Poikien äidit: miten jaksatte aina "poikien juttuja"?

En ole koskaan ajatellut noin, siis etten jaksaisi noita juttuja, jotka poikien jutuiksi mielletään. Meillä kaksi poikaa 6- ja 2-vuotiaat. Esikoinen hyvin kiinnostunut pienestä pitäen autoista, koneista ja tekniikasta. Sittemmin tulleet kaikki supersankari- ja vakoilujutut. Sota- ja taisteluleikit. Mutta ohessa on koko ajan ollut muutakin, on tykännyt leikkiä mm. nukeilla, pehmoeläimillä jne. että ei kaikki ole aina niin "poikamaista". Meidän kuopus ei ole läheskään yhtä kiinnostunut ollut autoista yms. vaan enemmän on tykännyt leikkiä leikkieläimillä, pehmoilla jne. Nyt ihan vasta olen huomannut, että useammin tarttuu pikkuautoihin.

 

hyvin jaksaa! itseni kohdalla voin toteuttaa niitä tyttöjen juttuja ihan tarpeeksi!

 

5 poikaa on ja ihan hyvin oon jaksanut. Ei oo tullu ees mieleen etten jaksais.

 

Jos itelle lapsia tulis niin just niin toivoisin poikaa, sillä todennäköisyys prinsessaleikkeihin suht olematon. Teknisistä asioista jaksaiskin hölistä vaikka kokoajan, mutta noita prinsessahommia ei hetkeäkään opcorn:

 

Paljon paremmin jaksaa noita örkkejä ja taisteluja kuin keijuja ja prinsessoja (eikä pienin syy tähän ole se, kun tyttöjen leikeissä tarvii aina vähintään lässyttää ja kimittää).

 

En ole itsekään koskaan leikkinyt tyttöjen leikkejä, huomattavasti helpompaa tämä pojan kanssa on..