vierailijatuleluo
Minä. Rakastan kai. Joo. Ainakaan en eroon halua. En enää edes halua rakastaa yhtä ehdottomasti kuin aikanaan ettei tule pettymyksiä.
vierailija
Rakastin. Enää en tiedä. Paskan maku koko ukosta tullut, kun sikailee niinku muut miehet. "Ei enää pyri hurmaamaan". Puhuu/ tekee niinku lystää. Sit sanoo, et kestä tai lähde, suuripiirtein.. Pettänyt mua. Silti ei osaa ajatella elämää ilman/ tuntuu vaikealta lähteä... Plääh...
vierailija
On se varmaan raskasta olla feministi. Ei näe muuta kuin sikailevia "ukkoja" joka puolella. Korkeintaan satunnainen toisen naisen näkeminen piristää.
vierailija
Kyl kyl.. Minkä voin sille, että samanlaista käytöstä havaittavissa muissakin miehis...?
Ensin sitä uskoo löytäneensä hyvän ihmisen, muka feministin, sitten huomaakin, että on samanlainen moukka, jokaa kuolaa muita akkoja ja tosta vaan pettää? Eli huomaan rakastuneeni tunteettomaan paskaan?
vierailija
Vakiovinkkini kaikille feministeille on, että kannattaa opetella olemaan triggeröitymättä mikroaggressioista.
vierailija
Rakastin kerran enemmän kuin ketään tai mitään muuta, mutta kaikkien loukkauksien ja pettymysten jälkeen en pysty enää sanomaan rakastavani, välitän kuitenkin
vierailija
Sama.
T: 2.viestin "vierailija"
Miksi miehen pitäisi vuodesta toiseen pyrkiä hurmaamaan puolisonsa? Pitääkö naisen vastavuoroisesti jatkuvasti pyrkiä viettelemään miehensä?
vierailija
Kyllä!
Alkuun oli vain kiinnostunut musta; näytti ja kertoi sen, mut ei enää. Puuhailee omiaan, menee omia latujaan, tekee itsekeskeisesti valintoja jne. Ei enää samalla lailla kiinnostunut VAIN musta. Että kyllä siinä se rakkaus toiseen lopahtaa...
Ja viettelystä seuraa vain "paineiden purku"...
Niin kuka onkaan itsekeskeinen?
vierailija
Öö.. Minkälainen käsitys sulla oikein on rakkaudesta? Ootko koskaan ollu todella rakastunu? Kyllä mä olen aikanaan arvottanu mieheni ykkösseurakseni ja hän minut. Ja olemme molemmat olleet tyytyväisiä jne. Sitten jo suhteemme alussa alkoi soittelee muille yms. Mä silti rakastin... Mut jos toinen jatkuvasti "hylkää"/ valitsee "muuta seuraa", niin kyllähän alkaa mennä jakeluun, että mä oon aivan sama. Rakasta siinä sitten, kun toinen on aivan erilainen ku suhteen alkupuolella. Väittää vielä ettei tajunnut loukkaavansa mua... Just.
vierailija
Nythän on sun vuoro. Sun pitää olla kiinnostunut vain miehestäsi. Et puuhaile enää omiasi, vaan omistaudut miehellesi. Teet valintasi hänen mieleisekseen, puhut hänestä, olet kiinnostunut hänestä jne... Tarjoat hänelle vain parasta. Seksiä, ruokaa, viiniä ja läheisyyttä. Elät nyt vuorostasi vain hänelle.
vierailijatrrrrn
Kyllä rakastan ehdottomasti. Se ilmenee mm sitoutumisena ja sellaisena,mettä en koskaan halua tehdä mitään mikä loukkaisi häntä. Esim. sanoa pahasti, huutaa, riidellä, pettää.
Silti, tuolle yhdelle kirjoittajalle, joka haluaisi, että parisuhde olisi vuodesta toiseen yhtä tiivistä symbioosia, niin sellaista en jaksaisi! Pitää olla kummallakin myös oma elämä ja omaa aikaa ja rauhaa, ja siitä on lupa nauttia.
Silti, tuolle yhdelle kirjoittajalle, joka haluaisi, että parisuhde olisi vuodesta toiseen yhtä tiivistä symbioosia, niin sellaista en jaksaisi! Pitää olla kummallakin myös oma elämä ja omaa aikaa ja rauhaa, ja siitä on lupa nauttia.
vierailija
No eikös se niin mene? Kyllähän se vaatimus on, että naisen pitää näyttää aina seksikkäältä, satsata alusvaatteisiin, ei saa kotonakaan röhnäisissä verkkareissa olla, vaan seksikkäänä pitää keikistellä korkkareissa ja täydessä tällingissä.
