Raskaus ja naisen vartalo

Minulla ei ole lapsia, joten kysyn niiltä joilla on.

Miten raskaus on muuttanut kroppaanne ja omaa käsitystä siitä? Mitens miehenne suhtautuvat kroppaanne verrattuna aikaan ennen raskautta?

 

Ei se oikeastaan muuttanu. Tissit kasvo. Jäi sektioarpi, haalea... Yks raskausarpi alavattalla, seki jo katoamaan päin... Alavatta ehkä pyöreämpi mitä ennen raskautta. Mut voipi olla että senki kuvittelen.

 

No mä näytin kulahtaneelta jo ennen lapsia. Mutta maha ei ollut täynnä arpia.
en mä tosin jaksa piitata niistä kun ei niille mitään voi.
Eikä miehet, exä tai nykyinen ole valittaneet ainakaan

 

No kolme raskautta kolmessa vuodessa ja yhteensä noin kolme vuotta imetystä on muutanut vartaloani siten, että mahanahka on venynyt, siis se on nyt tuommonen vähän läskinen lerppa, rinnat on suurentuneet ja löystyneet eli riippuvat ja vatsa on raskausarpien peittämä häpyluusta tuohon navan korkeudelle saakka. Ryhti on painunut hieman myös kasaan, kun rinnat suurentui B-kupista DD:hen ja lasta kantoi paljon niin "jäänyt päälle" tuo huono ryhti. Muutoin kuten ennenkin...jotakuinkin. Ja mies...no ei kai sillä vaihtoehtoja ole. Sanoo et oon nätti, tahtois tuon mahan pois, mutta tuossahan tuo on ainakin vielä.

 

Vatsassa on löysää ei muita muutoksia.

 

ei millään lailla.. minust ei nää et oisin raskaana ollukkaa.timmi.
tosin yks laps ..kattoo mitä on 10vuoden päästä

 

No maha on kyllä surkea näky. Raskausarvet ja löysä säkki :'( Tissit vähän venähtäneet, mutta venähtää kait ne muutenkin vuosien saatossa. Iho on vanhentunut paljon valvomisen takia. Meillä nimittäin lapset valvottaa ja huolella. Mutta minkään maailman uniin ja kiinteisiin vartaloihin en vaihtaisi lapsia :heart:

 

mulla kroppa muuttunu vaan paremmaks, kun vatsaan tuli löysää,niin alko kuntosalikin maittaan ihan eritavalla

 

Arpia tullut, mahaa jäänyt ja tissitkit taitavat vähän "roikkua" kahden lapsen imetyksen jälkeen. En ole itse tyytyväinen kun peilistä katson, mutta mies ei ole kuitenkaan uskaltanut valittaa...

 

Tissit kasvo, mahanahkaa jäi, perse levisi ja arpia tuli sinne sun tänne. Niin ja napaa ei saa entisekseen enää koskaan.
Eipä ukkoa oo haitannu, se taitaa vaan olla tyytyväinen kun on vaimolle rintavarustukseen tullut lisää tavaraa.
Enkä itse osaa häpeillä vartaloani. Tokihan siinä nyt on jotain sellasta minkä olisi suonut pysyvän ennallaan tai palautuvan synnytyksen jälkeen. Mutta ajattelin jo ennen raskautta että eipä sitä oikeen äidiltä vo odottaa enää nuoren tytön vartaloa =)

 

Onhan tässä kroppa muuttunut, paljon. 3 lasta, 10 vuotta. Ei ehkä se raskaus itsessään, vaan koko se elämänmuutos, mitä tässä on tapahtunut. Aika on kortilla. Ennen oli aikaa liikkua paljon. Ei se miestä näytä haittaavan, itseäni enemmänkin.

 

Tissit kasvo, mahanahkaa jäi, perse levisi ja arpia tuli sinne sun tänne. Niin ja napaa ei saa entisekseen enää koskaan.
Eipä ukkoa oo haitannu, se taitaa vaan olla tyytyväinen kun on vaimolle rintavarustukseen tullut lisää tavaraa.
Enkä itse osaa häpeillä vartaloani. Tokihan siinä nyt on jotain sellasta minkä olisi suonut pysyvän ennallaan tai palautuvan synnytyksen jälkeen. Mutta ajattelin jo ennen raskautta että eipä sitä oikeen äidiltä vo odottaa enää nuoren tytön vartaloa =)

No näin mäkin sen otan, että 4-kymppisenä 3 lapsen äitinä en edes viitsi vertailla kroppaani parikymppisiin.

 

Neljä raskautta takana ja tokihan se vartalossa näkyy. Mahaa on ihan liikaa, muuten ei oo valittamista. Eikä mieskään onneksi valita, ei oo niitä pinnallisimpia tyyppejä, sanoo aina että muut asiat merkkaa enemmän kuin ulkonäkö.

 

Mulla tullut maha esiin varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni tään raskauden myötä. Ennen semmonen tikkunen ollut. Nyt huomannu et tämmösen mahan kanssa eläminen ei ainakaan mua varten ole. Tykkään kun nään varpaat kun katon alas jne. Tämän takia olenkin päättänyt aloittaa treenin sitten kun synnytys ja pieni palautuminen siitä on ohi, vaikka muuten inhoankin liikuntaa yli kaiken. Mut tissien kasvu oli positiivinen puoli, nää vois jäädä.. pelkään kyllä et miten rupsahtaa sitten kun on imettänyt vaavia... :/ Mutta muuten kyl kehonkuvaa muuttanut positiivisesti. Pystyy tykkään omasta peilikuvasta enemmän eikä stressaa niin paljoa. Miehen ajatuksista en tiiä, ei se ainakaan hylänny ole ja vielä tykkää silitellä ja kädestä pitää :heart:

 

Mä jotenki aattelin, että vastaukset olis tyyliin "tunnen itseni enemmän naiseksi kuin koskaan" jne. Ja, että jotenkin oltais erityisen ylpeitä niistä muutoksista mitä raskaus toi, koska ne viittaa äitiyteen ja muistuttaa omasta lapsesta ja huimista kokemuksista...

