Rikkaiden kakarat ja ylimielisyys :(

No ei ole onneksi kaikki tuollaisia jotka ovat rikkaasta perheestä... Tiedän monia köyhistäkin perheistä jotka leveilevät ties mistä...

Noin juuri. Sitten on vielä sekin mitä kukakin pitää leveilynä. Joskus se leuhkiminen oikeasti löytyy kuulijan korvien välistä, häntä ärsyttää jo valmiiksi tieto toisten varallisuudesta jolloin pelkkä merkkivaatteiden näkeminen lapsen päällä, perheen auto tai asunto yms tulkitaan heti leveilyksi. Samoin jos lapselta kysytään mitä he ovat lomallaan tehneet niin rehellinen vastauskin otetaan leuhkimisena matkustelusta, ulkomailla olevasta talosta tms.

Niin no joo, oletin itse että leveily on sitä minkälaiseksi sen itse tulkitsen. Sitä, että samalla arvotetaan muita, ja muiden materiaa. Näitä mullapa on tällaiset ja noi sun jutut on ihan paskoja.

 

Päinvastoin. Ne ihmiset , jotka eivät ole rikkaita suhtautuvat aina varauksella rikkaampiin. Toiselle saattaa olla aivan jokapäiväistä puhua etelänmatkoista tai hienoista autoista. Toislla vain on jatkuva alemmuudentunne ja huono itsetunto ja kaikista jutuista vedetään herne nenään. Miksi niiden rikkaampien pitäisi alkaa köyhäilemään, kun luuseriserkut tavataan mummolassa kesällä. Hyvä itsetunto on sitä, mitä jotkut heikommat pitävät ylimielisyytenä.

Samaa mieltä.

Jos meidän lapsi kertoo pihalla miten ollaan oltu matkoilla tai että on saanut uuden lelun, niin pyydän lapsen sivuun ja sanon ettei viitsisi puhua aiheesta. Sitten illalla keskustellaan yhdessä miten kaikilla ei ole uusia leluja ja vaikka olisikin, kehuminen on ruma tapa ja on kiva kun ei sellaista tee.

Naapurin lapsi taas tulee äitinsä kanssa yhdessä aina hehkuttamaan merkkivaatteitaan, mikä on musta tosi junttia ja huonoa käytöstä. Tuntuu, että kyse on juuri siitä, että ettei hiellä ole niin paljoon varaa, ja tuntee huonommuutta siitä. Siksi kehuu itseään.

Eli me aina korostetaan ettei saa leveillä ja itsekehu on rumaa.

 

Minusta on paha juttu jos on köyhä ja häpeää sitä. Haaveilee jatkuvasti lottovoitosta, ikäänkuin rahan mukana omakin arvo nousisi.

 

Miksi useimmat tähän ketjuun kirjoittaneista tuntuvat tulkitsevan leveilyn sellaiseksi, että joku kertoo omasta elämästään?

 

Päinvastoin. Ne ihmiset , jotka eivät ole rikkaita suhtautuvat aina varauksella rikkaampiin. Toiselle saattaa olla aivan jokapäiväistä puhua etelänmatkoista tai hienoista autoista. Toislla vain on jatkuva alemmuudentunne ja huono itsetunto ja kaikista jutuista vedetään herne nenään. Miksi niiden rikkaampien pitäisi alkaa köyhäilemään, kun luuseriserkut tavataan mummolassa kesällä. Hyvä itsetunto on sitä, mitä jotkut heikommat pitävät ylimielisyytenä.

Samaa mieltä.

Jos meidän lapsi kertoo pihalla miten ollaan oltu matkoilla tai että on saanut uuden lelun, niin pyydän lapsen sivuun ja sanon ettei viitsisi puhua aiheesta. Sitten illalla keskustellaan yhdessä miten kaikilla ei ole uusia leluja ja vaikka olisikin, kehuminen on ruma tapa ja on kiva kun ei sellaista tee.

Naapurin lapsi taas tulee äitinsä kanssa yhdessä aina hehkuttamaan merkkivaatteitaan, mikä on musta tosi junttia ja huonoa käytöstä. Tuntuu, että kyse on juuri siitä, että ettei hiellä ole niin paljoon varaa, ja tuntee huonommuutta siitä. Siksi kehuu itseään.

Eli me aina korostetaan ettei saa leveillä ja itsekehu on rumaa.

Voi köyhälläkin olla hyvä itsetunto!

