Rahalla ei voi ostaa onnellisuutta

vieraas
Täällä aamuyön tunteina rakkaudesta herkistyneenä jäin yösyötöltä lukemaan artikkeleita netissä. Tämä puhutteli minua: BBC - Future - Health - Why money can't buy you happiness

Ettei se lottovoitto oikeasti tee onnelliseksi edes ja että on väärin ajatellakin kaikkea rahan kautta, esim.valita ammatti palkan mukaan ajattelematta viihtyvyystekijöitä.
Mutta jos ajattelee sekä viihtyvyystekijöitä että rahaa niin saattaa päästä parempaan kokonaisonnellisuustilanteeseen kuin miettimällä pelkästään viihtyvyystekijöitä. Vrt. mun siskoni joka opiskeli ammattiin joka ei työllistä ja on nyt katkera kaikesta kun heillä ei ole rahaa mihinkään.

Mun mielestä työstä maksetaan siksi palkkaa ettei se aina ole niin kivaa.
 
"vieraana"
Jep, silloinhan voi valita ihan mitä tykkää jos on on perusedellytykset kasassa.
Tämähän tarkoittaisi taloudellista riippumattomuutta ja se jos mikä vaatii aika paljon rahaa. Siis se ettei tarvitsisi käydä töissä ansaitakseen elämiseen tarvittavat rahat vaan nuo rahat tulisivat passiivisista tulonlähteistä (sijoituksista, vuokrakämpistä, teostorojalteista, blogeista? yms.)

Joskus laskin että tarvitsisin nykyisen elintason ylläpitämiseksi noin 500 000 euroa rahaa jotta voisin elellä sen tuotolla vaatimattomasti loppuikäni.
 
Blue
[QUOTE="vieraana";29266839]Tämähän tarkoittaisi taloudellista riippumattomuutta ja se jos mikä vaatii aika paljon rahaa. Siis se ettei tarvitsisi käydä töissä ansaitakseen elämiseen tarvittavat rahat vaan nuo rahat tulisivat passiivisista tulonlähteistä (sijoituksista, vuokrakämpistä, teostorojalteista, blogeista? yms.)

Joskus laskin että tarvitsisin nykyisen elintason ylläpitämiseksi noin 500 000 euroa rahaa jotta voisin elellä sen tuotolla vaatimattomasti loppuikäni.[/QUOTE]

Ei mut voihan ajatella että Suomessakin on periaatteessa edellytykset tälle sosiaaliturvan ansioista. Että kun on asunto alla ja työttömyyskorvaus niin voi vähän valita mihin työpaikkaan sitä lähtee. Että se siivoushomma josta tulee se 1000e kuussa ei ehkä kiinnostakaan niin paljoa kuin silloin jos rahaa ei todellakaan tule mistään muualta.

Se kun riippuu ihan siitä mitä perusedellytykset ovat kenellekin.
 
Mulla oli aikaisemmin elämä jossa kaiken sain hopeatarjottimella, tosin olen vaatimaton ihminen niin ei se miltään tuntunut. Päinvastoin en ollut onnellinen, oli aina tunne ettei näistä asioista mikään oikeasti ollut minun, eihän ne ollutkaan vaan minulla oli varallisuuteen käyttöoikeus niin kauan kuin yhteiselo jatkuisi.
Olen nykyään tilanteessa jossa en kaipaa mitään, minulla on kaikki mitä tarvitsen. Kaiken olen itse ansainnut ja kaiken omistan, niitä ei minulta voi viedä pois. En tarvitse miljoonia ollakseni onnellinen, minulle riittää, että on terveys ja perhe.
 
,.,.,.,
Alkuperäinen kirjoittaja Rähinä-Reetta;29266541:
Raha ei estä onnettomuuksia tapahtumasta. Sellaisia, jotka repii sydämen rinnasta ja jättää neuvottomaksi.
no eipä se rahanpuutekkaan sitä estä.

Rahalla on suuri merkitys ihmisen onneen, esim. stressaaminen laskuista loppuu.
Eihän se raha toki yksinään onnellisuutta takaa, mutta eipä se köyhyyskääbn sitä opnnellisuutta takaa.
 
Ajattelumaailmani heitti vähitellen häränpyllyä kun synnytin ensimmäisen lapsen.
Veikkaan että siinä tapahtuu naisella jonkinlainen kasvatus valmiuksiin orientoituminen. Moraalikäsitteetkin saattavat muuttua!

Äiti pyrkii saamaan lapsilleen hyvän, ellei paremman elämän.
 
Blue
Ajattelumaailmani heitti vähitellen häränpyllyä kun synnytin ensimmäisen lapsen.
Veikkaan että siinä tapahtuu naisella jonkinlainen kasvatus valmiuksiin orientoituminen. Moraalikäsitteetkin saattavat muuttua!

