Saako vieraiden lasten käytökseen puuttua?

Location: jättimarketti. Äidillä helmeili jo tuskanhiki otsalla, lapset (3 kpl, arviolta 2-7 v) mekasti eivätkä totelleet äidin käskyjä pätkääkään. Ei mua muuten olisi vaivannut, mutta sovituskoppien ovien kolisteleminen ja klassinen kurkkaan-täältä-oven-alta-koppiin -temppu alkoi ärsyttää minuakin.

Sanoin lapsille, että totelkaahan äitiä ja näyttäkää että osaatte käyttäytyä. Lapset hiljeni ja toljotti suu auki. En sitten tiedä, miten tarina eteni.

Olen kyllä nuori aikuinen ja kaiken lisäksi lapseton, joten en voi pelata äitikorttia mitenkään.

Your thoughts on this?

 

Saa ja pitääkin. Hyvin toimittu!

 

Hyvin tehty ap! Kyllä todellakin saa puuttua toisten lasten tekemisiin, jos se alkaa häiritä just esim. kaupassa. Yleensä lapset tottelevat vierasta paremmin ja sen pitäisi laittaa myös lapset ajattelemaan, että tuollainen touhu häiritsee myös muitan ihmisiä eikä ärsytä yksin äitiä.

 

:flower: Hyvä että ojensit lapsia. Mun lapsia saa komentaa ja komennan itse tarpeen vaatiessa toisten lapsia.

 

Itse oisin tyytyväinen, jos homma on karkaamasta käsistä ja joku vieras ojentaisi lapsia! Tietty se et miten ja millä äänensävyllä asia tehdään ratkaisee.. mut näin niin kuin yleensä. Lapse ku osaavat käyttää tilaisuutta hyväkseen ja varsinkin jos tietävät että kaupasta ei voida poistua ennen kuin jotain tiettyä on löydetty laitetaan hanttiin

 

Saa ja tarpeen vaatiessa pitääkin. Tässäkin tilanteessa aivan oikein tehty!

Mutta ei niinku joskus jotkut ikäimmeiset tulee lässyttään lapsen mää-haluun-raivarin aikaan, että "voi voi onko tullu paha mieli, ei saa äkäillä läpäläpälää"

Tai sitte toinen ääripää, lapset kiipeilee talojen katoille tai roikkuu ohikulkevien autojen puskureissa, kuljetaan ohi ajatelleen "ei mun lapsia, ei mun vastuulla"

 

[QUOTE="napsu";28195671]Itse oisin tyytyväinen, jos homma on karkaamasta käsistä ja joku vieras ojentaisi lapsia! Tietty se et miten ja millä äänensävyllä asia tehdään ratkaisee..[/QUOTE]Ei ihan niin ponnekkaasti kuin toivoin, mutta uskalsin kuitenkin jotain sanoa ääneen. Ei ollut vihainen äänensävy tms, vaan vilpittömästi olisin halunnut jotenkin auttaa siinä tilanteessa (en loukata tai nolata).

Toivoisin että itselläni olisi äitinä riittävä auktoriteetti, ettei tarvis aina iskää paikalle komentamaan, mutta sen näkee sitten...

 

toimit ihan oikein. itse en kyllä viitsi tuolla jossain kaupoissa puuttua toisten lasten tekemisiin. aika menis siihen. mutta jos esim. meillä joku lapsi käyttäytyy huonosti ja vanhemmat ei puutu asiaan, niin sitten minä puutun

 

Olen itsekin komentanut lasta joka leikki sovituskopin verholla (olin siis kopissa sovittamassa) ja tuli jopa mun koppiini. Se lapsi oli molempien vanhempiensa kanssa eikä muita lapsia. Jos oli pakko olla yhdessä ostoksilla, ilmeisesti liian vaikeaa olisi ollut sen toisen vanhemman olla lapsen kanssa kaupan ulkopuolella sen aikaa kun toinen vanhempi on vaatteita sovittamassa.