 

[quote="järki päässä"

Jos meidän lapsi kertoo pihalla miten ollaan oltu matkoilla tai että on saanut uuden lelun, niin pyydän lapsen sivuun ja sanon ettei viitsisi puhua aiheesta. Sitten illalla keskustellaan yhdessä miten kaikilla ei ole uusia leluja ja vaikka olisikin, kehuminen on ruma tapa ja on kiva kun ei sellaista tee.

[/quote]

Ei kai se nyt ole leveilyä jos lapsi kertoo saaneensa uuden lelun tai olleensa matkoilla? Lapsihan vain kertoo hänelle sattuneesta asiasta, tuskin edes tarkoittaa kehuskella. Mistä lapset sitten saavat jutella jos eivät saa puhua omasta elämästään?

 

Miksi useimmat tähän ketjuun kirjoittaneista tuntuvat tulkitsevan leveilyn sellaiseksi, että joku kertoo omasta elämästään?

olen myös aika avoin omasta elämästä, tuli mieleen jos joku pitää minunkin juttuja leveilynä.. en sitä itse ainakaan ole ajatellut niin.
"kel onni on se onnen kätkeköön"

jos elämässäsi tapahtuu jotain hyvää, esim rakastut ja olet onnellinen, älä "leveile" sillä

ihmissuhteet on hankalia

 

laskettelumatkat nyt eivät ole enää mitään ylellisyyttä. Jenkkeihinkin pääsee halvalla jos haluaa jne jne....

 

Ohan palstallakin näitä ns leuhkijoita mm umb.... pamp.... jne.. Pienet on piirit ku tarvii leuhkia, kertoo että ei oo pienenä asiat niin hyvin ollu

 

en usko että ne toiset lapset kamalasti kadehtii ellei äiti opeta. nehän voi vaikka leikkiä apinaa yhdessä kun apinoita matkallaan nähnyt lapsi kertoo niistä. alle kouluikäinen ei kahdehdi toiselta vaatteita ellei kotona sitä opi.
Miksi eri tuloluokkien ihmiset pitäiis eristää eri hiekkalaatikolle???

 

Puhun todellakin rikkaista perheistä ja heidän lapsistaan. En uusrikkaista tai wanna-be-rikkaista tms. Olen törmännyt niin monta kertaa tilanteisiin joissa rikkaiden lapset ovat joka asiassa parempia kuin meidän tavislapsi: "mun kärrynpyörä on parempi kuin sun!", "mä uin paremmin kuin sä!", "mä oon oppinut ajamaan ilman apupyöriä jo n-vanhana!", mä harrastan tennistä, golfia, laskettelua ja purjehdusta. Mä rakastan golffia!!!" Ja nämä jutut ovat aivan tavallisia keskusteluja meidän lapsen ja samanikäisten rikkaiden lasten kanssa.

Hassua, mutta olen törmännyt ihan heikompituloistenkin perheiden lapsiin jotka "leuhkivat" uusilla taidoillaan, harrastuksillaan, syntymäpäivälahjoillaan jne.

 

Nyt aloitukseni on käsitetty väärin jollain tapaa. Meillä on perhesuhteidemme ansiosta mahdollisuus lasketella talvet lapilla ja alpeilla ja lomailla kesät Välimeren rannalla. Mutta emme ole rikas perhe. Asumme rivitalossa ja maksamme asuntolainaa vaikka olemmekin korkeastikoulutettuja molemmat (DI&KTM). Pointtini oli se, että rikkaiden lapset OIKEASTI käyttäytyvät usein hyvin ylimielisesti ja usein röyhkeästi. Olen törmännyt tähän niin monesti 10 vuoden aikana (ja se kärjistyy ja lisääntyy koko ajan).

Lopetan keskustelun tähän, koska mielestäni pointtiani ei ole ymmärretty

 

Ohan palstallakin näitä ns leuhkijoita mm umb.... pamp.... jne.. Pienet on piirit ku tarvii leuhkia, kertoo että ei oo pienenä asiat niin hyvin ollu

onko kaikki se leuhkimista, jos elämässä menee asiat hyvin eikä voi miestä eikä anoppiakaan haukkua??!!

 

Kyllä mun mielestä lapsen täytyy kuitenkin saada kertoa, jos on vaikka ollut matkalla, sitä ei pidä käsittää leuhkimisena. Lapsi kun leuhkii, se ei ole asioiden kertomista eikä mitään vaivihkaista, vaan se on ihan suoraa kehumista sitten. Ei siis pidä lapsen puheista lukea mitään rivienvälistä. Lapset usein toteaa vaan asioita ääneen.

