Raskauspahoinvointi - kokemuksia?

Siis itse olen kärsinyt ihan alusta asti kuvottavasta olosta (jo monta päivää ennen menkkojen oletettua alkamispäivää) ja nyt rv 6+2 olen lähellä sekoamista. En varsinaisesti oksenna runsaasti. Mutta koko ajan on olo että oksennus nousee suuhun, happamia röyhtäisyjä tulee, oksennusta nousee suuhun ja KOKO ajan on JÄRJETTÖMÄN huono olo, sen lisäksi vielä aaltoilee oikein kamalan paha olo, jonka aikana koitan kovasti olla oksentamatta (vihaan oksentamista). Oksennan kuitenkin vain jos kyllästyn oksennukseen kurkussa ja työnnän sormet kurkkuun tai jos erehdyn oikein pahan olon aallon aikana liikahtamaan. Mistään hurjasta oksentelusta ei siis ole kyse, oksennan vain pari kertaa päivässä. Paha olo on pahimmillaan aamuisin ja iltaisin, mutta myös iltapäivällä. Nälkä ei saa tulla yhtään, muuten olen taas pahasta olosta toimintakyvytön. Koska tämä menee ohi? Onko jollain ollut samanlaista? Onko toivoa, että tämä pian helpottaa? Pahan olon aikana vapisen, hikoilen ja sylkeä erittyy, mutta en silti tosiaan aina oksenna ja paha olo jää päälle. Kuin loputon oksennustauti.

 

Viikon 16 jälkeen helpotti minulla.

 

Eli mahdollisesti vielä 10 viikkoa tätä..

 

Ei kaikilla kestä niin kauan ja joillain kestää melkein koko raskausajan. Valitettavasti sitä ei tiedä ennen kuin se pahoinvointi loppuu. Koita kestää!

 

Mulla hälveni vasta rv 23+ tienoolla.

Pahoinvointi on osaksi henkistä. Yritä keksiä itsellesi oikein mielekästä juttua, jota oikein innolla odottelet, pahoinvointi jää sivuun hetkeksi.

 

Mulla hälveni vasta rv 23+ tienoolla.

Pahoinvointi on osaksi henkistä. Yritä keksiä itsellesi oikein mielekästä juttua, jota oikein innolla odottelet, pahoinvointi jää sivuun hetkeksi.

Luin tosta henkisyydestä ja keskityin oikein kovasti kaikkeen muuhun, käytiin reissulla jne. Sinä aikana oksensin kaikkein eniten.

 

Mulla hälveni vasta rv 23+ tienoolla.

Pahoinvointi on osaksi henkistä. Yritä keksiä itsellesi oikein mielekästä juttua, jota oikein innolla odottelet, pahoinvointi jää sivuun hetkeksi.

Luin tosta henkisyydestä ja keskityin oikein kovasti kaikkeen muuhun, käytiin reissulla jne. Sinä aikana oksensin kaikkein eniten.

Mulla oli häät esikoista odottaessa. Sinä päivänä en oksentanut kertaakaan, vaikka olisi voinut luulla, että jännityksestä olisi vielä enemmän oksettanut.
Silloin en vielä tiennyt, että raskauspahoinvointi on itsestä kiinni.

 

Voi, yritä jaksaa! :hug: Minulla kesti oksentamista (oksensin ympäri vuorokauden ) 5kk ajan. :/ Oloa helpotti se että söin paljon mehujäätä ja vaivanhedelmäsoseita, niitä oli myös helppo oksentaa. Muutenkin söin jatkuvasti jotain pientä. Näkkäriä kuiviltaan tai voileipäkeksiä. Syö kaikkea mitä tekee mieli, vaikka se olis silliä ja kauraryyniä... Sillä se pahaolo pysyy parhaiten poissa ettäpitää verensokerin tasaisena ja ei päästä mahaa tyhjäksi.

 

mulla oli samanlaista, muistan just ton että liikahtaakin väärällä hetkellä niin jo yrjö lentää :$

Mulla loppu pahin siinä rv 12 tietämillä

 

Nyt on pakko "huutaa", mutta TIEDÄN TASAN TARKKAAN TUON OLOTILAN !!! Juuri noin: ihan kuin loputon oksennustauti ja 24/7. Olen pahoillani, voin toivottaa vain tsemppiä miljoona kiloa :hug: Mikään ei varsinaisesti auttanut, vain lepo, eikä sekään sitä mitenkään poistanut, mutta jos tein esim. kotitöitä vähänkin, olo paheni eli siinä sitten vain maattiin tai istuttiin. Minulla jossakin vaiheessa auttoi hetkeksi se, että puhuin ihmisille, että joku jaksoi kuunnella edes hetken, että sai ahdistusensa purettua. Voimia!!!! Ja vaikka kuulee paljon tarinoita raskauksista, ettei ole pahoinvointia joko ollenkaan tai vain vähän, niin myös meitä kovasti pahoinvoiviakin kyllä löytyy eli et ole yksin, sekin tieto välillä helpotti, kun tuntui, että oli lähipiirinsä ainoa "kummajainen" eli ainoa odottaja, joka voi pahoin. Netin kautta löysin vertaistukea.

