Säälin aina autististen vanhempia

Kun olin ylä-asteella, koulussa oli myös autistisia. Luokkatoverini kertoi asuvansa yhden autistisen pojan naapurissa. "Poika" Jo 35v mutta kiljuu ja rääkyy ja huutaa kun pikkuvauva ja hänen äitinsä on sen ikuinen orja! Mut muakin mietitytti, että kun monet oli sellasii 25v 150kg läskejä finninaamasia kajuha äijiä jotka yritti lyödä kokoajan kauheella voimalla käytävällä käveleviä,



Miten niiden vanhemmat pärjää? Jos ite saisin autistisen lapsen, niin pakko myöntää että laittaisin adoptioon En haluaisi olla koko elämääni aikuisen lapsen orjana.

 

kypsää ajattelua...

 

Mä tunnen autistisia lapsia ja olen kyydinnyt niitä kouluunkin. Aivan mahtavia tapauksia vaikka ovatkin jokainen omanlaisiaan.
Ja sitten tunnen näitä autistisia joilla on asberger. Ja on muuten melkosen älykkäitä joillain osa-alueilla. En voi kuin hämmästellä että miten voivatkin olla niin fiksuja.

Autismia on montaa eri tasoa ja jokainen yksilö on erilainen. Ei kaikki ole samanlaisia huutavia ja hakkavia. Ja ne keiden kanssa on hankalampaa, heille on olemassa paikkoja joissa voi olla osan aikaa jos vanhemmat eivät jaksa.

Ja tiedän muuten yhden todella komean autistisen pojan, tai oikeastaan on jo nuori miehenalku.

 

Aika rankalla kädellä nyt yleistät.. Autismin kirjoon kuuluu hyvin monenlaisia ja tasoisia ongelmia eikä läheskään kaikki niistä vastaa tuota kuvausta.

 

...en jaksaisi. Sellaisen vanhempana eläminen on pahempaa kuin elikautinen vankeus - lapsesta et pääse eroon, sillä omaa lastaan on pakko rakastaa. Ja vaikka kuinka rakastaisit, lapsesta et tervettä saa

 

Tämä aloitus nyt oli ihan penikan näpeistä! Ei haisuakaan siitä mitä kaikkea kuuluu autismin kirjoon. He eivät todellakaan ole möliseviä, aivottomia, 150 kiloisia, tyhmiä finninaamoja. Otappa ja tutustu pikkuisen tarkemmin! Saatat huomata että näissäkin ihmisissä on jotain todella rakastettavaa.

 

...en jaksaisi. Sellaisen vanhempana eläminen on pahempaa kuin elikautinen vankeus - lapsesta et pääse eroon, sillä omaa lastaan on pakko rakastaa. Ja vaikka kuinka rakastaisit, lapsesta et tervettä saa

Niille vaikeimmille tapauksille on hoitoloita joissa niille pystytään tarjoamaan oikeanlainen ympäristö.

 

Kaikkea sitä jaksaa vaikkei etukäteen uskoisikaan. Tottakai vammaisten lasten kanssa on omat haasteensa, mutta ei se silti estä elämästä ja nauttimastakin siitä. Meillä on nyt 4v ja 5v autistiset lapset ja ihan kivasti sujuu arki näinkin, vaikkei kaikki aina ihan helppoa ole. Ihanat ja rakkaat lapset kaikkine vikoineenkin. :heart:

Muoks. ja sääliä en koe kaipaavani. Ehkä vähän ymmärrystä tilanteissa joissa lapseni eivät osaa käyttäytyä ihan kuin terveet ikätoverinsa.

 

tietämättömyys koko aiheesta paistaa ap: n kirjoituksesta erittäin selkeasti läpi. Ja kypsymättömyys...

 

Kaikkea sitä jaksaa vaikkei etukäteen uskoisikaan. Tottakai vammaisten lasten kanssa on omat haasteensa, mutta ei se silti estä elämästä ja nauttimastakin siitä. Meillä on nyt 4v ja 5v autistiset lapset ja ihan kivasti sujuu arki näinkin, vaikkei kaikki aina ihan helppoa ole. Ihanat ja rakkaat lapset kaikkine vikoineenkin. :heart:

Muoks. ja sääliä en koe kaipaavani. Ehkä vähän ymmärrystä tilanteissa joissa lapseni eivät osaa käyttäytyä ihan kuin terveet ikätoverinsa.

Juuri näin! Onneksi vammaisia lapsia ei annetakaan niille, jotka heitä eivät rakasta ja pysty hoitamaan :heart:

 

Mitä sitä turhaan säälimään ihmisiä, jotka eivät ole sääliäsi pyytäneet! Sitä paitsi, erilaisia asumispalveluja on myös tarjolla, jos kävisi niin, etteivät vanhemmat kykene hoitamaan tai nuori itsenäistyy.

 

Meillä naapurustossa asui aivan ihana autistinen tyttö. Oma poikani leikki usein hänen kanssaan (tietenkin valvottuna, kun saattoi välillä saada arvaamattomia päähänpistoja )
Leikit menivät hyvin yksiin. Autismista ei kerrottu pojalle mitään. Jossain vaiheessa, kun tyttö meni kouluun ja erityistaksi tuli häntä hakemaan, poika alkoi ihmetellä miksi kaveri menee tuolla kouluun? (Poikamme oli muutamaa vuotta nuorempi tytöstä)
Leikit kuitenkin jatkuivat. Tyttö muutti perheineen pois paikkakunnalta.
Poikamme jatkoi päiväkodissa. Päiväkodin ja kodin välisessä keskustelussa henkilökunta otti puheeksi ryhmässä olevan erityislapsen, kenen kanssa ainoastaan poikamme pystyi leikkimään ja juttelemaan. Pieni autistinen poika oli tullut ryhmään.
Jotenkin poikani osasi suhtautua oikealla tavalla autistisiin ystäviinsä- eikä hän edes tiennyt kamujensa erikoisuudesta. Kamut kävivät myös meillä leikkimässä siinä missä toisetkin "terveet" lapset.

 

ap sulla nyt ei ole mitään hajua mistä puhut.autistisen pojan äitinä voin sanoa ettei asia todellakaan ole noin.

 

Erilaisuus on rikkaus ja me kaikki opimme toisiltamme päivittäin. Antaa kaikkien pottujen kukkia omalla tavallaan .