Vauvaakaan ei enää saa imettää, kun pitää olla miehen käytettävissä 24/7. Ja jos hetken imettääkin, niin äkkiä sitten ottamaan silikonit tyhjiksi imettyjen riippareiden tilalle, että miehellä on, mitä puristella.
vierailija
Rakastan.Yli kaiken.En kai muuten olisi hänen kanssaan? Olen kuitenkin itsenäinen nainen joka pärjää mainiosti yksinkin (sääli heitä jotka roikkuu esmes talodellisista syistä toisessa -itse kuoppansa kaivaneet)
Mä arvostan suuresti miestäni. Eihän hän toki täydellinen ole. Mutta en ole minäkään. Pyrin näyttämmään sen että hän on merkityksellinen päivittäin. Ja se ei todella tarkoita mitään korkokengissä keikistelyä täydessä meikissä. Vaan pieniä juttuja. Vien kupin kahvia aamulla kun hän on vessassa istunnollaan
tai sipaisen hänen auton tuulilasin puhtaaksi lumesta, samalla kun omani jos lähden aiemmin töihin. Olen kiinnostunut hänen asioistaan ja kuuntelen niitä mielelläni, vaikka en kaikesta itse olisikaan niin tietoinen tai että ne olisivat "minun juttuja". Ne on kuitenkin hänelle tärkeitä asioita. Isänä hän on mahtava, ja muistan kyllä kertoa sen.
Siinä hän seisoo rinnallani. Hyväksyen minut juuri sellaisena kuin olen. Ehkä juuri siksi että minäkin hyväksyn hänet sellaisena kuin hän on.
Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Jos vain hokisin miehelleni : Sinun pitää arvostaa mua,sinun pitää kehua mua, sun pitää olla sitä ja tätä ja tuota. NIIN SATA VARMASTI mies alkaisi kohdella mua ihan samalla tavalla ; sun pitää sitä ja tätä ja tuota.
Mä arvostan suuresti miestäni. Eihän hän toki täydellinen ole. Mutta en ole minäkään. Pyrin näyttämmään sen että hän on merkityksellinen päivittäin. Ja se ei todella tarkoita mitään korkokengissä keikistelyä täydessä meikissä. Vaan pieniä juttuja. Vien kupin kahvia aamulla kun hän on vessassa istunnollaan
tai sipaisen hänen auton tuulilasin puhtaaksi lumesta, samalla kun omani jos lähden aiemmin töihin. Olen kiinnostunut hänen asioistaan ja kuuntelen niitä mielelläni, vaikka en kaikesta itse olisikaan niin tietoinen tai että ne olisivat "minun juttuja". Ne on kuitenkin hänelle tärkeitä asioita. Isänä hän on mahtava, ja muistan kyllä kertoa sen.Siinä hän seisoo rinnallani. Hyväksyen minut juuri sellaisena kuin olen. Ehkä juuri siksi että minäkin hyväksyn hänet sellaisena kuin hän on.
Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Jos vain hokisin miehelleni : Sinun pitää arvostaa mua,sinun pitää kehua mua, sun pitää olla sitä ja tätä ja tuota. NIIN SATA VARMASTI mies alkaisi kohdella mua ihan samalla tavalla ; sun pitää sitä ja tätä ja tuota.
vierailija
Mitä järkeä asua yhdessä, jos suhteessa toinen saa loukata toista tekemisillään? Sinäkö rakastaisit yhtälailla toista? En ihan usko. Ja "sen symbioosin" hänkin halusi, sanoi olevan ihan uskomaton meidän suhde jne. Sit kuitenkin toimii vastoin tätä kaikkea..
Myöskin vähän väärin ymmärrät pointtini...
T:tuo yksi kirjoittaja
vierailijatrrrr
Niin minähän päinvastoin sanoin, että minun mielestäni on rakkautta, että ei halua loukata toista. En missään nimessä jatkaisi suhdetta, jos toinen tahallaan loukkaisi, arvostelisi tms. Mutta mitään sellaista alituista kahdestaan kyhnäämistä en kauan jaksaisi. Onhan se rakastumisen alkuhuumassa jonkin aikaa hauskaa, että kaikki aika käytetään toisen kyljessä kiehnäämiseen, hellittelyyn ja ihasteluun puolin ja toisin, mutta varmaan monelle sopii apremmin kuin hyvin, että pikkuhiljalleen alkaa jäädä aikaa ja energiaa muös moneen muuhun. Eli ei tuollaisesta pidemmän päälle elämänsisällöksi ole, vaan alkaa käydä raskaaksi ja ripustuvaksi, jos pitäisi olla toiselle koko elämänsisältö ja olla alinomaan vain häntä varten ja palvomassa.
Nämä tarpeet voivat aivan luonnollisesti vaihdella suhteessa, sen eri vaiheissa, mutta tosiaan voi olla että ei mene aina molemmilla ihan samantahtisesti. Toinen haluaisi jatkaa ripustautuvaa kuhertelua ja symbioosia, toinen kaipaa jo vähän enemmän tilaa itselleenkin. Ihan normaalia. Ei tarkoita, ettei rakastaisi. Toisen tahallinen loukkaaminen on sitten jo ihan eri juttu.
Jep! Tylsäähän elämä muutoin olisi.
Ja alkuperäiseen kysymykseen vastaus, rakastan!