 

eikös se useimmilla helpota siinä rv 12 jälkeen. mulla tosin kesti rajuna johonkin rv 32 saakka... :/ :x sen jälkeen vähän helpotti ja pääsi taas pois sängystä.
mutta se riippuu ihan raskaudesta.

 

Siis itse olen kärsinyt ihan alusta asti kuvottavasta olosta (jo monta päivää ennen menkkojen oletettua alkamispäivää) ja nyt rv 6+2 olen lähellä sekoamista. En varsinaisesti oksenna runsaasti. Mutta koko ajan on olo että oksennus nousee suuhun, happamia röyhtäisyjä tulee, oksennusta nousee suuhun ja KOKO ajan on JÄRJETTÖMÄN huono olo, sen lisäksi vielä aaltoilee oikein kamalan paha olo, jonka aikana koitan kovasti olla oksentamatta (vihaan oksentamista). Oksennan kuitenkin vain jos kyllästyn oksennukseen kurkussa ja työnnän sormet kurkkuun tai jos erehdyn oikein pahan olon aallon aikana liikahtamaan. Mistään hurjasta oksentelusta ei siis ole kyse, oksennan vain pari kertaa päivässä. Paha olo on pahimmillaan aamuisin ja iltaisin, mutta myös iltapäivällä. Nälkä ei saa tulla yhtään, muuten olen taas pahasta olosta toimintakyvytön. Koska tämä menee ohi? Onko jollain ollut samanlaista? Onko toivoa, että tämä pian helpottaa? Pahan olon aikana vapisen, hikoilen ja sylkeä erittyy, mutta en silti tosiaan aina oksenna ja paha olo jää päälle. Kuin loputon oksennustauti.

juu, tuttua. Mulla pahoinvointia kesti kahdessa ekassa raskaudessa KOKO raskausajan, huipentuen siihen, että oksensin synnytyksessä kaiken mitä irti sain . Nyt olen kolmatta kertaa raskaana ja pahoinvointia on edelleen vaikka viikkoja on 14+. En edes odota että loppuis ennenkuin synnytyksessä.

keskimmäisessä raskaudessa pahoinvointi oli kaikkein kamalinta.Makasin monta viikkoa sohvalla kauhean kuvottavan olon velloessa koko ajan. Pystyin syömään vain viiliä.

 

anteeksi nyt, mutta minä olisin voinut oksentaa vaikka koko ajan jos se vaan olisi pojat pitänyt mukana...mutta toivotaan että se helpottaa siulla pian.

 

Mulla kesti 16 viikkoa pahoinvointi. Töissä kävin koko ajan, mutta vaati kyllä sen että söin käytännössä koko ajan jotain. Arvaa vain jäikö nopeasti työkavereille kiinni kun monta viikkoa olet vihreä ja yhtäkkiä alat kantaa eväitä mukana jokaiselle kahvitunnillekin. En oikein tiedä tuosta psykologisesta puolesta, minulla kyllä oli tasaisen paha olo koko ajan, eikä auttanut muiden asioiden ajattelu, työt, muutto, lopputyö, tai mikään muukaan. Valmistumispäivänä oli aivan yhtä vihreä kuin edellisenäkin. Aamuisin söin kaksi aamiaista kun ensimmäinen ei pysynyt sisällä, mutta luonto ei antanut periksi jäädä sairaslomallekaan.

 

Tuohon pahanolon henkiseen puoleen minulla on kyllä voimakas mielipide: yritin vaikka mitä, olla töissä / olla sairaslomalla, tavata ihmisiä/ olla yksin ja levätä, liikkua/ olla liikkumatta, syödä pieniä määriä vähän väliä/ syödä pieniä määriä vähän harvemmin/ olla syömättä pariin tuntiin tai olla syömättä vaikka neljään tuntiin, nukkua paljon / nukkua vähän, syödä erilaisia ruokia/ syödä laktoositonta, gluteiinitonta, voisin luetella loputtomiin konstejani, siitä huolimatta mikään ei auttanut minulla kuin joskus muutamiksi minuuteiksi se, että puhuin jonkun kanssa asiasta eli sain henkisen ahdistuseni purettua. Eli hyviä vinkkejä löytyy ja niitä epätoivoisessa olossa kannattaakin kokeilla niin paljon kuin kiinnostaa ja jaksaa, mutta mikä sitten loppujen lopuksi kullekin auttaa, se jää yksilöllisesti nähtäväksi eli ei voi yleistää. Oman kokemukseni perusteella tunnen suurta sympatiaa kaikkia pahoinvoinnista raskausaikana kärsiviä kohtaan, oli se sitten pientä tai suurta.

