Riitaa läheisyydestä ja seksistä

inhottava olo. Minusta tuntuu ettei mies halua ollenkaan järjestää parisuhteen eteen aikaa. Ja sitten itse alan lapsellisesti kiukutella kun en saa läheisyyttä enkä seksiä. Tulee paha mieli. Itse haluaisi edes parina iltana viikossa kun on saatu lapset nukkumaan niin olla lähellä ja kahdestaan. Mies taas tuntuu haluavan vain olla yksin rauhassa katsoa jotain elokuvaa jos on ollu rankka viikko. Ei ollenkaan tunnu että haluaisi olla minun kanssa.

Ahdistaa kun mies sanoi minulle kun illalla kiukuttelen että haluaisin läheisyyttä, että noin paljonko ärsyttää kun jäi seksit saamatta päivällä.(ei pystytty lasten takia)
Tulee alentunut olo..joo minä olen meidän parisuhteessa aina ollut se halukkaampi mutta jotenkin itse ajattelisin että eikö se ole vain positiivista että haluan mieheni kanssa olla niin lähellä. Miksihän siitäkin on miehen mielestä tullut negatiivinen asia.((

Tulee myös epänaisellinen olo kun aina kuulee vain stereotypisiä juttuja kuinka toisten miehet haluaa vaimoja jatkuvasti ja vaimot "pihtaavat".. Meillä on toisinpäin. Tai kyllä mies lähes aina alkaa seksiin jos on mahdollisuus mutta ei koskaan tee aloitetta tai ehdottele. No sen olen vuosien varrella oppinut hyväksymään koska seksi on aina tosi hyvää meillä. Joskus silti tulee paha mieli, nainen kun olen. Ja nyt ku non taas raskaana niin normaalia herkemmin pahoittaa mielensä.

Eikö se että haluan seksiä niin pitäisi olla hyvä asia, miten sekin kääntyy nyt tällaiseksi mistä mies voi alkaa v*ttuilemaan :'(

Plääh tämä on vain tälläista sekavaa purnausta kun ei huvita alkaa miehen kanssa riitelemään aiheesta. Pahentaa vain tilannetta eikä se ainakaan saa miestä haluamaan minun lähelle.

 

Pikkulapsiaika on kuormittavaa aikaa parisuhteelle. Sun miehestä voi tuntua, että hän on yötä päivää vain toisia varten, tekee vain asioita jotka on pakko tehdä toisten mieliksi, eikä hänellä ole mitään muuta omaa tilaa kuin netti tai pelaaminen. Kun kuormitus jatkuu vuosikausia, ihmiseltä vaan alkaa loppua kiinnostus ja voimat ja hän alkaa karsia kaikkea mikä ei ole välttämättömän pakollista, että hän saisi myös itselleen sitä aikaa palautumiseen ja latautumiseen. Sun hellimnen ja tyydytys nyt on vaan siellä priorisointilistan häntäpäässä, koska sinä aikuisena ihmisenä kuitenkin selviät ilman niitä.

Ratkaisu on se, että odotatte kaikessa rauhassa että pikkulapsiajasta on selvitty, ja että tajuatte kuinka väsyneitä olette olleet. Sieltä ne yhteiset hetket sitten palaa, kun aikaa on enemmän itsellekin. Jos parisuhde on nyt huonossa jamassa, niin tämähän on teille viimeinen raskaus, eikö niin. Et varmaan halua tahallasi sitä ajaa yhä syvemmälle suohon tekemällä vaan lisää lapsia, mikä tarkoittaa sitä, että se hetki kun elämä helpottaa, siirtyy taas vuosikausia eteenpäin. Vaikka sinä sitä jaksaisitkin niin sitä pitää kunnioittaa, että mies ei sitä jaksa.

 

inhottava olo. Minusta tuntuu ettei mies halua ollenkaan järjestää parisuhteen eteen aikaa. Ja sitten itse alan lapsellisesti kiukutella kun en saa läheisyyttä enkä seksiä. Tulee paha mieli. Itse haluaisi edes parina iltana viikossa kun on saatu lapset nukkumaan niin olla lähellä ja kahdestaan. Mies taas tuntuu haluavan vain olla yksin rauhassa katsoa jotain elokuvaa jos on ollu rankka viikko. Ei ollenkaan tunnu että haluaisi olla minun kanssa.