Äiti pyrkii saamaan lapsilleen hyvän, ellei paremman elämän./QUOTE]

Tämä on juuri se mitä mä toteutan. Ihmettelen suuresti kuinka paljon saa silti kritiikkiä siitä jos tähtää siihen että yrittää hankkia elämässään omaisuutta siksi että on sitten aikanaan jotain mitä jättää lapsilleen (kun kaikki kallistuu ja lainansaanti vaikeutuu muutenkin niin lapsilla tulee olemaan hieman helpompaa jos jotain pystyy jo valmiiksi antamaan valmiina). Tai saa arvostelua siitä että haluaa ostaa lapsilleen ajokortin ja ensiauton jotta heillä olisi kaikki edellytykset päästä mahdollisimman pitkälle.
 
no eipä se rahanpuutekkaan sitä estä.

Rahalla on suuri merkitys ihmisen onneen, esim. stressaaminen laskuista loppuu.
Eihän se raha toki yksinään onnellisuutta takaa, mutta eipä se köyhyyskääbn sitä opnnellisuutta takaa.
Useimmiten, kun ihmisiltä kysellään onnellisuuteen vaikuttavia tekijöitä, vastauksissa oman mielikuvani mukaan on korkeimmille sijoille asetettu asioita millä ei ole rahan kanssa mitään tekemistä.
 
  • Tykkää
Reactions: Lispetti
Blue
Alkuperäinen kirjoittaja Rähinä-Reetta;29267021:
Useimmiten, kun ihmisiltä kysellään onnellisuuteen vaikuttavia tekijöitä, vastauksissa oman mielikuvani mukaan on korkeimmille sijoille asetettu asioita millä ei ole rahan kanssa mitään tekemistä.
Johtuiskohan se siitä että toimeentuloa (jonkinlaista) pidetään itsestäänselvyytenä? Jos sitä ei olisi niin voi olla että se pääsisikin kärkikahinoihin.
 
"Vierailija"
Olen eri mieltä. Kyllä rahalla voi ostaa onnellisuutta. Eihän se yksinään onnea tuo, mutta jos on perusedellytykset kunnossa, niin kyllä sillä lisäonnea saa ostettua ja rutkasti.

Huomaan sen pelkästään jo itsessäni siitä, että kun on hyvä rahatilanne, olen tyytyväisempi, stressittömämpi ja onnellisempi, rento ja iloinen.
Sitten kun on joskus ollut todella tiukkaa ja huono taloudellinen tilanne, niin stressin määrä kasvaa valtavasti, ahdistun, olen kiukkuinen jne.

Ja jos rahaa olisi reippaasti, voi ostaa onnea tuovia asioita ja elämyksiä. Matkustella perheen kanssa, laittaa kotia mieleni mukaan, käydä erinäisissä paikoissa jne. Lähes kaikki maksaa, ja mitä enemmän on rahaa, sitä enemmän voi tehdä. Ilman rahaa ei voi tehdä juuri mitään. Tai voi, mutta ei niitä asioita niin paljon ole, että kovin käy ykstoikkoiseksi elämä.
 
Ken guru
Alkuperäinen kirjoittaja Rähinä-Reetta;29267021:
Useimmiten, kun ihmisiltä kysellään onnellisuuteen vaikuttavia tekijöitä, vastauksissa oman mielikuvani mukaan on korkeimmille sijoille asetettu asioita millä ei ole rahan kanssa mitään tekemistä.
Money doesn't buy you happiness, and part of the reason for that might be that money itself distracts us from what we really enjoy.
 
Ken guru
[QUOTE="Vierailija";29267209]Olen eri mieltä. Kyllä rahalla voi ostaa onnellisuutta. Eihän se yksinään onnea tuo, mutta jos on perusedellytykset kunnossa, niin kyllä sillä lisäonnea saa ostettua ja rutkasti.

Huomaan sen pelkästään jo itsessäni siitä, että kun on hyvä rahatilanne, olen tyytyväisempi, stressittömämpi ja onnellisempi, rento ja iloinen.
Sitten kun on joskus ollut todella tiukkaa ja huono taloudellinen tilanne, niin stressin määrä kasvaa valtavasti, ahdistun, olen kiukkuinen jne.

Ja jos rahaa olisi reippaasti, voi ostaa onnea tuovia asioita ja elämyksiä. Matkustella perheen kanssa, laittaa kotia mieleni mukaan, käydä erinäisissä paikoissa jne. Lähes kaikki maksaa, ja mitä enemmän on rahaa, sitä enemmän voi tehdä. Ilman rahaa ei voi tehdä juuri mitään. Tai voi, mutta ei niitä asioita niin paljon ole, että kovin käy ykstoikkoiseksi elämä.[/QUOTE]

Mutta artikkelissa verrattiinkin sitä, että perusedellytykset nimenomaan on kunnossa siihen, että rikastuisi "isosti".