 

Puolet päivästä joudun kävelemäänkin kyyryssä, ettei oksennus lennä. Nukun puoli-istuvassa asennossa, koska makuulla oksennus nousee suuhun. Jos en inhoaisi niin paljon oksentamista, voisin ottaa huomattavasti rennommin. Eihän se oksentaminen varsinaisesti pahaa tee, mutta se on vaan niin inhottavaa. Mutta en kyllä usko että kaikki olisi vain omasta päästä kiinni, koska herään öisinkin huonoon oloon, enkä varmasti silloin ajattelemalla sitä tee. Ihanaa, että kohtalontovereita löytyy, kai tämä joskus loppuu. Ja onhan palkinto ihanin mahdollinen!

 

anteeksi nyt, mutta minä olisin voinut oksentaa vaikka koko ajan jos se vaan olisi pojat pitänyt mukana...mutta toivotaan että se helpottaa siulla pian.

Tätä nyt varmaan viimeksi kukaan pahoinvoiva tarvitsee tai tarkoittaa. Totta kai voin mieluummin pahoin kuin menetän lapsen. Olen pahoillani menetyksesi johdosta.

 

Rv 16 tuli juuri täyteen ja edelleen pari kertaa viikossa pitää oksentaa. Kuvotus on onneksi helpottanut tosi paljon eli nykyään saatan vain yhtäkkiä oksentaa mahan tyhjäksi. Mun suositus on, että oksenna kun on paha olo. Älä yritä sitä välttää (poikkeukset tietysti tilanteet, joissa ei voi) vaikka oksentaminen ei kivaa olekaan. Se kuitenkin auttaa oloa, samoin kuin oksennustaudissa tai kunnon krapulassa. Ja peesaan sitä, että syöt jotain, mikä on helppo oksentaa, ei esim. ruisleipää (kokemus puhuu). Omenamehu on ihan ok, myös ylös tullessaan, joten sitä join paljon. Jaksamista paljon.

 

No jos omasta mielestä tuo raskauspahoinvointi on vaan henkistä, niin ei ole tainnut kokea kovin kummoista raskauspahoinvointia. Kun sitäkinhän on vakavuudeltaan monenlaista. Ei sitä jotkut ihan huvikseen siellä sairaalassa tiputuksessa makoile.

Siitä oon samaa mieltä, että henkisesti voi aiheuttaa itselleen huonon olon ihan fyysisestikin..mutta tuo ehkä enemmän koskee vauvakuumeisia, sellaisia vähän valeraskaustyyppisiä juttuja. Kun niin kovasti toivoo..

Kuitenkin tuohon henkiseen puoleen liittyy sekin, että jos raskauspahoinvointi olisi pelkästään henkisesti aiheutettu olotila, niin minkä takia raskaudesta tietämättömät heräävät keskellä yötä vauhdilla oksentamaan? Tällaisia tapauksia löytyy tuttavapiiristä. Kyllä se hormoneihin liittyy ja kaikkeen muuhun enemmänkin. Sitten sitä voi omalla ajatelullaan kyllä varmasti vähentää/lisätä sitä kurjaa oloa, mutta silläkin on vain oma rajallinen vaikutuksensa..kun noihin hormoneihin ei auta mikään.

 

mulla helpotti noin 4 kk jälkeen. mut mä laihduin sen 4 kk aikana 10 kg, koska oksensin periatteesa kaikken pihalle. mulla oli tosi paljon ruokia mitä ei voinut kuvitella syövänsä kun ne tuli sekunnissa pihalle.

mä en tosin tehny raskauden aikana muuta kuin kävin töissä ja nukuin!

sulla on varmaan vaikeaa, mut se unohtuu kun se loppuu. toivottavasti jaksat ja muista et moni kärsii sua pahemmista oireista.

 

2 raskaudessa oon oksennellu voimakkaasti rv 15 asti siis että söi mitä vaan niin ylös tuli

2 raskaudesta ollut lievempänä eli oksennus tullut sillon tällön mutta se 24h tunne että kohta tulee ylös ja se huono olo on loppunut vasta rv 20 tienoilla.

 

Siltä varalta että jotakuta muutakin auttaisi:

Minulla pahoinvointi tuntuu pysyvän kurissa matalahiilihydraattisella ruokavaliolla.