Ahdistaa kun mies sanoi minulle kun illalla kiukuttelen että haluaisin läheisyyttä, että noin paljonko ärsyttää kun jäi seksit saamatta päivällä.(ei pystytty lasten takia)
Tulee alentunut olo..joo minä olen meidän parisuhteessa aina ollut se halukkaampi mutta jotenkin itse ajattelisin että eikö se ole vain positiivista että haluan mieheni kanssa olla niin lähellä. Miksihän siitäkin on miehen mielestä tullut negatiivinen asia.((

Tulee myös epänaisellinen olo kun aina kuulee vain stereotypisiä juttuja kuinka toisten miehet haluaa vaimoja jatkuvasti ja vaimot "pihtaavat".. Meillä on toisinpäin. Tai kyllä mies lähes aina alkaa seksiin jos on mahdollisuus mutta ei koskaan tee aloitetta tai ehdottele. No sen olen vuosien varrella oppinut hyväksymään koska seksi on aina tosi hyvää meillä. Joskus silti tulee paha mieli, nainen kun olen. Ja nyt ku non taas raskaana niin normaalia herkemmin pahoittaa mielensä.

Eikö se että haluan seksiä niin pitäisi olla hyvä asia, miten sekin kääntyy nyt tällaiseksi mistä mies voi alkaa v*ttuilemaan :'(

Plääh tämä on vain tälläista sekavaa purnausta kun ei huvita alkaa miehen kanssa riitelemään aiheesta. Pahentaa vain tilannetta eikä se ainakaan saa miestä haluamaan minun lähelle.

Älä viiti olla tuommonen mielensäpahottaja. Kokeileppa sellasta yksi kuukausi, ettet halua mieheltäsi yhtään mitään? Ei läheisyyttä eikä seksiä. Jos senkään jälkeen ei tilanne parane, niin sitten on syytä alkaa olla huolissaan.

 

Olen kyllä mieleni pahoittaja.
On vaan niin vaikea ymmärtä kun itselleni se seksi ja läheisyys on sellaista lataavaa voimaa tähän pikkulapsiarkeen ja parisuhteeseen. Eikä päinvastoin. Ja ei ole kyse siitä että seksi ja läheisyys olisi vaatimuksiltaan sellaista että "mies joutuu tyydyttämään minua " puhun ihan tavanomaisesta läheisyydesta ja seksikin on ihan normaalia arkista hyvää seksiä mihin ei vaadita kuin se 15min, ja miehen ei tarvitse kummemmin tehdä mitään "temppuja".

Mies kyllä saa omaa aikaa, ja paljon enemmän kuin minä, koska itse en niin paljon sitä tarvi. Hän käy omassa harrastuksessa 3-4 kertaa viikossa ja lisäksi vapaapäivinään on iltaisin ja öisin omassa rauhassaan tietokoneella 2-4 tuntia.

Ymmärrän kyllä että väsyttää välillä työt ja arki. Väsyttää minullakin joskus. Väkisinkin vaan tulee paha mieli kun on miehelle parisuhde on siellä listan häntäpäässä. Ja just se että miksi miehelle se yhdessäolo ja läheisyys on sellanen asia mitä "joutuu" tekemään, kun itse ajattelee sen sellaisena mitä haluaisi tehdä ja mistä saa sitä jaksamista ja hyvää oloa eikä päinvastoin.

 

Älä viiti olla tuommonen mielensäpahottaja. Kokeileppa sellasta yksi kuukausi, ettet halua mieheltäsi yhtään mitään? Ei läheisyyttä eikä seksiä. Jos senkään jälkeen ei tilanne parane, niin sitten on syytä alkaa olla huolissaan.

Sehän tässä kun en tosiaan haluaisi olla kuukautta ilman läheisyyttä ja kuinka paha mieli siitä minulle tulisi jos kuukauden aikana mieskään ei lähestyisi? En uskaltaisi kokeilla. En minä sitä seksiäkään mitenkään maanisesti vaadi. Vaan ehkä 2-3 kertaa viikossa jos on vain tilaisuuksia. On joskus ollut kausia etten ole ollut ollenkaan halukas esim alkuraskaudessa. Eikä mies luonnollisesti silloin ole tehnyt seksiin aloitteita jos minulla on ollut huonovointisuutta. Mutta en tiedä tekisikö muutenkaan.