Itse uskon että perustyytymätön ihminen on tyytymätön rikkaanakin. Hetken voi tuntea jotain onnen huumaa kun saa paljon rahaa, mutta voi se tuoda välitöntä ahdistustakin kun "pitää sitä" ja "pitää tätä"...
 
vieras#
[QUOTE="Vierailija";29267209]Ilman rahaa ei voi tehdä juuri mitään. Tai voi, mutta ei niitä asioita niin paljon ole, että kovin käy ykstoikkoiseksi elämä.[/QUOTE]

Ihan mielenkiinnosta, mitä nämä rahalla tehtävät asiat, joita ilman elämä olisi kurjaa, sitten ovat? :) Jos oletetaan, että vuokra, ruoka ja muut välttämättömyydet on maksettu, paljonko esimerkiksi henkeä kohti pitäisi vielä jäädä rahaa muuhun, jotta "voi tehdä jotain"?

Mua alkoi kiinnostaa, kun olen elänyt suorastaan köyhän lapsuuden, eikä mulla aikuisenakaan vielä ole kamalasti ollut rahaa, mutta en koe, että elämä olisi koskaan ollut yksitoikkoista tai tylsää :)
 
Ajattelumaailmani heitti vähitellen häränpyllyä kun synnytin ensimmäisen lapsen.
Veikkaan että siinä tapahtuu naisella jonkinlainen kasvatus valmiuksiin orientoituminen. Moraalikäsitteetkin saattavat muuttua!

Äiti pyrkii saamaan lapsilleen hyvän, ellei paremman elämän./QUOTE]

Tämä on juuri se mitä mä toteutan. Ihmettelen suuresti kuinka paljon saa silti kritiikkiä siitä jos tähtää siihen että yrittää hankkia elämässään omaisuutta siksi että on sitten aikanaan jotain mitä jättää lapsilleen (kun kaikki kallistuu ja lainansaanti vaikeutuu muutenkin niin lapsilla tulee olemaan hieman helpompaa jos jotain pystyy jo valmiiksi antamaan valmiina). Tai saa arvostelua siitä että haluaa ostaa lapsilleen ajokortin ja ensiauton jotta heillä olisi kaikki edellytykset päästä mahdollisimman pitkälle.
Mun kohdalla aloin epäilemään työni moraalista puolta.
Myös työni hektisyys olisi aika pitkälti pitänyt minut poissa tästä ihanan valveutuneesta tilasta; mä tunnen mun lapset oikeasti!



Niin, mikä on onnen mittari kellekin?

Raha auttaa onnetonta, mutta ei onnea tuo. (-Lispetti 2013.:xmas:)

Mulla on kypsymässä ajatus, että olisi aika hienoa, jos lapset tulisivat vähemmällä toimeen ja osaisivat ehkä kuluttaa järkevämmin kuin minä.

Tarvitseeko ihminen tosiaan kaikkea tätä, mitä yritämme lapsillemme niin kiivaasti antaa?
Ja millä hinnalla?
 
Blue
Mun kohdalla aloin epäilemään työni moraalista puolta.
Myös työni hektisyys olisi aika pitkälti pitänyt minut poissa tästä ihanan valveutuneesta tilasta; mä tunnen mun lapset oikeasti!



Niin, mikä on onnen mittari kellekin?

Raha auttaa onnetonta, mutta ei onnea tuo. (-Lispetti 2013.:xmas:)

Mulla on kypsymässä ajatus, että olisi aika hienoa, jos lapset tulisivat vähemmällä toimeen ja osaisivat ehkä kuluttaa järkevämmin kuin minä.

Tarvitseeko ihminen tosiaan kaikkea tätä, mitä yritämme lapsillemme niin kiivaasti antaa?
Ja millä hinnalla?
Ei ainakaan sillä hinnalla että se olisi poissa lapsilta. Mutta raaka tosiasia on myös että nykyaikana olisi kamalaa lähettää lapsi maailmalle repussaan vain yhdet puhtaan alushousut, hammasharja ja ruisleipä. Yhteiskunta missä elämme on melko vaativa, täysin ilman rahaa (ja/tai omaisuutta) et vain pärjää. Tosin kohtuus kaikessa, ehdottomasti. Kaikkea ei tarvitse, eikä pidäkään saada.
 
