Riitelyn rauhoittuminen pitkässä parisuhteessa?

Onko kenelläkään positiivisia kokemuksia siitä, että nuorena parina käydyt tuliset riidat olisivat laimenneet vuosien kuluessa?

Että olisi oppinut vähitellen välttämään tilanteita, joissa jo aistii riitelyn alkamisen tai että osaisi ajoissa vaikka mennä toiseen huoneeseen rauhoittumaan? Loppuisi turha valittaminen, provosointi ja tavaroiden paiskominen? Olisi vanhempana vähän särmät silottuneet jotta osaisi keskittyä olennaiseen?

Suomi24:sta D) kerran löysin keskustelun, jossa joku nuori nainen tuskaili riitelyään ja jopa fyysistä käsikähmää poikaystävänsä kanssa. Joku vanhempi ja viisaampi sitten kertoi omasta kokemuksesta, että nyt vanhempana on paremmin, kun ei enää oteta yhteen kuten nuorena, jolloin riitti temperamenttia vähän liikaakin...

Olisko näin kellään?

 

Kyllä se noin menee.

 

Itse olen muutenkin vanhemmiten tasoittunut, muutenkaan ei vanhemmiten jaksa enää niin hermostua

 

Ikä tuo yleensä viisautta ja perspektiiviä, asiat ei oo enää niin musta-valkoisia ja osaa ajatella muidenkin näkökulmia. Sitä mukaa riitely turhasta vähenee, käytös aikuistuu ja oppii erottamaan asiat ja ihmiset toisistaan.

 

Me ollaan oltu yhdessä 8 vuotta ja on 2 pientä lasta, mutta ihan yhtä järkysti riidellään kuin aina. Saa nähdä cieläkö joskus tasoitutaan.

 

alkuun paukkui ovet ja ääntä riitti.nykyään ( takana 15v) ei tapella oikeastaan koskaan. ei ole aihetta. meillä on hauskaa nykyään kerta vuoteen tapellaan niin että huusholli raikaa

 

alkuun paukkui ovet ja ääntä riitti.nykyään ( takana 15v) ei tapella oikeastaan koskaan. ei ole aihetta. meillä on hauskaa nykyään kerta vuoteen tapellaan niin että huusholli raikaa

Kuulostaa ihanalta!

 

Mikä on pitkä parisuhde? +10vuotta?
Rauhottumista odotellessa. En usko sitä ihan hetkeen tapahtuvan, mulla on pirunmoinen tempperamentti, ja kun mä suutun niin huuto raikaa ja usein tavaratkin lentelee.
Ehkä mä rauhotun sitten haudassa tai kunnes oon liian heiveröinen ja hauras moiseen, mutta en tosiaan usko sillä olevan mitään merkitystä, kuinka pitkä parisuhde on takana.

Muuten, meilläkin on hauskaa yhdessä, rakastetaan toisiamme, jne, vaikka en rauhallinen olekaan, eikä riidatkaan sitä myöden.

 

Juu, voin myös vahvistaa ton, että ikä ja pitkä parisuhde rauhoittaa. Me ollaan oltu yhdessä reilu 10 vuotta ja 2 lasta on siunaantunut. Ekat muutama vuosi ei muuta ku riidelty ja paiskottu ovia ym. kypsää, nykyään ei jakseta. Ollaan enimmäkseen ihan sulassa sovussa täällä Oon ainakin ite paljon tasaisempi ja rauhallisempi ihminen nyt yli kolmekymppisenä kuin sillon joskus nuorena. Se vaikuttaa varmasti. Mies taas on aina ollu tollanen aika fiksu ja keskusteleva, mut ei sekään enää provosoidu vaan osaa antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos tilanteen niin vaatiessa.

 

Me ollaan oltu yhdessä vasta reilu viisi vuotta ja tässäkin ajassa on kyllä riitelyt rauhoittuneet. Itse varsinkin oon oppinut olemaan heittelemättä tavaroita ja huutamatta. Veikkaukseni on, että siihen vaikuttaa sekä itsensä että toisen tuntemus, esimerkiksi meillä nuo pahimmat riidat on johtunut siitä että on ollut hillittömät verensokerivajarit.

Enää mä en jaksa provosoitua siitä, että toinen kiukuttelee nälissään. Humalassa riitely on jäänyt pois kun ollaan vaan alettu juhlimaan eri seurueissa... :saint:

 

alkuun paukkui ovet ja ääntä riitti.nykyään ( takana 15v) ei tapella oikeastaan koskaan. ei ole aihetta. meillä on hauskaa nykyään kerta vuoteen tapellaan niin että huusholli raikaa

Samoin. Yhdessä 7v.