Muuhun Läheisyyteen kyllä tekee aloitteita yleensä ja koskee ja silittää ja siihen olen tyytyväinen. Nyt vaan hänellä on joku väsymyskausi ja minulla hormonit saa niin pahan mielen aikaan. Ja on minusta silti väärin että mies vähän kuin nolaa minut sillä että alentavasti puhuu siitä minun seksihalukkuudesta. Kuitenkin arka asia kyseessä seksuaalisuus jos sitä aletaan arvostelemaan.

 

Olen kyllä mieleni pahoittaja.
On vaan niin vaikea ymmärtä kun itselleni se seksi ja läheisyys on sellaista lataavaa voimaa tähän pikkulapsiarkeen ja parisuhteeseen. Eikä päinvastoin. Ja ei ole kyse siitä että seksi ja läheisyys olisi vaatimuksiltaan sellaista että "mies joutuu tyydyttämään minua " puhun ihan tavanomaisesta läheisyydesta ja seksikin on ihan normaalia arkista hyvää seksiä mihin ei vaadita kuin se 15min, ja miehen ei tarvitse kummemmin tehdä mitään "temppuja".

Mies kyllä saa omaa aikaa, ja paljon enemmän kuin minä, koska itse en niin paljon sitä tarvi. Hän käy omassa harrastuksessa 3-4 kertaa viikossa ja lisäksi vapaapäivinään on iltaisin ja öisin omassa rauhassaan tietokoneella 2-4 tuntia.

Ymmärrän kyllä että väsyttää välillä työt ja arki. Väsyttää minullakin joskus. Väkisinkin vaan tulee paha mieli kun on miehelle parisuhde on siellä listan häntäpäässä. Ja just se että miksi miehelle se yhdessäolo ja läheisyys on sellanen asia mitä "joutuu" tekemään, kun itse ajattelee sen sellaisena mitä haluaisi tehdä ja mistä saa sitä jaksamista ja hyvää oloa eikä päinvastoin.

Niin, kyllä minä ainakin siis ymmärrän sinua. Ja onhan totta, että varsinkin raskaana sitä toivoo vähän huolenpitoa, kun kuitenkin raskausaika on omanlaistaan aikaa väsymyksineen.
Sitä yritän vaan sanoa, että kaikki miehet ei näe sitä sillä tavalla. Eivät ymmärrä, paljonko se hellyys antaisi voimia. Taustalla voi olla myös ihan molemminpuolista pettymystä, jos miehellä voi olla vaikeuksia olla toisia varten ja hän kokee ettei perhe-elämä ole sellaista mitä hän halusi.
Se pitää vaan hyväksyä, koska ei sitä toista voi muuttaa. Kun raskausaika on ohitse ja lapset kasvaneet, huomaat itsekin että et ole enää samalla tavalla tarvitseva kuin nyt. Omia voimia tulee lisää, eikä arkeen tarvitse enää samalla lailla tukea toiselta. Silloin teidän molempien tarpeet on taas lähempänä toisiaan. Koeta jaksaa sinne asti ja ajatella, että hyvinhän sulla kuitenkin menee, jos parisuhteen ongelmat on vaan tätä luokkaa. Tuosta kyllä selviää. Käytä sun energia itsestäsi huolehtimiseen ja äitiydestä nauttimiseen, tukeudu sun naispuolisiin ystäviin murheissasi ja totea kuten miljoonat muutkin naiset, että hyvinhän tässä pärjää ilman miehen fyysistä ja emotionaalista tukea ja huomiota.
-2-

 

Sehän tässä kun en tosiaan haluaisi olla kuukautta ilman läheisyyttä ja kuinka paha mieli siitä minulle tulisi jos kuukauden aikana mieskään ei lähestyisi? En uskaltaisi kokeilla. En minä sitä seksiäkään mitenkään maanisesti vaadi. Vaan ehkä 2-3 kertaa viikossa jos on vain tilaisuuksia. On joskus ollut kausia etten ole ollut ollenkaan halukas esim alkuraskaudessa. Eikä mies luonnollisesti silloin ole tehnyt seksiin aloitteita jos minulla on ollut huonovointisuutta. Mutta en tiedä tekisikö muutenkaan.

