Psykologisiin testeihin

Mun eräs sukulaisihminen on useasti todennut, että olen hullu sekopää, joka ei elämänsä aikana ole tehnyt mitään hyvää tai oikein. Toki ei normaalin keskustelun yhteydessä, vaan ennemminkin jäädessään jostain asiasta argumenttiensa kanssa alakynteen. Ja useimmiten humalassa. Se toki kertoo paljon myös tästä toisesta ihmisestä, mutta täytyy myöntää, että näin perus perheellisenä ihmisenä sanat jäävät useimmiten painamaan mieltäni.

Mun tiedoilla ei taida päästä julkiselle puolelle juttelemaan, mutta onko yksityisten terapiakäyntien lisäksi jotain muuta väylää päästä testaamaan omaa mielenterveyttään? Tavallaan pelottaa, että kun tämä henkilö on mulle huonouttani viimeiset kymmenen vuotta toitottanut, että ehkä hän on oikeassa.

 

Tuntuuko susta itsestäs siltä, että olisit hullu sekopää? entä muista ystävistäsi?

 

Tuntuuko susta itsestäs siltä, että olisit hullu sekopää? entä muista ystävistäsi?

No ei mua ole kukaan muu ikinä sairaaksi sanonut. Ystävät, puoliso tai muut läheiset ihmiset. Olen kyllä tietynlainen persoona, mutta mielestäni tiedostan vikani ja pyrin pääsemään niistä eroon. Ja olenkin tsempannut ja saanut hienosäädettyä niitä piirteitäni, joiden tiedän muita ärsyttävän. Olen aina ajatellut, että olen tällainen, koska tällaisena olen tähän maailmaan tullut. Luonteeni on mitä on. Mutta kieltämättä nyt ainakin näin tunnekuohun vallassa mietityttää.

 

Ei yhden ihmisen mielipiteellä ole merkitystä. Loukatakseen ihmiset käyttävät niitä sanoja, jotka sattuvat eniten. Eli hän tietää, että kun sinulle sanoo noin, loukkaannut. Psykologisia testejä ei kannata pohtia, jos arki toimii normaalisti. Mikäli muuten haluat kuluttaa aikaa nettitestien parissa, kuten asperger jne, löydät niitä täältä http://xestia.net/testit/index.html

 

Ihmiset nyt vain ovat erilaisia. Olen takuuvarma, että kaksi ihan tavallista ihmistä voivat pitää toisiaan hulluina ihan vain siksi, että heidän persoonallisuustyyppinsä ovat täysin vastakkaiset, eivätkä he siksi kykene ymmärtämään toistensa toimintaa ja ajatuksia.
Jos elämäsi sujuu sen verran hyvin, ette ole joutunut poliisin, sossun tai psykiatristen kanssa tekemisiin, elätät itsesi ja parisuhdekin löytyy, on aika varmaa, ettet ole hullu.

 

Ei yhden ihmisen mielipiteellä ole merkitystä. Loukatakseen ihmiset käyttävät niitä sanoja, jotka sattuvat eniten. Eli hän tietää, että kun sinulle sanoo noin, loukkaannut. Psykologisia testejä ei kannata pohtia, jos arki toimii normaalisti. Mikäli muuten haluat kuluttaa aikaa nettitestien parissa, kuten asperger jne, löydät niitä täältä http://xestia.net/testit/index.html

Yritinkin noita yöllä googlailla, mutta musta monet vaikuttavat keittoöpsykologialta.

Loukatakseen hän varmasti niin sanookin. Toisaalta toisen hulluksi haukkuminen menee musta jo aika lailla yli. Ja kun tätä on olen saanut kuulla sitä sen verran paljon, niin se alkaa jo käymään itsetunnon päälle. Entä jos olenkin joku sekopää? Pitäisikö hakea apua ajoissa?

Ehkä sitä nyt on vaan aika synkät fiilikset kyseisestä keskustelusta.

 

Ihmiset nyt vain ovat erilaisia. Olen takuuvarma, että kaksi ihan tavallista ihmistä voivat pitää toisiaan hulluina ihan vain siksi, että heidän persoonallisuustyyppinsä ovat täysin vastakkaiset, eivätkä he siksi kykene ymmärtämään toistensa toimintaa ja ajatuksia.
Jos elämäsi sujuu sen verran hyvin, ette ole joutunut poliisin, sossun tai psykiatristen kanssa tekemisiin, elätät itsesi ja parisuhdekin löytyy, on aika varmaa, ettet ole hullu.

Elämä sujuu ihan hyvin ja pari-, perhe- sekä ystävyyssuhteissani olen oikein onnellinen.

 

Ne testut pitää aina jutella ja keskustella läpi. Tulos muuttuu myös silloin. Se kuka ei keskustelua pidä on huijari.

 

Elämä sujuu ihan hyvin ja pari-, perhe- sekä ystävyyssuhteissani olen oikein onnellinen.

No mitä väliä sitten, vaikka olisitkin sekopää hullu.
Ei se diagnoosi sinua miksiköän muuta, eikä satavarmasti muuta tuon sukulaisen käsitystä sinusta. Vaikka saisit terveen paperit, hän väittäisi lääkäriä epäpäteväksi puoskariksi.

