Pystyisitkö tekemään 2,5v lapsellesi näin?

Kriittinen ajattelukykyni on vasta heräämässä. Siinä olisi melko lailla parantamisen varaa. Otan monet asiat liian itsestäänselvinä ja annettuina. Onnellinen olen aina ollut ja kohtalaisen tasapainoinenkin, vaikka harva taitaa olla täysin terve tässä epäterveessä yhteiskunnassa. Ihan hyvä musta on kokonaisuudessaan tullut, mutta monissa asioissa on opittavaa, huonoja puolia löytyy ja olen mokaillut lähiaikoina melko pahasti ihmissuhteissani.

Minut on kasvatettu aika tavalliseen tapaan. On ollut rajat, mutta myös vapautta ja runsaasti rakkautta. Kyse onkin kokonaisuudesta ja vanhempien asenteesta. Jos vanhemmalla on lastaan kunniottava asenne ja kykyä/halua pohtia omia kasvatustyylejään, pitäisi asioiden olla suht hyvin. Aina on silti parantamisen varaakin. Mielestäni vanhempani ovat kuitenkin onnistuneet kasvatustyössään hyvin.

Aika hyvä analyysi niiden siidereiden jälkeen. Eli tuo kriittisyys on se kompastuskivi näiden ominaisuuksien puitteisssa? Hyvä ihminenhän sinusta on siis kasvanut, vaikka sinulle on asetettu rajat. Lapsen kunnioitus on kyllä tärkeä asia kasvatuksessa, mutta en usko että se on mahdollista ainoastaan ilman rajoja. En oikein allekirjoita tätä kasvatustapaa, jossa lapsi saa tehdä yksin itseään koskevat päätökset.

 

Eli mielestäsi edelleen lapsella on oikeus jäädä kotiin, kun äiti menee töihin? Tai kauppaan tai kirjastoon tai kotipihaan leikkimään tai kylään naapuriin tai tulla sinne työpaikalle mukaan? Ehei, kyllä SINÄ päätät siitä, että lapsi menee työpäivän ajaksi hoitoon eikä siinä ole vaihtoehtoja (vaikka lapsen mielestä ehkä voisi ollakin).

- Haluatko päärynä- vai vaniljajäätelön?
- Päärynäjäätelön.
- Ei ole nyt kuin vaniljaa, mutta eikö ole kiva kun sait ihan itse valita?

Miksi minä sanoisin, että nyt on vaihtoehtoja jos nyt ei ole? Jos on vain vaniljajäätelöä niin sanoisin, että minä näen kyllä vain vaniljajäätelöä. Onko siinä sinun mielestäsi muita makuja? Sitten lapsi päättää haluaako jäätelöä vai ei Omani haluaisi

Jos hän tahtoisi jäädä yksin kotiin niin sitten minä jäisin oven ulkopuolelle odottelemaan. Mutta eipä lasta ole huvittanut jäädä yksin. Sen lisäksi hän luottaa minuun; hän tietää, että otan hänen tunteensa huomioon.

Sitäpaitsi valkkasin hänelle aivan loistavan päiväkodin Tähän mennessä viettänyt aikaa myös enonsa, tätinsä, isoäitiensä ja isoisänsä kanssa. Niin ja yhden palkatun hoitajan. Koska olen valinnut hoitajat huolella ja ottanut lähtotilanteissa lapsen tunteet huomioon, menee hän ihan mielellään hoitoon.

Ei lapsi ole niin yksinkertainen, etteikö häneen vaikuttaisi pitemmän ajan tapahtumat. Ei se niin mene, että jokaikinen päivä jokaikinen siirtymätilanne/valintatilanne/yms pitäisi erikseen tapella jokaikisestä pienestä yksityiskohdasta. Kyse on siitä, että kokonaisvaltaisesti otat huomioon lapsen kokonaisena ihmisenä jolla on oikeus tunteisiinsa, haluihinsa, tarpeisiinsa yms. Sinusta on kätevää yksinkertaistaa tilanteet tuollaisiin pikkuosioihin, mutta oikeasti se ei mene niin. Lapseen ja hänen käytökseensä vaikuttaa se miten sinä olet toiminut eilen, toissapäivänä, viisi minuuttia sitten, puoli vuotta sitten...

 

Aika hyvä analyysi niiden siidereiden jälkeen. Eli tuo kriittisyys on se kompastuskivi näiden ominaisuuksien puitteisssa? Hyvä ihminenhän sinusta on siis kasvanut, vaikka sinulle on asetettu rajat. Lapsen kunnioitus on kyllä tärkeä asia kasvatuksessa, mutta en usko että se on mahdollista ainoastaan ilman rajoja. En oikein allekirjoita tätä kasvatustapaa, jossa lapsi saa tehdä yksin itseään koskevat päätökset.