Muuhun Läheisyyteen kyllä tekee aloitteita yleensä ja koskee ja silittää ja siihen olen tyytyväinen. Nyt vaan hänellä on joku väsymyskausi ja minulla hormonit saa niin pahan mielen aikaan. Ja on minusta silti väärin että mies vähän kuin nolaa minut sillä että alentavasti puhuu siitä minun seksihalukkuudesta. Kuitenkin arka asia kyseessä seksuaalisuus jos sitä aletaan arvostelemaan.

Mun on pakko paljastaa... ensin luin nimimerkkisi olevan penaali ja sen jälkeen anaali...

Mutta joo, itse asiaan. Ymmärrän ahdistuksesi ja sen, mikset haluaisi kokeilla kuukauden "yrittämättömyyttä".
Ehkä miehesi ei vaan tarvitse seksiä yhtä tiuhaan kuin sinä? Ehkä se ei johdu sinusta tai elämästänne?

 

Niin, kyllä minä ainakin siis ymmärrän sinua. Ja onhan totta, että varsinkin raskaana sitä toivoo vähän huolenpitoa, kun kuitenkin raskausaika on omanlaistaan aikaa väsymyksineen.
Sitä yritän vaan sanoa, että kaikki miehet ei näe sitä sillä tavalla. Eivät ymmärrä, paljonko se hellyys antaisi voimia. Taustalla voi olla myös ihan molemminpuolista pettymystä, jos miehellä voi olla vaikeuksia olla toisia varten ja hän kokee ettei perhe-elämä ole sellaista mitä hän halusi.
Se pitää vaan hyväksyä, koska ei sitä toista voi muuttaa. Kun raskausaika on ohitse ja lapset kasvaneet, huomaat itsekin että et ole enää samalla tavalla tarvitseva kuin nyt. Omia voimia tulee lisää, eikä arkeen tarvitse enää samalla lailla tukea toiselta. Silloin teidän molempien tarpeet on taas lähempänä toisiaan. Koeta jaksaa sinne asti ja ajatella, että hyvinhän sulla kuitenkin menee, jos parisuhteen ongelmat on vaan tätä luokkaa. Tuosta kyllä selviää. Käytä sun energia itsestäsi huolehtimiseen ja äitiydestä nauttimiseen, tukeudu sun naispuolisiin ystäviin murheissasi ja totea kuten miljoonat muutkin naiset, että hyvinhän tässä pärjää ilman miehen fyysistä ja emotionaalista tukea ja huomiota.
-2-

Surullista. Kait ne on sitten haudattava omat epärealistiset haaveet siitä että parisuhteessa voisi nauttia ja rakastaa vuodesta toiseen toisen lähellä. Muutenkin kuin kaverina.
Mies on tosi hyvä kaikin tavoin muuten, joten tiedän kyllä että tämä on pieni asia kaiken hyvän joukossa.
Varmasti raskausaika lisääntyneen läheisyyden tarpeineen ja herkkyyden myötä aiheuttaa osittain nämä tunteet ja pahan mielen.
Ei ole kyse mielestäni siitä etteikö mies pitäisi lapsiperheen elämästä, itse ainakin näen että hän nauttii lasten kanssa puuhailusta ja hän siis myös on halunnut lapsia ja mies ottaa vanhemmuuden paljon rennommin kuin minä. Se on ihailtavaa. Ja nämä puolet saa minut vain haluamaan lähemmäs miestä ja minulle luontaisin keino osoitttaa sitä rakkautta on läheisyys ja seksi.

 

Mun on pakko paljastaa... ensin luin nimimerkkisi olevan penaali ja sen jälkeen anaali...

Mutta joo, itse asiaan. Ymmärrän ahdistuksesi ja sen, mikset haluaisi kokeilla kuukauden "yrittämättömyyttä".
Ehkä miehesi ei vaan tarvitse seksiä yhtä tiuhaan kuin sinä? Ehkä se ei johdu sinusta tai elämästänne?