 

No ei mua ole kukaan muu ikinä sairaaksi sanonut. Ystävät, puoliso tai muut läheiset ihmiset. Olen kyllä tietynlainen persoona, mutta mielestäni tiedostan vikani ja pyrin pääsemään niistä eroon. Ja olenkin tsempannut ja saanut hienosäädettyä niitä piirteitäni, joiden tiedän muita ärsyttävän. Olen aina ajatellut, että olen tällainen, koska tällaisena olen tähän maailmaan tullut. Luonteeni on mitä on. Mutta kieltämättä nyt ainakin näin tunnekuohun vallassa mietityttää.

Käyttäydytkö itse eri tavalla tätä sukulaista kohtaan, kuin esim. ystäviäsi?
Tuo vähän särähtää korvaan, että "luonteeni on mitä on".
Aika usein sitä käytetään oman huonon käytöksen selittelyyn, kenenkään luonne ei ole sellainen että olisi pakko olla itsekäs, tyly, ilkeä tai loukata toisia käytöksellään ja sanomisillaan.

 

Käyttäydytkö itse eri tavalla tätä sukulaista kohtaan, kuin esim. ystäviäsi?
Tuo vähän särähtää korvaan, että "luonteeni on mitä on".
Aika usein sitä käytetään oman huonon käytöksen selittelyyn, kenenkään luonne ei ole sellainen että olisi pakko olla itsekäs, tyly, ilkeä tai loukata toisia käytöksellään ja sanomisillaan.

En käyttäydy. En loukkaa tai ole itsekäs ja tyly. Tai varmasti jokainen on joskus sitäkin, mutta en mitenkään erityisesti tätä henkilöä kohtaan tai että pitäisin näitä asioita luonteenpiirteinäni. Viittasin luonteellani esim. tapaani olla jääräpäinen. En anna periksi tilanteissa, joissa tiedän olevani oikeassa (väärässä olemisen jalon taidon olen aikuisiällä opetellut, se mm. on sitä mainitsemaani hienosäätöä). Kuten aloitusviestissä totesin, loppui tässä tilanteessa toiselta kyky argumentoida. Ja silloin hän ottaa aina sairaskortit esiin.

Ja sinänsä se on toisarvoinen asia. Ei tässä ole tarkoitus puida meidän välistä henkilökemiaa. Yksipuolisella selostuksella siitä kukaan tuskin mitään oikeaa käsitystä saa.

 

Lisäisin vielä tuohon edelliseen vastaukseeni, että meissä molemmissa on varmaan omat puutteemme ja virheemme. Kaikissa ihmisissä on. Yleensä antaisin hänen kommenttiensa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, koska ymmärrän myös sen, että hänen arvostellessa minun elämääni, tapaani olla perheessäni tai parisuhteessani hän puhuu asioista, joista ei oikeastaan tiedä mitään, koska hän ei osa varsinkaan parisuhdettani tai perhettäni. Olen myös keskustellut asiasta puolisoni kanssa muutamankin kerran, hän on kuullut nämä asiat tältä ihmiseltä itseltään, eikä löydä sitä sairautta minusta. Sen sijaan ne haasteet hän löytää ja hyväksyy, ja auttaa minua työstämään niitä eteenpäin.

Minä yöllä jäin miettimään, että jos se onkin niin, että piilotan jonkun puolen itsestäni läheisiltä. Tämä ihminen tietää minut useampien vuosien takaa kuin moni muu. Esimerkiksi nykyinen muotidiagnoosi narsismi harvoin paljastuu läheisille ennen kuin on liian myöhäistä. Näkeekö hän oikeasti minussa jotain mitä muut eivät? Ja jos näkee, niin haluaisin ottaa selvää mitä "se jokin" on, koska silloin tarvitsen varmasti apua. En halua tuottaa olemassaolollani vaikkapa puolisolleni ja lapsilleni sellaista tuskaa kuin mitä tälle ihmiselle tuotan.

 

Ei yhden ihmisen mielipiteellä ole merkitystä. Loukatakseen ihmiset käyttävät niitä sanoja, jotka sattuvat eniten. Eli hän tietää, että kun sinulle sanoo noin, loukkaannut. Psykologisia testejä ei kannata pohtia, jos arki toimii normaalisti. Mikäli muuten haluat kuluttaa aikaa nettitestien parissa, kuten asperger jne, löydät niitä täältä http://xestia.net/testit/index.html

Onko sulla asperger?

 

Onko sulla asperger?

Ei ole. Enkä ole homoseksuaali (kuten joku arveli). Tuosta testistä saan 76 pistettä jos se kiinnostaa.

 

Ei ole. Enkä ole homoseksuaali (kuten joku arveli). Tuosta testistä saan 76 pistettä jos se kiinnostaa.

Ei mua sun seksuaaliset suuntautumises kiinnosta. Mietin vaan kun olen huomannut että jatkuvasti puhut aspergereista, että ehkä olet.

 

Ei mua sun seksuaaliset suuntautumises kiinnosta. Mietin vaan kun olen huomannut että jatkuvasti puhut aspergereista, että ehkä olet.

Kiitos kysymästä. Et ollut ensimmäinen.

 

Kiitos kysymästä. Et ollut ensimmäinen.

No voi harmi, nyt jäi pokaali saamatta.