Olin raskaaksi tullessani tiukalla karppauslinjalla, plussan jälkeen kevensin linjaa. Pahoinvoinnin alettua viikon 5-6 kieppeillä huomasin, että kuvotus alkoi usein jonkin aikaa syömisen jälkeen, ja paheni iltaa kohti. Ahaa-idea tuli yhtenä iltapäivänä kun söin leivoksen ja olin sen jälkeen ihan pois pelistä ällötyksen takia. Sokeripiikin seurausta, päättelin, ja palasin takaisin matalammalle hiilarilinjalle. Olo parani ja pysyi kohtalaisena. Teoria tuli todennettua, kun yhtenä päivänä söin lounaaksi kasvispihvejä ja pastaa, ja olin sitten iltapäivästä alkaen koko loppupäivän ja illan tosi huonovointinen.

En ole millään totaali-karppausruokavaliolla, mutta pidän sokerin + karkit, perunan, pastan, vaalean leivän ym. minimissä. Leivistä syön lähinnä . Salaatti + kana/muu pihvi on hyvä lounas, aamiaiseksi hapankorppua runsain päällystein - ruisleipää kohtuudella. Vitamiineja lisäksi. Ja hyvä on olo! nyt menossa 8. viikko.

 

Mulla parasta aikaa ja kolmatta kertaa. Tänään taas peruin iltatöitä kun koko päivänä ei ole pystynyt olemaan kunnolla pystyssä. Ekaa odottaessani koin sen pahoinvoinnin rajuimpana koska ei osannut ajatella ja varsinkaan uskoa että pian tämä loppuu. Kaikilta näköjään yhtä kamala olo, mutta nyt se ei enää tunnu niin loputtomalta kun tietää sen pikapuoliin päättyvän.

Ja mulla helpottanu ennen 12 viikkoa, toivottavasti sinullakin :hug: .
Ja minulle ei ole auttanut nuo henkiset jutut vaikka muuten uskonkin henkisyyteen ja muuhun sen sellaiseen. Nyt rv 8+2

 

Siis itse olen kärsinyt ihan alusta asti kuvottavasta olosta (jo monta päivää ennen menkkojen oletettua alkamispäivää) ja nyt rv 6+2 olen lähellä sekoamista. En varsinaisesti oksenna runsaasti. Mutta koko ajan on olo että oksennus nousee suuhun, happamia röyhtäisyjä tulee, oksennusta nousee suuhun ja KOKO ajan on JÄRJETTÖMÄN huono olo, sen lisäksi vielä aaltoilee oikein kamalan paha olo, jonka aikana koitan kovasti olla oksentamatta (vihaan oksentamista). Oksennan kuitenkin vain jos kyllästyn oksennukseen kurkussa ja työnnän sormet kurkkuun tai jos erehdyn oikein pahan olon aallon aikana liikahtamaan. Mistään hurjasta oksentelusta ei siis ole kyse, oksennan vain pari kertaa päivässä. Paha olo on pahimmillaan aamuisin ja iltaisin, mutta myös iltapäivällä. Nälkä ei saa tulla yhtään, muuten olen taas pahasta olosta toimintakyvytön. Koska tämä menee ohi? Onko jollain ollut samanlaista? Onko toivoa, että tämä pian helpottaa? Pahan olon aikana vapisen, hikoilen ja sylkeä erittyy, mutta en silti tosiaan aina oksenna ja paha olo jää päälle. Kuin loputon oksennustauti.

Heips! Mä oksensin vikan kerran ennen kun lähdin synnyttämään. Huonovointisuus alkoi just joskus rv 6 ja kesti tosiaan koko raskauden ajan. En pystynyt käymään töissä, koska työskentelen ruokakaupassa joka ei yhtään auttanut asiaa. Saatoin hyvinkin oksentaa päivän aikana 8 kertaa. Tällä hetkellä olen 5 viikkoisen pojan onnellinen äiti. Tsemppiä sinne! toivottavasti sulla ei oo näin.

 

Voi kuinka mukavaa, että kohtalotovereita löytyy. Itsellä menossa rv 6+2 ja oksettava olo on 24 h. Varsinainen oksennus tulee harvoin, yritän pidättää sitä viimeiseen asti, mutta koko ajan on olo, kuin oksennus olisi kurkussa. TODELLA kamalaa. Kaikki poppakonstit on jo yritetty, MIKÄÄN ei auta.

En saa edes öisin nukuttua, kun herään huonoon oloon muutaman tunnin välein. En tiedä miten jaksan enää kohta mennä töihin, jokainen päivä on tuskaa. En ole vielä edes kertonut siellä raskaudestani, koska ollaan kuitenkin niin alussa. Eli myötätuntoa ei heru. Kuinka aikaisin te olette kertoneet töissä raskaudestanne?