Saanko olla edes salaa vähän katkera?

Varhaisen keskenmenon koin hiljattain, vaikka lapsi ei ollut "suunniteltu" niin joku äidinrakkaus mun sisällä jo nosti päätään tuota pientä kohtaan... Mitä se olisi voinut olla 9kuukauden päästä, ehkä maailman suloisin vauva.
En ole oikeastaan ikinä ollut kateellinen tai katkera, mutta nyt tuntuu epäreilulle, kun mun yks perhetuttu odottaa toista lasta enkä hänelle ole ikinä toivonut ensimmäistäkään lasta... En asiaa ala puimaan sen enempää tässä, mutta olenko mä nyt ihan tyhmä kun olen katkeroitunut siitä, kun mä en saanut pitää lasta ja tämä tuttu voi paksusti kaikesta huolimatta...

 

saat olla paljonkin katkera tuossa tilanteessa:hug:

 

Saat olla katkera, mutta rajansa silläkin on.

Itse koin keskenmenon 3 vuotta sitten. Uutta raskautta ei ole kuulunut sen jälkeen. Kävimme ivf-hoidossakin, eikä siltikään raskautta. Vauvoja on pullahdellut sinne ja tänne ja vasta nyt alan pikku hiljaa olla sinut sen kanssa, ettei meille vauvaa tule piste.

 

Maailma on niin epäoikeudenmukainen tässä asiassa :hug:
Saat olla katkera, mutta älä vedä liiallisuuksiin.

 

kyllä pidän rajat tässä asiassa ja ainoastaan miehelle olen tunnustanut tuntemukseni ja hänkin oli samoilla linjoilla, että hieman tuntee epäoikeudenmukaisuutta...

Mutta kaikella on tarkoituksensa, niin uskon. Ehkä tuo perhetuttukin nyt sitten oppii hoitamaan ITSE lapsensa, kun niitä vartavasten hankkii. Tämä ihminen on vielä niin hölmö, että huutelee kaikille miten nyt tuli helposti raskaaksi jne. Mun päässä ihan kihisee se, kun tämä ihminen on vieläkin sillä ajatustasolla, että siittiö + munasolu = lapsi, sellasta todella ykstoikkosta järkeilyä hänellä. Että niin helppoa se lapsen "hankkiminen" on...

"km aikoja sitten" , sinua ehkä voi hieman se lohduttaa, tai haluan edes yrittää lohduttaa, että minäkin olen ollut 5vuoden tjot-meiningin tulos. Mun vanhemmat siis kovasti halusivat lapsen, mutta tiesivät tilanteen, etteivät ehkä koskaan tule saamaan... tsemppiä :hug:

ja kiitoksia muillekin myötätunnosta

 

Arvasin jo otsikon perusteella että taas joku lapseton täällä vinkuu. Mee vaikka ulkoilemaan OK?

 

Arvasin jo otsikon perusteella että taas joku lapseton täällä vinkuu. Mee vaikka ulkoilemaan OK?

ohhoh, en ole lapseton en

 

saa olla katkera. Ei haittaa muita kuin sua.

 

No eihän teillä olisi ollut varaa elättää sitä lasta.

 

no voithan sä salaa olla katkera, harmi vaan että se paistaa useimmiten lävitse! Itse olen raskaana ja kaverini haluaisi lapsen mutta hänen miehensä eij....Purkaa siis katkeruuttaan ja pahaa oloa minuun joka olen raskaana... piilo vit... ja jne. Olenpahan koko raskausajan sitten vältellytkin hänen seuraansa ja taisi meidän ystävyys olla tässä! Jos ei pysty olemaan aidosti onnellinen ystävänsä puolesta niin ei ole mielestäni ystävä ollenkaan!

 

Mulle oli todella rankkaa aikoinaan kun kaveri ilmoitti olevansa raskaana ja sanoi että oli vahinko eikä hän halunnut sitä lasta. Itse olin juuri saanut keskenmenon ja tuntui todella pahalta, kyllä olin kateellinen ja katkera!

 

[QUOTE="äiti";26016759]No eihän teillä olisi ollut varaa elättää sitä lasta.[/QUOTE]olipa asiallista, missä tämmönen on käynyt ilmi? ei ainakaan tässä keskustelussa

 

saa olla katkera. Ei haittaa muita kuin sua.

Onpas muuten oivallisesti kiteytetty katkeruuden ydin.

 

olipa asiallista, missä tämmönen on käynyt ilmi? ei ainakaan tässä keskustelussa

Ap valitti aikanaan palstalle ettei rahaa tähän lapseen olisi millään ollut.