 

Olen itsekin komentanut lasta joka leikki sovituskopin verholla (olin siis kopissa sovittamassa) ja tuli jopa mun koppiini.

Tätä mä vähän jopa pelkään sovituskopissa. Sovitan alusvaatteita (en onneksi tällä kertaa) ja joku kullannuppu kurkistaa oven alta! Siinä vaiheessa on varmaan kenen tahansa sopivaa puuttua tilanteeseen.

 

Riippuu minusta miten puuttuu ja jos kyse on vain jonkun huonosta pinnasta, niin ei saa puuttua. Jos kyse on myös vain joidenkin jutuista ja ne ärsyttävät, niin ei myöskään saa puuttua vaikka joka sana olisi v-sana. On ihmeellistä miten lasten ja nuorten nauraminenkin ärsyttää joitain ihmisiä.

 

[QUOTE="shoppailija";28195730]Tätä mä vähän jopa pelkään sovituskopissa. Sovitan alusvaatteita (en onneksi tällä kertaa) ja joku kullannuppu kurkistaa oven alta! Siinä vaiheessa on varmaan kenen tahansa sopivaa puuttua tilanteeseen.[/QUOTE]

Olin siiinä vaiheessa rintsikoillani kun olin puseroa sovittamassa. Eikä se vain kurkistanut vaan tuli ihan kokonaan mun koppiini kun sillä verholla oli niin kiva leikkiä... Samainen lapsi siinä kaupassa kiskoi pöydiltä vaatepinoja alas, eikä vanhemmilla ollut mikään kiire lähteä lapsen kanssa pois, päinvastoin.

 

Saa puuttua. Olisin mäkin sanonut =)

 

Riippuu minusta miten puuttuu ja jos kyse on vain jonkun huonosta pinnasta, niin ei saa puuttua. Jos kyse on myös vain joidenkin jutuista ja ne ärsyttävät, niin ei myöskään saa puuttua vaikka joka sana olisi v-sana. On ihmeellistä miten lasten ja nuorten nauraminenkin ärsyttää joitain ihmisiä.

Nuoret ei varmaan paljoa välitä, vaikka joku heitä kiroilusta ojentaisikin. Toisaalta taas, kiroilu on rumaa joten miksipä ei joku hyvä-itsetuntoinen komentaisi ja ottaisi sitten palauteryöpyn vastaan?

Monesti vanhempaa auttaa se, että joku sanoo lapselle (nätisti) jotain. Yleensä siitä pikkuiset ensin hämmentyy ja sitten saattaa unohtaa sen, mitä oli tekemässä. Oma kuopukseni kiukkusi bussissa tänään, ei olisi halunnut istua vaan olisi halunnut seistä, ja sehän ei käy. Vieressä istuva nainen sanoi kuopukselle lempeällä äänellä että "ei bussissa kannata seistä, voi tulla stoppi äkkiä ja sinä voit kaatua". Ei kuopus kaikkea varmaan ihan sisäistänyt, mutta jo se että hänelle joku vieras puhui, sai hänet unohtamaan kiukun hetkeksi ja minä nostin hänet viereeni istumaan.

Itse en aina puutu, ehkä pitäisi. Olen huono avaamaan juttua vieraan kanssa, vaikka se vieras olisi "vain" lapsi.

 

Puutun yleensä vain jos joku vieras lapsi aiheuttaa minulle tai perheelleni häiriötä, on vaaraksi muille tai itselleen. Joudun esim. joka päivä ojentamaan yhtä ala-asteikäistä lasta, joka tekeytyy turhan tuttavalliseksi kun haen lastani hoidosta (koulu ja päiväkoti samassa pihapiirissä). En tykkää, että vieras lapsi tulee komentelemaan minua tai lapsiani, kyselee, inttää, jankkaa, herättää nukkuvan vauvan kielloista huolimatta, kaataa lapseni, tulee huitomaan minua... Pakkohan se on saada suunsa auki.