 

Ohan palstallakin näitä ns leuhkijoita mm umb.... pamp.... jne.. Pienet on piirit ku tarvii leuhkia, kertoo että ei oo pienenä asiat niin hyvin ollu

onko kaikki se leuhkimista, jos elämässä menee asiat hyvin eikä voi miestä eikä anoppiakaan haukkua??!!

On se sillon jos sitä mainostetaan useampaan otteeseen eikä vaan kerran samaa asiaa.

 

Puhun todellakin rikkaista perheistä ja heidän lapsistaan. En uusrikkaista tai wanna-be-rikkaista tms. Olen törmännyt niin monta kertaa tilanteisiin joissa rikkaiden lapset ovat joka asiassa parempia kuin meidän tavislapsi: "mun kärrynpyörä on parempi kuin sun!", "mä uin paremmin kuin sä!", "mä oon oppinut ajamaan ilman apupyöriä jo n-vanhana!", mä harrastan tennistä, golfia, laskettelua ja purjehdusta. Mä rakastan golffia!!!" Ja nämä jutut ovat aivan tavallisia keskusteluja meidän lapsen ja samanikäisten rikkaiden lasten kanssa.

Hassua, mutta olen törmännyt ihan heikompituloistenkin perheiden lapsiin jotka "leuhkivat" uusilla taidoillaan, harrastuksillaan, syntymäpäivälahjoillaan jne.

ehkä se "leuhkiminen " on vaan ihmiselle ominaista me ei olla rikkaita mutta meillä on varakkaita ystäviä. Ei ne ole sen kummempia kuin mekään. Kunhan niihin tutustuu

 

Miksi useimmat tähän ketjuun kirjoittaneista tuntuvat tulkitsevan leveilyn sellaiseksi, että joku kertoo omasta elämästään?

olen myös aika avoin omasta elämästä, tuli mieleen jos joku pitää minunkin juttuja leveilynä.. en sitä itse ainakaan ole ajatellut niin.
"kel onni on se onnen kätkeköön"

jos elämässäsi tapahtuu jotain hyvää, esim rakastut ja olet onnellinen, älä "leveile" sillä

ihmissuhteet on hankalia

Mä miellän itse ainakin leveilyn sellaiseksi, jolla pyritään osoittamaan toiselle tämän huonommuutta. On eri asia sanoa, että on ollut reissussa ja oli kivaa, kuin sanoa, että lällällää, olin reissussa, oli sikakivaa, säpä et ollutkaan. Noitakin lapsia on paljon, ja mun mielestä se on todella rasittavaa. Mutta toiset arvottaa itseään materian kautta, ei ne silloin osaa muitakaan arvottaa muilla tavoin.

 

toisaalta ei kyllä tällä palstalla kannata mainita hyviä asioita varsinkin jos ne on materiaa ja onnea.

 

Me matkustellaan paljon ja ollaan varmaan jopllakin mittapuulla ns. "rikas" perhe. Meidän lapset eivät kyllä koskaan leveile kellekään. miksi leveilisivät, koska tämä on meidän elämää. Eivät he ole panneet merkille millä autolla ajetaan, heille se on vaan auto. Jos joku kaveri kysyy mitä ovat kesällä tehneet niin eivät varmaan aloita kertomalla missä ovat käyneet vaan muistelevat uimista, telttailua pihalla jne. Eli ei ne "rikkaiden" lapset osaa tuollaisia Audi-juttuja kertoa, jos eivät ole saaneet mallia tuollaisesta.

 

[quote="järki päässä"

Jos meidän lapsi kertoo pihalla miten ollaan oltu matkoilla tai että on saanut uuden lelun, niin pyydän lapsen sivuun ja sanon ettei viitsisi puhua aiheesta. Sitten illalla keskustellaan yhdessä miten kaikilla ei ole uusia leluja ja vaikka olisikin, kehuminen on ruma tapa ja on kiva kun ei sellaista tee.

Ei kai se nyt ole leveilyä jos lapsi kertoo saaneensa uuden lelun tai olleensa matkoilla? Lapsihan vain kertoo hänelle sattuneesta asiasta, tuskin edes tarkoittaa kehuskella. Mistä lapset sitten saavat jutella jos eivät saa puhua omasta elämästään?[/quote]

noh, onhan lapsillakin tuota "kilpavarustelua" tyyliin, kenellä on eniten Petsejä... että kyllä sitä kehuskelua materialla on jo alle kouluikäisillä..

 

noh, onhan lapsillakin tuota "kilpavarustelua" tyyliin, kenellä on eniten Petsejä... että kyllä sitä kehuskelua materialla on jo alle kouluikäisillä..