Juu, aika vähän on noussu päähän. Ehdottomasti. Olen lyhyessä ajassa muuttanut ajattelutapaani mm. lasten kasvatuksen, suhde- ja seksuaalisuusasioiden ym. suhteen. Olen jotenkin ollut kovin ehdoton aiemmin ja niellyt kulttuurin tarjoamat asiat sellaisinaan. Mutta ei se mitään, ei kukaan meistä ole vapaa kulttuurin rajoitteista eikä tarvitsekaan täysin olla. Kriittinen ajatteluni on nyt suorastaan nousuvaiheessa.

Mitä herkempi lapsi, sitä enemmän voi "huonoista" kasvatustavoista olla haittaa. Mä olen aika sopeutuvainen ihminen ja temperamentiltani suht helppo. Kaikenlaisilla kasvatustavoilla on mahdollista kasvaa ihan kunnon kansalaisia, mutta ei kaikki tavat ole silti välttämättä yhtä hyviä eikä lapsen hyvinvointia/kasvua kannata riskeerata.

Ei lapsi suinkaan ole oman onnensa nojassa vaan toki vanhempi voi auttaa ja opastaa tarvittaessa ja lapsi saa itsenäistyä omaan tahtiinsa. Lasta ei saa pakottaa itsenäistymään liian varhain, mutta ei ole oikein myöskään estää häntä itsenäistymästä, kun hän on siihen valmis.

 

Aika hyvä analyysi niiden siidereiden jälkeen. Eli tuo kriittisyys on se kompastuskivi näiden ominaisuuksien puitteisssa? Hyvä ihminenhän sinusta on siis kasvanut, vaikka sinulle on asetettu rajat. Lapsen kunnioitus on kyllä tärkeä asia kasvatuksessa, mutta en usko että se on mahdollista ainoastaan ilman rajoja. En oikein allekirjoita tätä kasvatustapaa, jossa lapsi saa tehdä yksin itseään koskevat päätökset.

Ei lapsi ole yksin päätöstensä kanssa eikä kukaan elä ilman mitään rajoja; tärkeää olisi oppia asettamaan rajat itselleen ja opettaa lasta siten asettamaan itselleen rajoja. Sisältähän niiden pitäisi kummuta, ei niin, että hypitään muitten pillien tahdissa kokoajan.

Kun lapsesi on aikuinen, niin tahdotko hänen olevan tottelevainen vai itsenäinen? Helposti komennettavissa oleva vai vahvalla itsetunnolla varustettu? Tahdotko, että hän tekee sen mitä häneltä vaaditaan, vai että hän osaa asettaa itselleen sopivia vaatimuksia?

 

Juu, aika vähän on noussu päähän. Ehdottomasti. Olen lyhyessä ajassa muuttanut ajattelutapaani mm. lasten kasvatuksen, suhde- ja seksuaalisuusasioiden ym. suhteen. Olen jotenkin ollut kovin ehdoton aiemmin ja niellyt kulttuurin tarjoamat asiat sellaisinaan. Mutta ei se mitään, ei kukaan meistä ole vapaa kulttuurin rajoitteista eikä tarvitsekaan täysin olla. Kriittinen ajatteluni on nyt suorastaan nousuvaiheessa.

Mitä herkempi lapsi, sitä enemmän voi "huonoista" kasvatustavoista olla haittaa. Mä olen aika sopeutuvainen ihminen ja temperamentiltani suht helppo. Kaikenlaisilla kasvatustavoilla on mahdollista kasvaa ihan kunnon kansalaisia, mutta ei kaikki tavat ole silti välttämättä yhtä hyviä eikä lapsen hyvinvointia/kasvua kannata riskeerata.

Ei lapsi suinkaan ole oman onnensa nojassa vaan toki vanhempi voi auttaa ja opastaa tarvittaessa ja lapsi saa itsenäistyä omaan tahtiinsa. Lasta ei saa pakottaa itsenäistymään liian varhain, mutta ei ole oikein myöskään estää häntä itsenäistymästä, kun hän on siihen valmis.

Ajatteletko kriittisesti tosiaan? Vai imetkö Ninatt:n opit? Ja mun mielestä nimenomaan ajattelet ehdottomasti. Olet täällä ketjussakin sanonut, kun muut ei lämpene suoraan sun ja ninan oppeihin, että me hyväksyttäis lapsen pakottaminen. Ja aika ehdottomasti leimaat muiden tavat ja hyväksyt vain omasi/ninan/peskyn. Aika mustavalkoista. Siinä välissä on variaatioita vaikka kuinka. Ja rajojakin voi asettaa lasta kunnioittaen.

