Pojalla ois eka tarhapäivä ensviikon maanantaina ja mua ahdistaa. :(

ikää 1v7kk ja tarha alkais ensviikolla, ensin tutustumista mun kanssa 10päivää ja sit pitäs jättää sinne kun mun koulu alkaa. ahdistaa niin he*vetisti että tekis mieli perua koko homma. mullahan ei siis koulutusta ole ja tää on ensimmäinen kerta kun sitä tarjottiinkaan hauista huolimatta ja ikää "jo" 23vuotta. koko arki muuttuu ihan kertaheitolla ja eniten surettaa se että jos toinen ikävöi päivät pitkät siellä, on kuitenkin vielä niin kiinni mussa

olis kiva kuulla miten muilla päälle 1 vuotiaiden päiväkodin aloitus ja siellä olo on sujunut?

 

ahistais minuakin viedä noin pieni hoitoon :/

 

Lapset ikävöi yllättävän vähän.Siellä on kuitenkin menoa ja meininkiä koko päivän.
Muistan sen tunteen kun ekan kerran mun esikoinen aikanaan huusi et mee töihin takasi,mä en nyt vielä kerkiä lähteen =)

 

Meillä alkaa harjoittelu parin viikon päästä ja itse hoito syyskuussa. Tyttö on 2v2kk ja palaan työelämään. Teemme mieheni kanssa molemmat osittaista työaikaa, 80%, lapsella 20tuntia viikossa hoitoa vuodenvaihteeseen asti ainakin, silti ahdistaa minuakin ihan mielettömästi!! Vielä kun on koko ajan tuota "ei alle 3-vuotiaita päiväkotiin" keskustelua ;( Ja menee siis vuoropäiväkotiin, mikä oikein erityisen paha kuulemma pienelle..

 

Muakin ahdistais. tälläiset aloitukset pitäis kieltää. Mua alkaa niin säälittää viattomat lapsiraukat:/ mitä helvettiä te niitä teette jos ette niitä hoida?

 

Kun oma poika meni tarhaan 1v2kk ikäisenä olin aivan hajalla. Itkin vuolaasti autossa kun oli jättänyt lapsen tarhaan. Ajattelin että ei siellä mitenkään voi hyvin mennä.
Alkuaikoina tarhatädit lähettelivät usien viestiä ja kuvia ja hyvin siellä tuntui sujuvan. Lapsi ei hakiessa ollut mitenkään tarrautuva tai itkuinen, ei myöskään vietäessä. Omat pelkoni oli ihan turhia. Tädit kehui kuinka reipas poika on.
Imetin silloin vielä ja sekin sujui hyvin yli 1½ vuotta tarhautumisen jälkeen. Ehkä juuri se että lapsi sai sitä läheisyyttä ja kaikki muut rutiinit pysyi, olikin se asia joka teki tarhaanmenosta helppoa?

Huoli pois, hyvin se menee. On ihan luonnollista että äidillä on tunteet pinnassa tuossa tilanteessa. Lapset yleensä selviää paremmin.

 

Muakin ahdistais. tälläiset aloitukset pitäis kieltää. Mua alkaa niin säälittää viattomat lapsiraukat:/ mitä helvettiä te niitä teette jos ette niitä hoida?

Tällaiset ahdistavat kommentit pitäisi kieltää, ihan ahdistaa tuollainen asenne.

 

Mammallakin taitaa olla huono omatunto kun on vienyt lapsensa toisten hoitavaksi.Hah! Onneks mulla on niin rikas mies että saan hoitaa rakkaat lapseni kotona.

Lapset ovat niin vähän aikaa lapsia! Ehditte töihin myöhemminkin. Kuten jossain viime viikolla luki kukaan ei ole kuolinvuoteellaan sanonut että voi kun olisin tehnyt enemmän töitä...

 

hvyin on sujunut... eka viikko jäi itkien tarhaan mun 1v 1kk ikänen ja vielä seuraavana viikolla ma ja ti, mut sit alkoi sujumaan haettaessa ei itkenyt ollenkaan... mun esikoinen meni hoitoon 11kk perhepäivähoitoon ja hän itki ekat 3 päivää hakiessa ja viedessä, mut sitten helpotti ja viihty oikein hyvin siellä! huoli pois!