Ei ainakaan sillä hinnalla että se olisi poissa lapsilta. Mutta raaka tosiasia on myös että nykyaikana olisi kamalaa lähettää lapsi maailmalle repussaan vain yhdet puhtaan alushousut, hammasharja ja ruisleipä. Yhteiskunta missä elämme on melko vaativa, täysin ilman rahaa (ja/tai omaisuutta) et vain pärjää. Tosin kohtuus kaikessa, ehdottomasti. Kaikkea ei tarvitse, eikä pidäkään saada.
Mutta onko tämän asian raja hämärtynyt osalta vanhemmista kulutusjuhlan sokaistaessa, ja ulkopuolisten paineiden tähden; kiristetään tahtia entisestään.
 
Viimeksi muokattu:
"123123123"
Ihan mielenkiinnosta, mitä nämä rahalla tehtävät asiat, joita ilman elämä olisi kurjaa, sitten ovat? :) Jos oletetaan, että vuokra, ruoka ja muut välttämättömyydet on maksettu, paljonko esimerkiksi henkeä kohti pitäisi vielä jäädä rahaa muuhun, jotta "voi tehdä jotain"?

Mua alkoi kiinnostaa, kun olen elänyt suorastaan köyhän lapsuuden, eikä mulla aikuisenakaan vielä ole kamalasti ollut rahaa, mutta en koe, että elämä olisi koskaan ollut yksitoikkoista tai tylsää :)
Itse haluaisin viettää talvet muualla, mutta rahanpuutteen takia se ei ole mahdollista. Eli jos olisi rahaa, niin olisi talvisin onnellinen, mutta nyt en, v*tuttaa vain puolet vuodesta.
Ja olisihan isompi, uudempi auto aina kiva, ja taloremppa, jajaja... Kyllä minusta voi keksiä vaikka kuinka paljon asioita joilla voisi helpottaa ja parantaa elämää, mutta siihen tarvitsisi rahaa.
 
vierasa
Tutkimusten mukaan raha tuo onnellisuuttaa tiettyyn pisteeseen asti ja se piste on se kun rahasta ei ole pulaa ja on vielä rahaa ylimääräiseenkin. Sen jälkeen, jos rikastuu enemmän ja enemmän, raha ei enää tuo onnellisuutta.

Tutkimusten mukaan myös rahalla ostetut elämykset tekevät onnellisemmaksi kuin rahalla ostetut tavarat.
 
Vieraampi kuin eilen
Eiköhän se mene jotakuinkin niin, että tietyn rajan jälkeen raha ja kaikki se, mitä sillä voi ostaa, menettävät tehoaan onnellisuuden lisääjänä.

En vähääkään väitä, ettenkö olisi onnellisempi nyt, kun kuukausituloni ovat ~ 900 euroa kuin silloin, kun ne olivat ~ 450 euroa. Tällaisilla summilla tässä yhteiskunnassa rahalla on siis aika merkittävä vaikutus onnellisuuteen.

Kun taas ylitetään tietty piste, jossa ei voi enää hankkia välttämättömiä, tarpeellisia tai elämää helpottavia kulutushyödykkeitä, vaan ainoastaan uudempia, kalliimpia tai hienompia, niiden vaikutus elämänlaatuun ja siten onnellisuuteen alkaa vähentyä.

En usko sitäkään, että joutilaisuus olisi onnellisuutta lisäävä tekijä. Enemmän painoarvoa antaisin yhteisöön kuulumisen tunteelle. Perhe tuo sitä useimmille, mutta myös työ ja harrastukset. Kuitenkin tuossakin avainasemassa on se, että kokee olevansa hyödyllinen. Se on tavallaan tae sille, että paikka yhteisössä säilyy myös jatkossa.
 
viersas
Osin totta ja osin ei.. riippuu mistä elämäntilanteesta katsoo.

Kun joutuu joka kuukausi laskemaan mitä ostaa apteekista ja onko valmis sitten syömään entistä huonommin, pitääkseen elimistönsä vielä jotenkin tolkuissaan niin.. ei siihen kyllä lottovoittoa tarvitsisi, pari hyvää, onnistunutta leikkausta vain ja pääsyn edes sinne työkkärin kirjoille. :) Sitten kun kelpais töihin taas niin mikä jottei onni olisi riippumaton rahasta. Ex-mieskin voisi hyvillä mielin harkita yhteen paluuta, kun ei pääsis sukulaiset riehumaan "siitä sairaasta loiseläjästä".
KELA ja sossu eivät nykyään oikeasti hyväksy ihan mitä tahansa pitkäaikaissairaan kohdalla.. riittää pienikin väärä lause papereissa ja menetät kaiken. Ok, itsekunnioitus on vielä jäljellä enkä ole alkanut myymään itseäni. Taitaisin siinäki joutua itse maksamaan kyllä.. luurankoja tuskin halutaan niillä markkinoilla :D
 

Yhteistyössä