En rajoita, tosin lapsi niin pieni, että jos edes sen yhden leivän syö, niin hyvä. Vähän nirso joidenkin ruokien suhteen. Jälkiruokien suhteen sitten rajoitan tietysti. Kakkua haluaisi lisää koko ajan, mutta tietysti sanon, että se yksi pala riittää.
Lapsena sitten olisi ollut kummallista, jos äiti olisi kieltänyt ottamasta lisää leipää tai kunnon ruokaa. Kasvava lapsi tarvitsee paljon ruokaa. Olin todella hoikka, alipainoinen ja kyllä sitä paahtoleipääkin (täysjyvää, kauraa tai muuta, vehnää meillä ei koskaan ollutkaan) meni paljon enemmän mitä aikuisena. Pizzan söin kokonaan ison, vaikka pieni olin. Missään hampurilaisella tai pizzalla ei kyllä juurikaan käyty. Ainoastaan matkan varrella sitten, jos oltiin jonnekin menossa. Jälkiruoissa oli sitten rajoitteita, hyvä niin. Viikkoraha oli niin pieni, ettei sillä parilla markalla kauheasti kovin pitkäksi aikaa karkkia riittänyt.
Jos lapsi ihan tuhottomasti syö ruokaa ja se näkyy sitten selvänä ylipainona, toki kannattaa yrittää vähentää lapsen syömistä. Harva lapsi tosin syö liikaa kunnon ruokaa. Mahdollisesti ruoasta voisi tehdä vähemmän kaloripitoista ja sanoa lapselle, että syö ensin salaattinsa loppuun, kun ottaa lisää, tai että lisää porkkanaa. Harva lapsi syö edes normaalia terveellistä ruokaa liikaa. Pizzat, rasvaiset lasagnet ja muut varmasti menevät enemmän alas eikä se haittaakaan, jos ei koko ajan perheessä turhan raskasta ruokaa syödä. Kannattaa kannustaa lasta urheilemaan, tietysti loukkaamatta. Lapselle ei missään nimessä saa sanoa, ettei saa syödä, ettei lihoa tai muuta sellaista. En suosittelisi myöskään liikaa painottamaan urheilun merkitystä samasta syystä, enemmänkin sanoisin asian niin, että lapsena pitää hankkia vahvat luut liikkumalla. En ole ainakaan lapsena ajatellut urheilua "urheiluna" vaan enemmänkin keinona pitää hauskaa, tekemistä ja yhdessäoloa kavereiden kanssa.