 

Juu, mää meen nyt nukkumaan Hyviä öitä kaikille. Toivottavasti osaisin taas pysyä poissa täältä jonkun aikaa. Te ootte ihan mahdottomia

Paitti että yksi linkki tähän loppuun, jos sallitte: KiVa ry on julkaissut pääosin vauvoihin liittyvän kiintymysvanhemmuusoppaan. Siinä puhutaan lyhyesti kasvatuksellisista asioista myös. Käykää lukemassa! Kiintymysvanhemmuusperheet - YHDISTYS

 

[QUOTE="miuku";24043142]Ajatteletko kriittisesti tosiaan? Vai imetkö Ninatt:n opit? Ja mun mielestä nimenomaan ajattelet ehdottomasti. Olet täällä ketjussakin sanonut, kun muut ei lämpene suoraan sun ja ninan oppeihin, että me hyväksyttäis lapsen pakottaminen. Ja aika ehdottomasti leimaat muiden tavat ja hyväksyt vain omasi/ninan/peskyn. Aika mustavalkoista. Siinä välissä on variaatioita vaikka kuinka. Ja rajojakin voi asettaa lasta kunnioittaen.[/QUOTE]

Ajattelen parhaan kykyni mukaan. Toki olen saanut häneltä aineksia ajatuksiini (kukapa ei jostain saisi?), mutta ei näitä asioita ole vaikea hoksata, jos yrittää tietoisesti irtautua itsestäänselvyyksinä pidetyistä opeista. Mitä muuta se on kuin pakottamista, jos lapsen on mentävä esim. tiettyyn aikaan nukkumaan? Silloinhan kyseessä ei ole pakottaminen, jos vanhempi kehoittaa lasta nukkumaan, lapsi pitää ajatusta hyvänä ideana ja menee suosiolla sänkyyn. Toki rajoja voi asettaa monella tavalla, mutta onko oikein rikkoa lapsen rajoja "vain vähän"? "Vain hiukan" pakottaa?

 

Ajattelen parhaan kykyni mukaan. Toki olen saanut häneltä aineksia ajatuksiini (kukapa ei jostain saisi?), mutta ei näitä asioita ole vaikea hoksata, jos yrittää tietoisesti irtautua itsestäänselvyyksinä pidetyistä opeista. Mitä muuta se on kuin pakottamista, jos lapsen on mentävä esim. tiettyyn aikaan nukkumaan? Silloinhan kyseessä ei ole pakottaminen, jos vanhempi kehoittaa lasta nukkumaan, lapsi pitää ajatusta hyvänä ideana ja menee suosiolla sänkyyn. Toki rajoja voi asettaa monella tavalla, mutta onko oikein rikkoa lapsen rajoja "vain vähän"? "Vain hiukan" pakottaa?

Ootsä joka tapauksessa aika tuomitseva. Kuten myös Ninatt. Tuolla tyylillä ette kyllä kauheasti kannattajia ajatuksillenne saa. Onko oikein sitten pakottaa aikuisia? Onhan meilläkin lait ja rangaistukset? Onko oikein rikkoa aikuisen rajoja ja pakottaa?

 

[QUOTE="miuku";24043187]Ootsä joka tapauksessa aika tuomitseva. Kuten myös Ninatt. Tuolla tyylillä ette kyllä kauheasti kannattajia ajatuksillenne saa. Onko oikein sitten pakottaa aikuisia? Onhan meilläkin lait ja rangaistukset? Onko oikein rikkoa aikuisen rajoja ja pakottaa?[/QUOTE]

Totta kai tuomitsen lapsen rajojen rikkomisen. Olen tarvittaessa tuomitseva myös omia tapojani kohtaan. Aikuisilla on periaatteessa mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnan asioihin monessakin mielessä ja myös mahdollisuus poistua, jos maan tavat ei miellytä.

 

Ihanaa, nina on taas täällä :heart:

Ajatella, sinun lapsesi antaa ottaa verikokeenkin, kun se on tärkeää ¤huutonaurua¤

Nimimerkillä Äiti, jonka 11 vuotias kamppailee vielä tänäkin päivänä verikoetta vastaan kuin riivattu. 5 ihmistä tarvitaan pitämään kiinni, että suurikokoinen lapsi saadaan aloilleen ja verikoe otettua turvallisesti

Jännää, eikö . Mutta minähän olenkin kasvattanut lapseni päin vittua kun se pelkää verikoetta enemmän kuin mitään muuta tässä elämässä, on pelännyt aina. Ei palj auta, että äiti sanoo sen olevan "tärkeää" .