Ja kehuskelua muullakin. Jo mun lapsuudessani oli tärkeää, jos hyppäsi keinusta pisimmälle, kiipesi korkeimmalle puuhun tai juoksi kovempaa kuin muut.

 

No ei ole onneksi kaikki tuollaisia jotka ovat rikkaasta perheestä... Tiedän monia köyhistäkin perheistä jotka leveilevät ties mistä...

Puhuu rikkaan perheen snobi. Tiedän siitä paikkakuntaketjusta, että hän asui melkein koko lapsuutensa kampissa. Mitäköhän se kertoo.

Tyrsk.

Just...

 

kummallisia juttuja. omia lapsia ei ole mutta pikkuveljelle tulee usein ostettua jotain hienoa ja ehkä kallistakin, mutta ei me silti olla sen parempia kuin muutkaan. Voi että kun jotkut jaksavat vaivata päätään toisten leuhkimisella. Antaa niiden leuhkia ja eivätpähän ainakaan teidän lapsia ole joten tuskin teidän ongelmakaan. Toisilla nyt vaan on ja toisilla ei.

 

Puhun todellakin rikkaista perheistä ja heidän lapsistaan. En uusrikkaista tai wanna-be-rikkaista tms. Olen törmännyt niin monta kertaa tilanteisiin joissa rikkaiden lapset ovat joka asiassa parempia kuin meidän tavislapsi: "mun kärrynpyörä on parempi kuin sun!", "mä uin paremmin kuin sä!", "mä oon oppinut ajamaan ilman apupyöriä jo n-vanhana!", mä harrastan tennistä, golfia, laskettelua ja purjehdusta. Mä rakastan golffia!!!" Ja nämä jutut ovat aivan tavallisia keskusteluja meidän lapsen ja samanikäisten rikkaiden lasten kanssa.

Tää on vähä samanlainen sketsijuttu, mikä mua naurattaa aina:" meijän faija on parempi ku teijän faija"-juttu.
Mä en oo kateellinen kellekkään. Ihmisten elämä on silleen omissa käsissä, että jokainen saa laittaa rahans mihin tykkää.. ja vaikkei sitä niin olisi pankki lainaa, jos tahtoo. Itse sitä sitten pikkuhiljaa maksetaan korkoineen, mutta itse jokainen elämänsä järkkää oikeenlaiseksi itselleen ja läheisilleen. Mun vanha volvo on mulle hieno ja maailman paras, olen siitä ylpeä. Ja meidän vanha talo on ainoa oikea koti meille.
Moni on sullekin kateellinen, mutta et anna sen häiritä. Ole ylpeä siitä, mitä sulla on, eikä kannata haikailla toisten juttuja, hanki omat ja sulle sopivat perushyödykkeet.

 

No, minun köyhä lapsipuoleni kyllä on osannut kehuskelun taidon jo ihan pienestä asti.. ja jatkaa sitä edelleen vaikka on jo aikuinen. Syytä tähän en tiedä. Me emme ole kovin rikkaita eikä ole tuon tytön äitikään ja tiedän ettei äitikään ole sellainen joka kehuskelisi asioilla.

Tyttö on tosi merkkitietoinen, ollut sitä "aina" (muistaakseni oli jo sitä tosi pienenä). Väheksyy halppismerkkejä, vaikkei hänen omat vaatteensa paljonkaan niistä eroa.. käyttää kyllä itsekin H&M:n vaatteita jne. mutta osa on arvokkaampaa. Arvostelee muita ja väheksyy esim. niin että kun minä (äitipuoli) sain todella hyvän kannettavan (ja hänellä oli huonompi..) niin totesi vain että "ai tuommoinen.. pyh. mä saan synttärilahjaksi paljon paremman" Totesin vain että itse olen tuohon tosi tyytyväinen. Eikä muuten edes saanut lahjaksi parempaa, ilmeisesti keksi koko jutun? Ei uskoisi täysi-ikäiseksi!!! Luulin että tuo olisi ollut vain joku vaihe teini-iässä mutta selkeästi ei sitä olekaan.. Tekee tuota väheksymistä todella paljon kaikille.

Miten tuollaisen saa kitketyksi ihmisestä (tai lapsesta) pois? Jotenkin en usko että tulee pärjäämään elämässä kovin hyvin kun pitää päteä materialla (jota ei edes aina ole.. mutta kunhan kehuskelee). Ihme että hänellä on edes kavereita, koska on samanlainen heidänkin kanssaan.