Rv 6+3 ja edelleen minimioireet, normaalia??

Tänään minulla on rv 6+3 ja oireeni ovat edelleen minimit. En ole kärsinyt missään vaiheessa pahoinvoinnista tms. Rintojen arkuus ja väsymys kyllä ovat olleet matkassa mukana, mutta muita oireita ei ole oikeastaan ollut.

Pitäisikö huolestua? Kuitenkin joka paikka ja foorumi on täynnä oireista kärsiviä alku raskauden odottajia, kun näitä keskusteluja lueskelee.

Itselläni on varhaisultra 6+5, eli ylihuomenna ja kovasti toivomme sydänäänten näkymistä. Ainakin niiden pitäisi noilla viikoilla näkyä aika suurella varmuudella.

Mutta voiko siis "oireetonkin" raskaus olla kehittyvän sikilön kannalta yhtä ok, kuin oireileva?

Kiva olisi kuulla kokemuksia. =) :flower:

 

on ihan normaalia, ne oireet tulee aika yleensä vähän myöhemmin. Mulla ainakin n viikot 8 ja eteenpäin on ollu vasta ne tuskasimmat pahoinvoinnin ja väsymyksen kanssa. näin oli ekassa ja näin on ollu nytkin, nyt rv 15 menossa

ja muista, kaikilla ei tuu alkuoireita ollenkaan, sekin on normaalia

 

Ei mullakaan tainnut tuossa vaiheessa olla muuta kuin väsymystä ja rontojen arkuutta. Pahoinviointi alkoi kyllä, kun tuli seitsemän viikkoa täyteen, ja kesti kaksi kuukautta. Jotkuhan sanoo, että ainoa raskausoire on ollut kasvava maha, joillakin käy niin hyvä tuuri.

Tsemppiä ultraan, eiköhän siellä näy :heart: :n syke.

 

No enpä olisi huolissani...

Itsellä kaksi lähes oireetonta raskautta takana. Ekasta oksensin koko raskauden aikana ehkä 3 kertaa ja tokasta en ollenkaan. Ekassa oli joskus pientä kuvotusta, tokassa ei yhtään mitään. Ei ollut muuta kuin vähän väsymystä, liitoskipuja (puolen välin aikoihin) ja sitten tietenkin se järkyttävän kokoinen maha, mikä tohon eteen pullahti jo aika alkumetreillä Ja lopussa tietenkin sai juosta vessassa jatkuvasti, mutta siltä nyt on ehkä vähän vaikea välttyä kun maha alkaa painamaan virtsarakkoa.

Mutta siis, eipä kaikki niistä hurjista oireista kärsi Mukavaa odotusta Sinulle :heart:

 

Toisille ei niitä oireita tule, ite kuuluun oireettomaan sakkiin ja ihan normaalia on. Vaikka alussa sitä murehti niin onnellinen sitä saa olla ettei oireita ole, vois vaihtoehtosesti olla niinkin et oksentaa 24/7 rv15 saakka...

 

Yks oireeton täällä myös :wave:

Itsekin olen tuosta ns. oireettomuudesta stressannut, vaikka pitäisi olla kiitollinen - ainoat oireet olivat/ovat siis kipeät ja turvonneet tissit sekä väsymys, eli ei siis ihan oireetonta kuitenkaan Tänään rv 15+0 , vatsassa todistetusti on elämää joten ei hätää!

Ihanaa odotusta ja tsemppiä ultraan :flower:

 

Kiitoksia näistä vastauksista! :hug:

On helpottavaa kuulla, että tämä onkin vain onnekasta ja ihan normaalia, ettei tarvitse juosta oksentamassa. B)

Kovasti mieheni kanssa odotamme perjantain ultraa, toivomme tätä vauvaa niin kovin. :heart:

Taidanpa laittaa tähän viestiketjuun perjantain kuulumiset, kunhan ultrasta kotiudutaan. Voi hitsi, että jännittää kovasti, että miltä se tuntuu kun näkee sykkeen ja masuasukin. Vaikkakin ihan pikkuisena. :saint: :flower:

Itselläni kyseessä on esikoinen, miehelläni on kaksi lasta aikaisemmasta liitosta. Joten hän ei ihan aina ymmärrä kaikkea ihmettelyäni ja jännitystäni ym., mutta yrittää kovasti ymmärtää. =)

 

No hei, täällä rv21+2 ja edelleen oireetonta Että ihan rauhassa vaan.

 

Itselläni kans on nyt rv 7+4 menossa eikä muuta oireita kun rinnat kipeet ja väsymys ja nipistelyä alavatsassa toki oli muutama viikko takaperin.