 

Mammallakin taitaa olla huono omatunto kun on vienyt lapsensa toisten hoitavaksi.Hah! Onneks mulla on niin rikas mies että saan hoitaa rakkaat lapseni kotona.

Lapset ovat niin vähän aikaa lapsia! Ehditte töihin myöhemminkin. Kuten jossain viime viikolla luki kukaan ei ole kuolinvuoteellaan sanonut että voi kun olisin tehnyt enemmän töitä...

no mut kaikilla ei ole rikasta miestä noh, ehkä voitan lotossa tänään niin voi munkin duunariukko sanoutua irti samantien ja kyllä mäkin mieluummin kotona olisin lapsen kanssa, mutta tää saattaa olla ainutlaatunen tilaisuus saada itselleen se ammatti, että voin tulevaisuudessakin elättää lapseni.

 

Mammallakin taitaa olla huono omatunto kun on vienyt lapsensa toisten hoitavaksi.Hah! Onneks mulla on niin rikas mies että saan hoitaa rakkaat lapseni kotona.

Lapset ovat niin vähän aikaa lapsia! Ehditte töihin myöhemminkin. Kuten jossain viime viikolla luki kukaan ei ole kuolinvuoteellaan sanonut että voi kun olisin tehnyt enemmän töitä...

Vikaan meni tuo arvio!
Kiva kun sait nyt nuo asiat tänne kirjoitettua, toivottavasti helpottaa. Kruunusi kiiltää, ihan häikäsee...
Onneksi meidän kaikkien ei tarvii tuolla tavalla itseämme nostaa jalustalle.
Oho hups, meinasin pudota... mulla kun tuo jalusta on ihan synnyinnäisesti tuossa niin välillä kun oikein nauraa meinaa pudota

 

nyt pois huonon omatunnontuskat...menet kouluun ja hommaat itelles ammatin. Parempi se kun istua himassa ilman koulutusta ja rahaa. Noin ainakin turvaat teidän tulevaisuuden
Olen itse työskennellyt paljon pienten ryhmässä, tottuvat nopeasti ja syliä saavat tarpeensa mukaan. Tsemppiä!

 

Kuopus aloitti päiväkodin 1,5-vuotiaana ja loistavasti on mennyt. Ekat pari päivää itki aamulla, kun minä lähdin, mutta lopetti oikeastaan heti kun näkyvistä hävisin. Nykyään menee reippaasti hoitoon ja tyytyväisenä tulee sieltä kotiin ja on kuulemma todella helppo ja lupsakka kaveri, tosin sellainen se on kotonakin, vaikkakin osaa myös kiukutella.

Minusta tärkeintä on melkeinpä äidin oma asenne, jos äiti epäröi ja näyttää ahdistuksen lapselle, niin tottakai lapsi sen vaistoaa ja toimii sen mukaisesti, mutta jos äiti on itse reipas ja luottavainen, niin silloin on lapsikin. Minä itse vien lapset aamulla hoitoon ja saatan siinä muutaman sanan hoitajien kanssa vaihtaa ja lähden töihin, sanon vaan lapsille heipat, eivät tosin yleensä minua enää siinä vaiheessa huomaakaan.

 

Mammallakin taitaa olla huono omatunto kun on vienyt lapsensa toisten hoitavaksi.Hah! Onneks mulla on niin rikas mies että saan hoitaa rakkaat lapseni kotona.

Lapset ovat niin vähän aikaa lapsia! Ehditte töihin myöhemminkin. Kuten jossain viime viikolla luki kukaan ei ole kuolinvuoteellaan sanonut että voi kun olisin tehnyt enemmän töitä...

Mun mummoni olisi voinut noin sanoa, se aloitti työuran vasta vanhemmalla iällä, kun lapset olivat kasvaneet ja sille oli suuri harmistus, kun piti jäädä eläkkeelle, melkein elämää suurempi murhe.

 

Hyvin se menee. Omallani ei ollut mitään ongelmia missään vaiheessa, ja on nykyään reipas ja oma-aloitteinen pikkuneiti. Päiväkodin pienten ryhmä on ainakin meidän päiväkodissa rauhallinen, ja sylissä saa olla. Älä välitä kotiäitien kommenteista, heidän tietonsa perustuvat mutuun. Oma asenteesi ratkaisee paljon. Jos joka aamu siunailet lapselle, kuinka hän "joutuu" hoitoon, voi sopeutuminen olla hankalampaa.