 

[QUOTE="torsti";24036109]Väitä mitä väität, mutta meidän esikoinen HUUSI joka yö kun nukuimme samassa huoneessa. Hän heräsi itkemään ja ei saanut unen päästä kiinni hyvin. Piti silitellä ja huppiä henen pillin mukaan, tai huuto jatkui. Laitoimme hänet omaan huoneeseen ja nyt KOKO perhe nukkuu yöt ja herää vasta aamulla. [/QUOTE]

Minun on todella vaikea uskoa, että pieni vauva huutaisi kuullessaan vanhempiensa hengitysäänet ja kyljenkääntämiset. Jos vauva on normaali, eikä ole aistiyliherkkyyttä, vanhempien äänten pitäisi rauhoittaa häntä. Kuinka monta iltaa/yötä lapsenne huusi ennen kuin sopeutui nukkumaan yksin? Jouduitteko unikouluttamaan ankarastikin? Meinaan että kyllähän lapsi pian hoksaa, että on turha huutaa ikäväänsä, jos vanhemmat eivät kuitenkaan tule paikalle

Meidän 1,5-vuotias nukkuu yönsä pinnasängyssä vanhempien makuuhuoneessa, eikä herää yöllä kuin n. kerran kuussa, jolloin pistän käden pinnasängyn raosta ja rauhoittelen hänet takaisin uneen. Nukuttaminen tapahtuu niin, että minä menen hetkeksi viereen. Ei siinä tarvitse yleensä maata kuin 5-10 min., kun katsoo että poika on oikeasti väsynyt ennen kuin viedään sänkyyn. Toivon että poika haluaa itse muuttaa omaan huoneeseen nukkumaan n. 3-vuotiaana pienen kannustuksen avittamana, silloinkin luultavasti istun jonkin aikaa hänen vieressään, katsotaan nyt...

Minusta on ymmärrettävää ja hyväksyttävää, että vanhemmat siirtävät vauvansa toiseen huoneeseen nukkumaan, jos oma uni häiriintyy samassa huoneessa nukkumisesta niin pahasti, että äiti/isä väsyy kroonisesti. Muuten ihmettelen niitä vanhempia, jotka raskivat pistää ihan pienen toiseen huoneeseen. Huomasin jo vastasyntyneestä miten vauvan hengitys tasoittui ja hän rauhoittui kun pidin kättäni hänen päällään. Olen myöskin miettinyt sitä, että eläinmaailmasta ei taida löytyä ihmisen lisäksi yhtään ainutta imettäväistä, joka pistäisi poikaset nukkumaan edes puolen metrin päähän itsestään, kyllä ne pikkuiset möyrivät siellä emon kyljessä tai kulkevat emon mukana turkista roikkuen.

 

Mä voin kuvitella kun tytsi ja nina tt istuu joskus parin vuoden päästä Huomenta Suomessa selittämässä että "joo siis,me ollaan siis niinku kirjotettu tämmönen ohjekirja suurperheille,siis niinku lastenkasvatukseen ja parisuhteeseen liittyen".

Sit juontaja kysyy että no mites tytsi,kun sä oot lapseton ja miehetön etkä oo tainnu vielä munaakaan saada,niin mistä tää elämänkokemus kumpuaa tähän teokseen? "Joo no siis mä oon niinku tykänny aina lapsista ja mul on maailman ihanin kummipoika jota mä hoidan kerran kuussa,siitä mä sit niinku tajusin ett miten tää homma oikeesti menee,eihän nää pienten lasten vanhemmat tiedä oikeesti mistään mitään ja sit mulle tuli niinku halu valistaa niitä".

No,mites nina,sulla on yksi leikki-ikäinen tytär ja olet vannoutunut sinkkuäiti,mistä tää kaikki tieto monilapsisten perheiden arjesta on peräisin? "No öö ku joo siis mulla on sisko jolla on lapsia ja se on kertonu mulle miten helppoo on ku voi sanoo lapsille että ne saa tehä mitä haluu,kaikki sujuu paljon jouhevammin ku ei tartte laittaa vastaan eikä lapsetkana koskaan vingu ku ne oppii jo pienestä pitäen että ne saa kaiken mitä haluu.

Ja sit mä oon huomannu mun oman tytön kohdalla niinku että mitä enemmän sitä uhkailee ett äitille tulee paha mieli,niin sitä nopeemmin se tottelee. Jos sit niinku oikeesti ei jaksa mitään ylimäärästä,niin kandee opettaa lapsi syömään käsin ett voi iskee vaik jotain pähkinöitä sille kuppiin ja sit heti kun se kävelee ni sille voi näyttää mistä kaapista ne safkat löytyy.