Sen sijaan olen tosi huono saamaan suutanii auki silloin kun paikalla on vieraan lapsen vanhemmat. En viitsi oikein toisen tontille astua.

 

Saa ja mielestäni pitääkin.
Olenkin kaikille tutuille ja sukulaisille sanonut että jos näkee että minun tenavat on pahanteossa niin asiaan saa puuttua,minä kun en voi joka paikassa olla ja lasten jokaikistä liikettä ja edesottamusta nähdä.

 

[QUOTE="vieras";28195849]Puutun yleensä vain jos joku vieras lapsi aiheuttaa minulle tai perheelleni häiriötä, on vaaraksi muille tai itselleen. Joudun esim. joka päivä ojentamaan yhtä ala-asteikäistä lasta, joka tekeytyy turhan tuttavalliseksi kun haen lastani hoidosta (koulu ja päiväkoti samassa pihapiirissä). En tykkää, että vieras lapsi tulee komentelemaan minua tai lapsiani, kyselee, inttää, jankkaa, herättää nukkuvan vauvan kielloista huolimatta, kaataa lapseni, tulee huitomaan minua... Pakkohan se on saada suunsa auki.

Sen sijaan olen tosi huono saamaan suutanii auki silloin kun paikalla on vieraan lapsen vanhemmat. En viitsi oikein toisen tontille astua.[/QUOTE]

vieras ihan tutematon joka nyt vaan halus komentaa. On niitäkin jotka ei pahalalla vaan sen puuttuminen hiljentää lapsen!

 

Saa puuttua, saa komentaa, ohjata ja neuvoa. Tietenkin asiallisesti.

 

Omiani ainakin saa komentaa ja ihan toivottavaakin. Saatan myos puuttua muiden lasten kaytokseen jos olen hollilla tapahtuma hetkella ja vanhemmat eivat ole siina tai eivat valita. Muutama paiva sitten olin ostoksilla 2v kanssa kun tama yhtaakkia keksi juosta vaatekauppaan ja leikkia piilosta hyllyjen valissa, ja sielta kiinni saaminen tuntui lahes mahdpttomalta kun juoksee karkuun eika ota kuuleviin korviinsa mitaan, tuolloin toivoin etta joku olisi napannut hupusta kiinni karkurin mutta sain lopulta nurkkaan ajettua. Yleensa ihan hyvin kayttaytyva poika mutta nyt oli keksinyt mielestaan kivan leikin...

 

Saa ja pitääkin jos vanhemmat ei välitä tai saa kuriin.

Kaupassa tuli kerran vastaan äiti poikansa kanssa. Poika istui kärryssä ja ulisi koko ajan jotakin natinaulinaa, herkeämättä, ei itkua vaan kätinää. Äitinsä komensi koko ajan olemaan hiljaa ja pojalla vain ääni koveni. Äänen kuuleminen on ihan kohtuullisen ärsyttävää ja kun äiti ja poika tulivat käytävällä vastaa (poika yhä ulisten), huomasin että poika katsoi minua. Laitoin sormen suulleni ja sanoin shhh. Poika hiljeni välittömästi, eli kaikki oli minusta hyvin.
Mutta mitä tekee äiti, alkaa välittömästi sättimään lasta, että kato nyt mitä teit, muutkin ärsyyntyy, ei varmaan tuo pukki sulle lahjoja (oli joulunalusaika), päkäpäkäpäkä...
Nyt mua aivan säälitti se poika. Poika oli nyt hiljaa eli totteli ja äiti vain sätti.
Eli jos vieraat komentaa, niin muistakaahan sanoa lapselle että olipas hyvä kun nyt hoksasit miten ollaan. Ja se siitä, ei sättimistä.

 

Komentaisin jos minua kurkittaisiin sovituskoppiin.

 

Sähän sanoit nätisti. =) Mäkin puutun usein, tänäänkin..kielsin verttereitä heittelemästä lunta ohikulkijoiden päälle. Mutta niillä ei kyl ollut vanhempia mukana.