Se on totta. Ja tiedetään molemmat että mies ei vaan sitä tarvi eikä johdu ainakaan keskustelujen mukaan minusta eikä seksin laadusta. Se on vain miehen ominaisuus ettei tarvitse niin usein.
Ja onhan se varmasti ihan tavallista ja ymmärrettävää ettei halut ole samalla tasolla aina pariskunnilla. Täytyisi vaan hyväksyä asia, aina se ei ole helppoa. Siksi purnaan tänne, enkä miehelle kun tiedän järjellä, että asia vain on näin, ja miehellä on täysi oikeus olla haluamatta yhtä paljon kuin minä.

 

Se on totta. Ja tiedetään molemmat että mies ei vaan sitä tarvi eikä johdu ainakaan keskustelujen mukaan minusta eikä seksin laadusta. Se on vain miehen ominaisuus ettei tarvitse niin usein.
Ja onhan se varmasti ihan tavallista ja ymmärrettävää ettei halut ole samalla tasolla aina pariskunnilla. Täytyisi vaan hyväksyä asia, aina se ei ole helppoa. Siksi purnaan tänne, enkä miehelle kun tiedän järjellä, että asia vain on näin, ja miehellä on täysi oikeus olla haluamatta yhtä paljon kuin minä.

Meillä eletään samanlaisessa tilanteessa hellyyden ja seksin suhteen. Ymmärrän sinua täysin ( enkä ole edes raskaushuuruissa). Minulle läheisyys, koskettaminen ohimennen ym. huomiointi on luontevaa ja koen sen osoituksena, että välittää toisesta ja haluaa olla yhdessä. Miehelleni silittely ym. ei ole luontevaa, hänen perheessään sellaista ei harrasteta. Minä haluan seksiä huomattavasti useammin kuin mieheni, joka pärjäisi pitkiäkin aikoja ilman. Ja nämä on asioita, jotka johtavat törmäyskurssille ajoittain oli lapsia tai ei ja lasten ikävuosista riippumatta. Koska toista ei voi muuttaa. Harmi että nuorena ja rakastuneena ei tämmöiset asiat näkyneet.

 

Meillä eletään samanlaisessa tilanteessa hellyyden ja seksin suhteen. Ymmärrän sinua täysin ( enkä ole edes raskaushuuruissa). Minulle läheisyys, koskettaminen ohimennen ym. huomiointi on luontevaa ja koen sen osoituksena, että välittää toisesta ja haluaa olla yhdessä. Miehelleni silittely ym. ei ole luontevaa, hänen perheessään sellaista ei harrasteta. Minä haluan seksiä huomattavasti useammin kuin mieheni, joka pärjäisi pitkiäkin aikoja ilman. Ja nämä on asioita, jotka johtavat törmäyskurssille ajoittain oli lapsia tai ei ja lasten ikävuosista riippumatta. Koska toista ei voi muuttaa. Harmi että nuorena ja rakastuneena ei tämmöiset asiat näkyneet.

Meilläkin aihe toistuu aina uudelleen riidan aiheena. No ei nyt ihan jatkuvasti mutta välillä. Eilen sitten juteltiin aiheesta ihan hyvässä hengessä ja kyllä ymmärrän että miestä ärsyttää esim se että minä alan kiukutella jos saan pakit. Kyllähän sitä pitäisi pystyä parisuhteessa seksistä kieltäytymään ilman että siitä seuraa mielensäpahoittamista. No me todettiin kutenkin että onneksi tässä ei meidän kohdalla ole mistään vakavammasta aiheesta kyse. parisuhteen jatkumisen kannalta kyseessä ei ole merkitsevä asia, kun sitä läheisyyttä ja seksiä kuitenkin yleensä on.
Juu ja uskon että jos oma seksihalukkuuteni ei jossain vaiheessa ala laskea, niin aihe saattaa jatkossakin ja myös lasten kasvettua aiheuttaa erilaisia mielensä pahoittamisia. Ellen nyt totu vuosien varrella ajatukseen vielä enemmän että sitä nyt ei vaan ole ihan niin paljon kuin aina haluisin. Onneksi laatu on kuitenkin määräänsä parempi.