Emmä tiiä monelta meillä käydään nukkumaan ku emmä oo koskaan ite hereillä enää,mut siellä se sängyssä on aamulla aina maannu ku oon röökille menny. Joo mut siis hei kyl mä uskon että tällä mun vankalla kokemuksella ja tiedolla voin muuttaa ainakin muutaman suurperheen äidin elämän".

Ok,mitäs tytsi tähän sanoo? "Mä oon siiiis niin samaa mieltä!!" Ahaa,osaatko perustella? "No siis emmä tiiä,toi vaan kuullosti niin ûberhyvältä!" Ok,kiitos tytsi ja nina!

 

Alkuperäinen kysymys on hautautunut kauas taakse, eli ajatuskin on kammottava.

Tavallaan ymmärrän tytsin ja ninan ajatusmaailman, kyllä minä itsekin käytön monesti lapsiini keinoja , joissa ohjaan heidät ymmärtämään että joku asia on vain nyt pakko tehdä. mm. verikoe on juuri sellainen. En minä pidä lasta väkisin siinä sylissä huutamassa , vaan selitän lapselle miksi asia on tehtävä. Minä en vain kuvittele, että lapsi päätti sen verikokeen otosta itse. Minä päätin. lapsi hyväksyi sen lopulta.
Sama nukkumaan menossa, en sido lasta sänkyyn, mutta en myöskään anna sitä vaihtoehtoa, että sieltä lähdetään loikkimaan , jos aamulla on aikainen herätys. Jos ei nukuta, sängyssä mietitään omia juttuja , leikitään unipehmolla tms. mutta kävelemään ei enää lähdetä.
Lapsella on mielestäni tässäkin vapaus päättää nukkuuko vai ei.

Eikös tämä kuitenkin ole _tosin höystettynä meidän elämään sopivilla "säännöillä"_ aikalailla sama toimintatapa kuin lähes kaikilla ketjun äideillä, nina ja tytsi mukaanlukien,
Toiset vaan ovat sanakäänteissän ehdottomampia, ja toiset käyttävät niin erilaisia sanoja ihan perusasioiden ilmoittamiseen että huolimattomampi hämääntyy

vaistovanhemmuus- ikiaikojen takainen lause, - kyllä äiti tietää parhaiten
Sama asia, eri paketissa

eikös.?

 

[QUOTE="vieras";24043524]Mä voin kuvitella kun tytsi ja nina tt istuu joskus parin vuoden päästä Huomenta Suomessa selittämässä että "joo siis,me ollaan siis niinku kirjotettu tämmönen ohjekirja suurperheille,siis niinku lastenkasvatukseen ja parisuhteeseen liittyen".

Sit juontaja kysyy että no mites tytsi,kun sä oot lapseton ja miehetön etkä oo tainnu vielä munaakaan saada,niin mistä tää elämänkokemus kumpuaa tähän teokseen? "Joo no siis mä oon niinku tykänny aina lapsista ja mul on maailman ihanin kummipoika jota mä hoidan kerran kuussa,siitä mä sit niinku tajusin ett miten tää homma oikeesti menee,eihän nää pienten lasten vanhemmat tiedä oikeesti mistään mitään ja sit mulle tuli niinku halu valistaa niitä".

No,mites nina,sulla on yksi leikki-ikäinen tytär ja olet vannoutunut sinkkuäiti,mistä tää kaikki tieto monilapsisten perheiden arjesta on peräisin? "No öö ku joo siis mulla on sisko jolla on lapsia ja se on kertonu mulle miten helppoo on ku voi sanoo lapsille että ne saa tehä mitä haluu,kaikki sujuu paljon jouhevammin ku ei tartte laittaa vastaan eikä lapsetkana koskaan vingu ku ne oppii jo pienestä pitäen että ne saa kaiken mitä haluu.

Ja sit mä oon huomannu mun oman tytön kohdalla niinku että mitä enemmän sitä uhkailee ett äitille tulee paha mieli,niin sitä nopeemmin se tottelee. Jos sit niinku oikeesti ei jaksa mitään ylimäärästä,niin kandee opettaa lapsi syömään käsin ett voi iskee vaik jotain pähkinöitä sille kuppiin ja sit heti kun se kävelee ni sille voi näyttää mistä kaapista ne safkat löytyy.

Emmä tiiä monelta meillä käydään nukkumaan ku emmä oo koskaan ite hereillä enää,mut siellä se sängyssä on aamulla aina maannu ku oon röökille menny. Joo mut siis hei kyl mä uskon että tällä mun vankalla kokemuksella ja tiedolla voin muuttaa ainakin muutaman suurperheen äidin elämän".