 

juu, tiukille olisi vetänyt jos kolmas olisi tullut, sen tiedän ja toisaalta olen helpottunut. Siksi tämä ehkä onkin outoa, kun olenkin nyt "katkera". En ole tuon perhetutun kanssa muutenkaan lämpimissä väleissä, mutta en mä ole hänelle mitään negatiivista tuonut ilmi hänen raskaudestaan. Mutta jo ennen omaa raskautta, olin järkyttynyt hänen uutisistaan ihan muista syistä...

jassåå, nyt minulla vähän samanlainen tilanne, paras ystävä epäilee olevansa raskaana ja heillekin olisi sitten tuo tuleva lapsi kolmas, jos niin sattuu että hän nyt odottaa... Myönsin hänelle kyllä päin naamaa, että olen onnellinen heidän puolestaan ja he kyllä pärjäävät kolmen lapsen kanssa, mutta että itsellä on hieman kateellinen olo tuosta... Mutta se ei ole kuin minun ongelma ja en toivo mitään pahaa. Hän onneksi ymmärsi täysin sen mille minusta tuntuu ja oli ylpeä että kehtasin tuon myöntää...

 

no voithan sä salaa olla katkera, harmi vaan että se paistaa useimmiten lävitse! Itse olen raskaana ja kaverini haluaisi lapsen mutta hänen miehensä eij....Purkaa siis katkeruuttaan ja pahaa oloa minuun joka olen raskaana... piilo vit... ja jne. Olenpahan koko raskausajan sitten vältellytkin hänen seuraansa ja taisi meidän ystävyys olla tässä! Jos ei pysty olemaan aidosti onnellinen ystävänsä puolesta niin ei ole mielestäni ystävä ollenkaan!

joo, ei tuokaan mukavaa ole. Mä en tuo mitään katkeruuksia/kateellisuutta ilmi, enkä yleensäkään ole sellainen että kateellinen olisin. Siksi mä just tänne tulinkin oloni purkamaan...

 

Mua vaan kummastuttaa että miksi nostat itsesi jotenkin jalustalle ja lyttäät tuota tuttuasi,kun ilmeisesti omatkaan lähtökohtasi eivät sieltä parhaimmasta päästä ole? Katkera saa olla omassa päässään,kunhan sitä ei levitä muihin. Tosi fiksua ensin haukkua jotain muuta ja perään todeta että olisi vetänyt oman talouden tiukalle.

 

Saat olla katkera, mutta rajansa silläkin on.

Itse koin keskenmenon 3 vuotta sitten. Uutta raskautta ei ole kuulunut sen jälkeen. Kävimme ivf-hoidossakin, eikä siltikään raskautta. Vauvoja on pullahdellut sinne ja tänne ja vasta nyt alan pikku hiljaa olla sinut sen kanssa, ettei meille vauvaa tule piste.

3 vuotta ei ole vielä aika eikä mikään. Mekin oltiin ivf-hoidoissa ja sieltä tuli vain km, ei muuta. 6 vuoden yrittämisen ja hoitojen jälkeen olin yhtäkkiä raskaana. Tuosta noin vaan ja kaikki meni hyvin.
AP:lle se mitä muilla on ei oo sulta pois, mutta tuon kokemuksen jälkeen toki saa/kuuluukin olla surullinen.

 

saa olla surullinen ja pettynyt ja katkera. minäkin olen ollut, myös kateellinen.
ja viisastelijoille tiedoksi, että ihmisellä on järjen lisäksi myös tunteet. järjellä ajatellen voi miettiä omaa taloudellista tilannettaan ja se on ok.
tunteet on sitten ihan muuta, ja nekin pitää käydä läpi.

 

[QUOTE="vieras";26017299]Mua vaan kummastuttaa että miksi nostat itsesi jotenkin jalustalle ja lyttäät tuota tuttuasi,kun ilmeisesti omatkaan lähtökohtasi eivät sieltä parhaimmasta päästä ole? Katkera saa olla omassa päässään,kunhan sitä ei levitä muihin. Tosi fiksua ensin haukkua jotain muuta ja perään todeta että olisi vetänyt oman talouden tiukalle.[/QUOTE]

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/2090055-voiko-tasta-tehda-ilmoituksen-jonnekin/

 

Mä oon kanssa vähän tällä hetkellä, salaa...

 

Saat. Luin tuon linkkaamasi aloituksen ja nyt itseänikin harmittaa, huolestuttaa ja v-tuttaa että ko. tyyppi saa toisen lapsen.

 

[QUOTE="äiti";26016990]Ap valitti aikanaan palstalle ettei rahaa tähän lapseen olisi millään ollut.[/QUOTE]ai no sitten perun tuon katkeran myönteisen viestin.

 

Saat. Luin tuon linkkaamasi aloituksen ja nyt itseänikin harmittaa, huolestuttaa ja v-tuttaa että ko. tyyppi saa toisen lapsen.

niinpä... Hän halusi toisen, koska meillä ja muillakin on. Hän hankki myös toisen kissan, kun meille tuli kolmas katti. Nuokin kissat aika mielenvikaisia, kun hätäsesti hankki ne itselleen ennen luovutusikää, eikä myönnä että kissoilla on ongelmia. Toinen merkkailee lapsen pottaan ja joka paikkaan, toinen taas murisee kokoajan, meinaa purra kun yrittää silittää. Siihen ei yksinkertasesti uskalla koskea kukaan... Enkä halua edes tietää, mitä kaikkea tapahtuu lapselle silloin kun muut eivät ole näkemässä.