 

Minulla ei ollut oireita ollenkaan alkuraskaudesta, eikä oikeastaan muutenkaan ennen kun viikko 41 oli täynnä :kieh: Vähän palelsi ja väsytti, ei muuta. Tyttö on nyt vuosi ja 4kk. Ole siis huoleti, oireeton alkuraskaus on ihan normaalia.

 

Ei kannata huolestua! Itsellänikään ei ole ollut mitään oireita. Pientä palelua, ei muuta. Olisit onnellinen, kun ei tarvitse olla pää pöntössä 24/7

 

mites ultrassa, näittekö sykkeen? :hug:

 

Heippa taas!

Hui kun on vierähtänyt pitkään tämä vastaaminen.. Olimme siis ultrassa viime perjantaina rv 6+5 ja sielläpä oli oikein vahva syke nähtävissä. :heart: :flower: =) Lääkäri totesi, että ohops onpas siellä iso sydän. Ja alkiokin oli mitaltaan ihan viikkojen maksimissa, eli hyvin masussa voidaan. :hug:

Olipahan hurjan mieleenpainuva päivä tuo perjantai, ensin aamulla ultra ja illalla kerroimme vanhemmilleni raskaudesta. He olivat niin onnelisia. että halauksista ja itkusta ei meinannut loppua tulla. Ensimmäinen lapsenlapsi kun on heillä kyseessä ja ovat tällaista uutista odottaneet jo monia vuosia. Nyt siis kaikki toivomme, että "Nappula" kasvaa ja kehittyy isoksi vauvaksi ja pääsemme häntä rakastamaan myös masun ulkopuolella!! :heart: :heart:

Nyt siis rv 7+1 ja täytyy myöntää, että väsymys on HURJA!! =)

 

En siis taida ihan oireeton ollakaan...
Ja kyllä noitan pahoinvoinnin aaltojakin välillä puskee pintaan. Mutta onneksi vielä vähäisissä määrin.
Ensi viikolla 9.3. on eka neuvola, joten nyt sitä päivämäärää odottelemaan. Ja vielä enemmän odottelemme rv 12 ultraa, että saamme taas odotus päiväkirjaamme uuden kuvan. Saimme kyllä kivan kuvan "Nappulasta" jo viime perjantainakin. Ja lääkäri oli aivan super ihana. :hug:

 

Nappula-10 Onnea hurjasti ihanista ultrakuulumisista!!!!:wave::flower::heart:

 

Kiitos mur-mur, kyllä ne oli tosi kivat, ja huojentavatkin, äänet nähdä siellä ruudulla. :flower:

Olimme mieheni kanssa yhdessä lääkärillä ja minusta oli aivan ihanaa, että saimme yhdessä nähdä lapsemme ensimmäiset sydänäänet. :heart: :heart:

Olen siis super onnellinen odottaja siinä mielessä, että mies on todella aktiivisesti mukana ja kohtelee minua kuin prinsessaa, että jaksan antaa Nappulalle parhaan mahdollisen masun kasvaa. Ja vanhempieni vilpitön suuri ilo tukee minua myös hurjan paljon. Töissä en ole vielä kertonut, enkä ystävillenikään. Ja olen huomannut, että esim. töissä on hirmu raskasta peitellä tätä asiaa ja kuitenkin välillä nuo mielialat heittelee aikalailla, niin työkaverit katsovat ihan ihmeissään, että mistäs nyt on kyse... =)

Ajattelin kuitenkin odottaa tuonne rv 10-12 paikkeille kertomista, niin on sitten raskauden jatkokin varmempaa. Toisaalta, jos kohtalo päättäisi tuoda keskenmenon tähän elämään, niin haluaisin siihen suruun kyllä ymmärrystä työpaikalla. Eli silleen en pidä tuota rv 12 takarajaa niin tärkeänä kertomiselle...

Salailemalla joutuu peittämään niin tosi paljon omia tunteita, että en tiedä jaksanko enää kauaa pitää kaikkea sisälläni. Avoin keskustelu voisi olla parempi.

Kokemuksia kertomisesta, ja missä vaiheessa raskautta olette kertoneet esim. työpaikalla??

 

Onnea hyvistä ultrakuulumisista! :flower: =) Kuten sanottua, se oireettomuus jne ei ole merkki mistään, niin se minäkin lähestyn pikkuhiljaa rv26 ilman oireita..

Kertomisesta, no, äitille ja parhaalle ystävälleni kerroin heti plussan tultua koska lapsi ei ollut suunniteltu ja shokki oli kova. Töissäkin asia oli pakko ottaa puheeksi heti koska työ oli erittäin fyysistä ja olin tekemisissä mm. sulan sinkin ja suolahapon+vahvojen pesuaineiden kanssa.
Anopille ja appiukolle sekä isovanhemmille kerrottiin sit ekan ultran jälkeen.