Ok,mitäs tytsi tähän sanoo? "Mä oon siiiis niin samaa mieltä!!" Ahaa,osaatko perustella? "No siis emmä tiiä,toi vaan kuullosti niin ûberhyvältä!" Ok,kiitos tytsi ja nina![/QUOTE]

 

Eli niinhän se on, ettei pässit ymmärrä

Jos olisit ymmärtänyt, niin olisit tajunnut minun tarkoittavan juuri sitä, että ethän sinä pakota lastasi potalle tai syömään, miksi ihmeessä pakottaisit hänet sänkyyn? En siis usko, että kovinkaan moni noita potta- tai ruokapakottamisia enää harrastaa, kun asiantuntijat ovat puhuneet niiden haitallisuudesta jo pitkään.

Protestoiko vauva kun veit hänet nukkumaan? Jos ei protestoinut, niin sinähän teit juuri kuten vauva halusi.

Esikoinen ilmeisesti protestoi, mutta todennäköisesti vain siksi, että sinä olet sen hänelle opettanut. Hän tietää, ettei hänellä oikeasti ole vaihtoehtoja; äiti vie, lapsi voi korkeintaan vikistä. Sanot, että "veit" hänet. Mitä tämä vieminen piti sisällään? Oma lapseni osaa ainakin kävellä itse, minun ei tarvitse viedä häntä mihinkään kun hän menee ihan itse...

Voi ääliö.

"Vieminen" pitää sisällään sen että mennään yläkertaan, pestään hampaat, yöpuku päälle, lapselle luetaan satu, halataan, peitellään, pussutaan ja sanotaan: "Hyvää yötä kulta. Äiti rakastaa sinua."

Tää on kyllä kamalaa alistamista ja tosi traumatisoivaa lapselle juu.

Meillä muutenkin lapsi saattaa sanoa mitä vaan. Jos kysyy mennäänkö mummolle, hän saattaa sanoa ei ja hetken päästä mennä pukemaan ja sanoo että mennäänkö jo.

 

Ihanaa kun yhen lapsen sinkkuäidillä ja lapsettomalla nuorella naisella on näin paljon elämänohjeita annettavaksi niille joilla on useampia lapsia.

Voi miten paljon haluaisin nähdä sen miten siperia opettaa sitten kun sitä perhettä on enemmän

Vieläkö nico syö aamupalaa kuudelta, jessica seitsemältä, karoliina kahdeksalta ja joni yhdeksältä?

 

Juu, en ajatellut pitää lasta nälässä tai väkisin hereillä. :O Totta kai teen/tarjoan ruokaa ja lapsi päättää, paljonko syö. Samoin tarjoan puitteet hyville yöunille ja lapsi menee nukkumaan, kun väsyttää.

Anteeksi, siis mitä lasta? Kenelle teet ruokaa ja kenen yöunille tarjoat puitteet? Vai puhutko nyt jostain nukkeleikeistäsi?

 

[QUOTE="irina";24043317]Minun on todella vaikea uskoa, että pieni vauva huutaisi kuullessaan vanhempiensa hengitysäänet ja kyljenkääntämiset. Jos vauva on normaali, eikä ole aistiyliherkkyyttä, vanhempien äänten pitäisi rauhoittaa häntä. Kuinka monta iltaa/yötä lapsenne huusi ennen kuin sopeutui nukkumaan yksin? Jouduitteko unikouluttamaan ankarastikin? Meinaan että kyllähän lapsi pian hoksaa, että on turha huutaa ikäväänsä, jos vanhemmat eivät kuitenkaan tule paikalle

Meidän 1,5-vuotias nukkuu yönsä pinnasängyssä vanhempien makuuhuoneessa, eikä herää yöllä kuin n. kerran kuussa, jolloin pistän käden pinnasängyn raosta ja rauhoittelen hänet takaisin uneen. Nukuttaminen tapahtuu niin, että minä menen hetkeksi viereen. Ei siinä tarvitse yleensä maata kuin 5-10 min., kun katsoo että poika on oikeasti väsynyt ennen kuin viedään sänkyyn. Toivon että poika haluaa itse muuttaa omaan huoneeseen nukkumaan n. 3-vuotiaana pienen kannustuksen avittamana, silloinkin luultavasti istun jonkin aikaa hänen vieressään, katsotaan nyt...