 

mun täytyy sen verran korjata, että mä tappelen ihan itseni kanssa. kiukuttelen ja meuhkaan, mutta kukaan ei noteeraa se on niin tuttua aina ajoittain. mies on superrauhallinen ja jos hän konahtaa, niin lapsetkin menee suurinpiirtein riviin seisomaan

 

mun täytyy sen verran korjata, että mä tappelen ihan itseni kanssa. kiukuttelen ja meuhkaan, mutta kukaan ei noteeraa se on niin tuttua aina ajoittain. mies on superrauhallinen ja jos hän konahtaa, niin lapsetkin menee suurinpiirtein riviin seisomaan

Kappas - meillä on sama juttu. Mä saan meuhkata ihan rauhassa ja tuuletella...ja siihen se sitten loppuukin, kun huomaan jälleen sen, että miten naurettavalta vaikutankaan ja miten hoopolta näytänkään siinä viuhtoessani..ja miten sujuvasti se mun tilanne olikin valunut mieheni korvista sisään ja ulos kuin ankan selästä vesisade konsanaan

Mutta - sitten kun mies erehtyy tyyliin kerta pari vuoteen kunnolla pärähtämään, niin sitten me kaikki muut luimistellaankin ja pidetään tosi matalaa profiilia.

Ihan silloin ammoisina aikoina oli tilanne kyllä toinen ...räjähdettiin kyllä ennen kuin opittiin puhumaan kunnolla...ja mä taisin sitten oppia puhumaan turhankin hyvin :snotty:

 

mun mielestä on niin ihanaa kun ei tarvi tapella. ne alun tappelut, oli kyllä jotain kamalaa. minäkin varmaan itkeä pillitin vähän väliä :$ pakattiin laukkuja ja pistetiin tavaroita jakoon. onneks ei enää!

 

mun mielestä on niin ihanaa kun ei tarvi tapella. ne alun tappelut, oli kyllä jotain kamalaa. minäkin varmaan itkeä pillitin vähän väliä :$ pakattiin laukkuja ja pistetiin tavaroita jakoon. onneks ei enää!

Tutulta kuulostaa, aina ollaan muka eron partaalla ja jakamassa tavaroita. Raskasta riitelyä, mutta aina myös pyydetään anteeksi toisiltamme. Vanhetaan onneksi mekin, ehkä vähän viisastutaankin.

 

mun mielestä on niin ihanaa kun ei tarvi tapella. ne alun tappelut, oli kyllä jotain kamalaa. minäkin varmaan itkeä pillitin vähän väliä :$ pakattiin laukkuja ja pistetiin tavaroita jakoon. onneks ei enää!

No elä muuta sano! Meillä oli vielä alussa - no useamman vuodenkin - etäsuhde, niin siinä kun pisti riidaksi, niin...sittenpähän kärvisteli ja maisteli niitä sanottuja pahoja sanoja...tai harmitteli sitä viikonloppua, jota oli niin kovin odottanut mutta minkä sitten onnistui tärvelemään huolella...tai sitten siirti niistä vähäisistä säästöistään syrjään, jotta sais ostettua uuden lautasen tai juomalasin tai....

Aika aikaansa kutakin. Onneksi oon saanut huomata, kuitenkin, että oon kehityskelpoinen yksilö...vaikka paljon on vielä oppimista parisuhteen saralla.

 

Meillä uusioperhe ja miehen kanssa molemmilla takana riitaisat suhteet.

Alkuun riideltiin n. puolen vuoden välein. Nyt mennyt kolme vuotta että ei ole tarvinnut riidellä mistään. Yhdessä oltu 7vuotta. Molemmat inhoaa riitelemistä ja ollaan opeteltu elämään niin ettei riitoja turhaan tulisi. Asioista voidaan puhua, niin ettei tarvi hermoja menettää.
Enkä nyt väitä ettei ikinä enää riideltäis, tiedä mitä elämä tuo tullessaan.

Nuorempana olin jotenkin liian periksiantamaton, nykyään osaan hyväksyä elämässä asioita ja tehdä hyviä kompromissejä.

 

On muuten tosi ihanaa lukea näitä tarinoita, että vaikeuksista huolimatta ootte sitkeästi jatkaneet yhdessä ja nyt se palkitaan. Eihän se aina mene noin, mutta ehkä jotkut parit olisivat vieläkin yhdessä, jos ei olisi erottu roskapussin viemättömyyden takia.

Täytyy vaan jaksaa uskoa omaan kehityskelpoisuuteen tässä suhteessa. Huonojen hetkien jälkeen on aina tullut hyvä, aina on riidat sovittu ja yhdessä menty nukkumaan.

 

meillä miehen kanssa menee aina monta kuukautta ilman riitoja. sitten kun tulee puhetta että eipä olla riidelty pitkään aikaan niin samana päivänä tulee kamala riita! alussa oli kyllä kauheeta tappelua. kerran pysäytin auton jossain loimaalla ja keräsin tavarani autosta ja jäin sinne! olipa kiva soitella kavereita hhakemaan..

 

Ihana ketju, niin aitoa puhetta.. täähän antaa toivoa josko tää itselläkin alkais tästä iän myötä joskus rauhoittumaan

 

Joo, ei vaan jaksa enää joka pikkuasiasta mitään riitaa. Ja sitten kun riidellään niin sekin on erilaista jotenkin. Alussa oli tulta ja tappuraa, mutta sovittiinkin nopeasti. Nykyään voi mennä viikkokin kylmissä olosuhteissa, eikä oikeen edes aina muista että pitäis sopiakin. On niin paljon kaikkea muutakin tullut tähän elämäänn, että parisuhde tuntuu jäävän jalkoihin (ei hyvä.)