 

Kolmannesta tuli kamalat raskausarvet reisiin, ja lisäksi saivat armottomat selluliittimuodostumat.... Rinnat eivät ole kasvaneet, vaan niistä on tullut tyhjät pussit. Maha on vielä nyt löysä röllykkä, kun synnytyksestä on 2,5kk, mutta toivon, että se häipyy kunhan pääsee urheilemaan. Samoin toivon saavani 15kg pudotettua painoa .
Mies varmasti odottaa laihtumistani ja että olisin enemmän "itseni näköinen ja kokoinen". Mutta tiedän kyllä kelpaavani hänelle näinkin .

 

itse vasta raskaana,mutta ainakin nyt jo tullut uhkeutta joka paikkaan lisää ja tulee varmasti edelleenkin :ashamed: saas sitten nähä miten synnytyksen jälkeen.
Mies on suhtautunut ihan hienosti, alku totuttelun jälkeen =) itellä ollut ehkä vaikeempaa siinä suhteessa
mutta olen itsellenin sanonnut että se on pieni "uhraus" minkä teen mielelläni että saan vauvan/vauvoja :heart:

 

Itse huomaan sen lähinnä siitä, että mahanahka on hieman venynyt kahden lapsen jälkeen. Ei siis oo mitään varsinaista pussia, mutta kuitenkin ja rinnat ei oo kiinteät niin kuin ennen raskautta. Olen aina ollut oikein tyytyväinen kroppaani ja olen edelleen eikä minusta varmaan edes huomaa, että olen lapsia saanut.

 

Mä jotenki aattelin, että vastaukset olis tyyliin "tunnen itseni enemmän naiseksi kuin koskaan" jne. Ja, että jotenkin oltais erityisen ylpeitä niistä muutoksista mitä raskaus toi, koska ne viittaa äitiyteen ja muistuttaa omasta lapsesta ja huimista kokemuksista...

niissä muutoksissa mitään ylpeiltävää ole, normaaleja asioita

 

Mun suhde omaan kroppaan parani raskausaikana ja varsinkin sen jälkeen. Aiemmin olin tyytymätön, nyt erittäin tyytyväinen. Olen vähän hoikempi kuin ennen raskauksia, rinnat samankokoiset yms. Mies on ollut tyytyväinen, ihastelee samalla lailla kuin ennenkin. Raskausarpia on vähän rinnoissa, muita muutoksia en ole huomannut.

 

Mä jotenki aattelin, että vastaukset olis tyyliin "tunnen itseni enemmän naiseksi kuin koskaan" jne. Ja, että jotenkin oltais erityisen ylpeitä niistä muutoksista mitä raskaus toi, koska ne viittaa äitiyteen ja muistuttaa omasta lapsesta ja huimista kokemuksista...

niissä muutoksissa mitään ylpeiltävää ole, normaaleja asioita

Juu, mulla on ollu iiiihan väärät käsitykset. ..pitäis ehkä lukea vähemmän noita julkkis-ihme-äitien haastatteluja..

 

Raskauden jälkeen sekä asenne omaan kroppaan että sen faktinen ulkonäkö ovat muuttuneet parempaan suuntaan. Paino pysyy kurissa ihan itsestään (imetys vei vähän miinuksellekin), lapsen nostelu on kiinteyttänyt käsivarret, mahan malli on parempi - oli ennen alamahapömppö mutta nyt on jakautunut jotenkin tasaisemmin. PMS-turvotukset on myös jääneet pois, toivottavasti iäksi. Rinnat on ehkä hieman entistä löysemmät, vaikka koko ei muuttunut missään välissä niin raskauden ja imetyksen aikana olivat täyteläisemmät. Että en ole varma onko aika vaan kullannut muistot sitä edeltävään verrattuna...raskausarpia tuli pari, mutta ne hävisivät kokonaan.

 

ei oikeastaan mitään muutoksia, mutta palautuminen vei vajaan vuoden.. eli sen, minkä odotusaikakin. Ei raskausarpia, ei roikkumahoja eikä selluliittejä. Ei niitä tule välttämättä vaikka kuinka selitellään raskaudella omaa laiskistumsita

 

Niin ja mies ainakin väittää ettei edes muista milloaiset tissit oli ennen raskauksia.. (On vaan tyytyväinen kun ne on taas sen "käytössä"..) Ja muutenkin kehuu aina tosi paljon. Itsestäni tuntuu, että olen jopa rakastetumpi kun olen kantanut lapsiamme jos joku nyt ymmärtää mitä tarkoitan..

 

ei oikeastaan mitään muutoksia, mutta palautuminen vei vajaan vuoden.. eli sen, minkä odotusaikakin. Ei raskausarpia, ei roikkumahoja eikä selluliittejä. Ei niitä tule välttämättä vaikka kuinka selitellään raskaudella omaa laiskistumsita

Näin juuri, laiskuus juuri onkin se sana, joka minunkin elämääni ehkä kaikista parhaiten tällä hetkellä kuvaa.