Minusta on ymmärrettävää ja hyväksyttävää, että vanhemmat siirtävät vauvansa toiseen huoneeseen nukkumaan, jos oma uni häiriintyy samassa huoneessa nukkumisesta niin pahasti, että äiti/isä väsyy kroonisesti. Muuten ihmettelen niitä vanhempia, jotka raskivat pistää ihan pienen toiseen huoneeseen. Huomasin jo vastasyntyneestä miten vauvan hengitys tasoittui ja hän rauhoittui kun pidin kättäni hänen päällään. Olen myöskin miettinyt sitä, että eläinmaailmasta ei taida löytyä ihmisen lisäksi yhtään ainutta imettäväistä, joka pistäisi poikaset nukkumaan edes puolen metrin päähän itsestään, kyllä ne pikkuiset möyrivät siellä emon kyljessä tai kulkevat emon mukana turkista roikkuen.[/QUOTE]

Ei! Mielestäni vauva kuuluu vanhempiensa kanssa samaan huoneeseen ja jopa samaan sänkyyn. (Ja ei, en teilaa muiden perheiden tapoja tehdä erilailla. Jokainen tekee niin kuin parhaimmaksi näkee, meillä näin.)

Esikoiseni on 2v10kk ja hän on ollut aina todella herkkäuninen ja hän siis oli se joka heräili ja itkeskeli yöllä. Hän nukkui 2-vuotiaaksi vieressämme, sitten nukutettiin omaan sänkyyn vanhempien sängyn viereen. Nyt laitettiin lapsi omaan huoneeseen, ilman tappeluita, mutta myös ilman nukuttamista, mikä tehtiin 2v9kk ikäisenä. Nyt hän nukkuu heräämättä aamuun asti ja on heti aamusta pirteä ja iloinen, kun ei ole valvoskellut. Lisäksi minä, mieheni ja vauva emme herää enää yöllä.

Meillä on myös 6kk ikäinen vauva ja hän nukkuu vieressämme,kun imetän. Hän on ollut aina hyvä nukkumaan ja alusta asti mennyt klo 20 nukkumaan ja herää klo 7-9. Vauvan nukutan aina ja luultavasti hänkin menee vasta isompana omaan huoneeseen, kun on valmis siihen.

 

anteeksi, siis mitä lasta? Kenelle teet ruokaa ja kenen yöunille tarjoat puitteet? Vai puhutko nyt jostain nukkeleikeistäsi?

*huutonaurua* :d :d :d

 

Yllättävää, että tämäkin ketju on mennyt täysin äitien ja joidenkin lapsettomienkin itsensätehostamiseen, kyse ei ole asiasta vaan siitä kuka on oikeassa, kyse ei ole lapsista vaan siitä kuka naisista saa eniten krediittiä. Huh huh.

 

Meidän uhmaikäinen 2v tyttö oli hoidossa 3päivää vapaata kasvatusta kannattavan äidin luona ja sen kyllä huomasi.... Tulin sairaalasta vauvan kanssa niin tyttö oli muuttunut ihan kurittomaksi. Heräsi viikon ajan huutelemaan keskellä yötä maitoa, jugurttia ja milloin mitäkin. Nukahtamiseen meni ainakin tunti, vaikka oli yliväsynytkin välillä. Ei totellut yhtään mitään ja suoraan sanottuna pomppi koko ajan seinille! Häneltä kun oltiin kysytty joka asiaan lupa. "Lähdetkö nukkumaan? Onko jo nälkä? jne", tytölle oli juotettu sokerista mehua (keksejä syötetty ym.) päivässä litratolkulla, ja minä tappelin tuon takia tytön hiivatulehduksen kanssa 2viikkoa. Uhma oli suoraansanottuna kymmenkertaistunut ja raivareita tuli ties milloin ja mistä, ihan kuin olisi ollut eri lapsi minua odottamassa kotona...

 

Meidän uhmaikäinen 2v tyttö oli hoidossa 3päivää vapaata kasvatusta kannattavan äidin luona ja sen kyllä huomasi.... Tulin sairaalasta vauvan kanssa niin tyttö oli muuttunut ihan kurittomaksi. Heräsi viikon ajan huutelemaan keskellä yötä maitoa, jugurttia ja milloin mitäkin. Nukahtamiseen meni ainakin tunti, vaikka oli yliväsynytkin välillä. Ei totellut yhtään mitään ja suoraan sanottuna pomppi koko ajan seinille! Häneltä kun oltiin kysytty joka asiaan lupa. "Lähdetkö nukkumaan? Onko jo nälkä? jne", tytölle oli juotettu sokerista mehua (keksejä syötetty ym.) päivässä litratolkulla, ja minä tappelin tuon takia tytön hiivatulehduksen kanssa 2viikkoa. Uhma oli suoraansanottuna kymmenkertaistunut ja raivareita tuli ties milloin ja mistä, ihan kuin olisi ollut eri lapsi minua odottamassa kotona...

