyt, mutta se johtui siitä että on syntynyt tammikuussa.

 

koulun alkuun on pojallasi vielä reilusti aikaa ja paljon ehtii tapahtua paljon hyvää tarkoitan.eikä koululykkäystä siksi vielä niin kauheasti kannata pohtia, mutta hyvä toki olla avoimin mielin. ja tuosta peliasiasta vielä, että onhan sitä paljon muitakin pelejä kun muistipeli. siis lautapelejä. en kauheasti laittaisi painoa itse kehitellyille peleille vaan hankkisin pari hyvää ja kehittävää lautapeliä. ja antaisin lapsen valita muutamasta hyvästä ne mieluisimmat, jospa se innostaisi jotkut kun tuossa vaiheessa innostuvat jo esim. afrikan tähdestä, vaikka se vielä tosi haastava onkin. mutta jos aihe jotenkin kolahtaa niin pelistä voi tulla huippusuosittu lapselle.

 

Minkä ikäiset lapset sinulla on?

Itselläni on samantapaisia kokemuksia, kuin ap:llä. Tuntuu, että lapsi ei opi, vaikka opettaisi. Viime syksynä meillä on tyttö kuitenkin oppinut lukemaan ja piirtämään. Ja tänä talvena hän on oppinut jonkinverran hiihtämään ja luistelemaan. Tosin ne eivät suju vielä hyvin.

Mitä se tähän liittyy minkä ikäiset lapset minulla on?

 

Koitapa ap oikeasti sitä jääkiekkojuttua. Ei mitää puhetta että opetellaan vaan sitä kautta että mennääs pelaamaan jääkiekkoa. Sopiva maila ja juriorkiekko. Mää ite en oo vuosiin luistellu mut pelaan sitte kengissä kaverina.

 

[QUOTE="ap";28218002]Voi voi kuule. Mua ihmetyttää, että sua suututtaa, kun ei me todellakaan olla asioita laiminlyöty. Jos suutut meille niin aika monelle saat tässä maassa suuttua. Ja mistään laiskuudesta tässä ei ole kyse, enemmän siitä että yritetty tosiaan innostaa lasta itse tekemään jne. Mutta kenties joissakin asioissa olisi pitänyt "potkia" enemmän. Mutta toisaalta sitä näkee niin paljon sellaisia vanhempia, jotka kouluttaa lasta kuin koiraa. Emmä sitten tiedä onko sekään tie aina niin hieno. Että lapsista tulee koulutettuja apinoita vailla omaa ajattelua...[/QUOTE]

Jos te kerran ette tee lapsen kanssa yhtään mitään, edes viikonloppuisin niin ei ole mikään ihme ettei se motoriikka kehity. Se vaatii tekemistä kehittyäkseen.

Siis voiko tosiaan olla että lapsi ei ole edes pyöräillyt vielä?? Moni lapsi pyöräilee tuossa kohtaa jo ilman appareita. Temppujumppa on erittäin hyvä ja monia muita hyviä vinkkejä tullut. Liikkukaa perheenä metsässä, menkää kokeilemaan eri lajeja, pistäkää lapsi liikkeelle. Motoriikka ei kehity muuten!!