Hmm... eikä uudella vauvalla ollut mitään osuutta uhmaamiseen ja riekkumiseen, mä luulen niin.
Ja etkö sä tiennyt millaseen paikkaan lapses laitat moneksi päiväksi??
okee...

 

[QUOTE="vieras";24043524]Mä voin kuvitella kun tytsi ja nina tt istuu joskus parin vuoden päästä Huomenta Suomessa selittämässä että "joo siis,me ollaan siis niinku kirjotettu tämmönen ohjekirja suurperheille,siis niinku lastenkasvatukseen ja parisuhteeseen liittyen".

Sit juontaja kysyy että no mites tytsi,kun sä oot lapseton ja miehetön etkä oo tainnu vielä munaakaan saada,niin mistä tää elämänkokemus kumpuaa tähän teokseen? "Joo no siis mä oon niinku tykänny aina lapsista ja mul on maailman ihanin kummipoika jota mä hoidan kerran kuussa,siitä mä sit niinku tajusin ett miten tää homma oikeesti menee,eihän nää pienten lasten vanhemmat tiedä oikeesti mistään mitään ja sit mulle tuli niinku halu valistaa niitä".

No,mites nina,sulla on yksi leikki-ikäinen tytär ja olet vannoutunut sinkkuäiti,mistä tää kaikki tieto monilapsisten perheiden arjesta on peräisin? "No öö ku joo siis mulla on sisko jolla on lapsia ja se on kertonu mulle miten helppoo on ku voi sanoo lapsille että ne saa tehä mitä haluu,kaikki sujuu paljon jouhevammin ku ei tartte laittaa vastaan eikä lapsetkana koskaan vingu ku ne oppii jo pienestä pitäen että ne saa kaiken mitä haluu.

Ja sit mä oon huomannu mun oman tytön kohdalla niinku että mitä enemmän sitä uhkailee ett äitille tulee paha mieli,niin sitä nopeemmin se tottelee. Jos sit niinku oikeesti ei jaksa mitään ylimäärästä,niin kandee opettaa lapsi syömään käsin ett voi iskee vaik jotain pähkinöitä sille kuppiin ja sit heti kun se kävelee ni sille voi näyttää mistä kaapista ne safkat löytyy.

Emmä tiiä monelta meillä käydään nukkumaan ku emmä oo koskaan ite hereillä enää,mut siellä se sängyssä on aamulla aina maannu ku oon röökille menny. Joo mut siis hei kyl mä uskon että tällä mun vankalla kokemuksella ja tiedolla voin muuttaa ainakin muutaman suurperheen äidin elämän".

Ok,mitäs tytsi tähän sanoo? "Mä oon siiiis niin samaa mieltä!!" Ahaa,osaatko perustella? "No siis emmä tiiä,toi vaan kuullosti niin ûberhyvältä!" Ok,kiitos tytsi ja nina![/QUOTE]

Hih

 

Ninatt käyttää "kasvatuksessaan" manipulointia ja kyllähän tytsin jutuista huomaa kuinka taitava manipuloija nina on!

 

Tunnustus:

Mä oon joskus lukinnu oven. Tokikin niin, että ensin mennään omaan huoneeseen. Sitten luetaan satu, lauletaan ja peitellään sänkyyn. (huoneessa 2 lasta)
Tää 1 kerran lukitseminen oli tilanne, kun ne ei nukahtanu millään 2 h olin jo rampannu takasin viemään nukkumaan molempia. Vauva itki makkarissa väsyään. Joka kerta kun menin vauvaa nukuttamaan, nämä kaksi ampaisi huoneestaan alakertaan ja huutamaan vauvan huoneeseen(meidän makkariin) eli siis hermostuin ja vein lapset sänkyyn, peittelin ja sanoin että nyt äiti laittaa oven lukkoon. Laitoin oven lukkoon ja lapset pysyi hiljaa sängyssään. nukahtivat.

Sen jälkeen mun ei oo tarvinnu laittaa ovea lukkoon, kai ne luulee sen olevan lukossa ku eivät nouse edes sängystä tinkaamaan.

KYSYMYS:

Miten aloittajan teksti eroaa siitä että kontrolloidulla itkulla nukutetaan lasta??? Siinähän vauva lukitaan häkkisänkyyn ja annetaan huutaa, riehua ja itkeä kunnes nukahtaa... Eli mitä eroa näillä on??? Tai ne jotka vain vievät lapsen häkkisänkyyn ja antavat "nukahtaa itsekseen"