Salailetko ikääsi vai vastaatko rehellisesti jos joku kysyy sitä huvin vuoksi?

tällä naamalla on turha salailla

 

tällä naamalla on turha salailla

Ollaan ku kaks marjaa

 

Joo

 

Ihan rehellisesti vastaan. Näytänkin hyvin pitkälti ikäiseltäni.

 

Riippuu tilanteesta ja kysyjästä. Ei ole tarve salailla, mutta harvoin tulee sanottua tarkka ikä, syntymävuosi joskus. Lapsille voin vastata kuinka monta kertaa vanhempi olen kuin hän/he, kuinka pitkä on siitä kun oli hänen ikäisensä tms.

 

Miksi ihmeessä joku aikuinen edes kysyy toisen ikää? Huvikseen?

 

Ihan rehellisesti kerron kysyttäessä olevani 34-vuotias. =)

 

Ei ole kyllä ollut syytä sitä salailla koskaan

 

Kyllä mä vastaan jos kysytään. Vaikka mua alkaa jo vähän nyppimäänkin se ilme kun suu lävähtää auki ja kommentti että "oikeesti?!".:headwall:

Joo näytän nuorelta, mutta enpähän ole mikään täti ainakaan.

 

En minä sitä salaa-vaikka vanha olenkin...

 

Tottakai kerron ja joskus kysymättäkin

 

Yleensä ihmiset olettavat jonkun ikäiseksi. Silloin olisi outoa kertoa ikää, kun sitä ei ole kysytty eikä toinen varsinaisesti edes sano, minkäikäiseksi olettaa. Mutta saatetaan puhua vaikka että no mistäs sinun ikäinen näistä tietää tai että ei sinun ikäisen tarvitse tälläisiä huolehtia. Ei sillon tuu sanottua ikää, koska se toinen voisi sitten vain sanoa, että niin kyllä tiesin et oot kolmekymppinen, pidän vaan sen ikäsiä lapsina. Ja sit ois jäätävää.

 

Vastaan ihan rehellisesti suoraan. Lopetin jopa vielä hiusten värjäyksen jokin aika sitten, joten näytän ikäistäni vanhemmalta.En näe mitään syytä salailla ikääni ja minua ei edes haittaa vaikka minua pidetään ikäistäni vanhempana.

 

Tottakai, mitä tuota ny salailemaankaan.

 

olen lopettanut kertomisen koska en jaksa sitä "jälkipeliä". Koskaan, siis oikeasti ei koskaan, juttu ei jää siihen vaan aina joutuu sitten selittelemään. Jos joku arvaa jotain, niin sanon että jossain niiillä hujakoilla. Tapaan paljon uusia ihmisiä ja ikää kysytään todella usein.

 

Kerron jos kysytään, harvemmin tuota kukaan kuitenkaan utelee.

 

On sillä väliä kun 43v. luullaan 27-34v.

Toi on varmasti tosi harmillista.

Ittehän pyrin aina ja kaikkialla salaamaan sen, et oikea ikäni on 46.

Tos viimeksi nuoriso erehtyi luulemaan mua viiskymppiseksi. Että harmitti. Joku roti pitäis kumminki olla.

 

Muistan aina keskustelun mun toisen esimiehen kanssa:
"Niin minkä ikänen sä olit?"
"20"
"20 mitä??"
"20"
"20???????"

Tuli vähän ou mai kuin muka-aikuinen olen ollutkaan -fiilis
Kai mä vaan oon niin tylsä, että taaskaan ei Alkossa kysytty papereita. Meinasin jo flipata, mutta oli niin komia kassapoika, etten kehdannut.

 

Vastaan jos kysytään, en tuppaa tekemään asiasta mitään numeroa. Saatan vähän salailla ja vastata jotain ympäripyöreää jos duuniin liittyvissä epäsopivissa tilanteissa asiaa otetaan esiin.

 

s
[QUOTE="vieras";28881686]Kerron. Miksen kertoisi? Tosin en aina muista, että minkä ikäinen olen aika usein sanon, että olen syntynyt vuonna 81 ja annan toisen laskea ikäni...[/QUOTE]

 

Luulin about täysi-ikäiseksi asti, että kaikki salailee sitä ihan hulluna eikä sitä pidä KOSKAAN kertoa koska iän kysyminen on yksi epäkohteliaimmista asioista jota voi kysyä.

Joo en todellakaan näe järkeä salailla vaan sanon sen kummempia ajattelematta.

 

Kerron kyllä jos joku kysyy. Minua myös luullaan monesti nuoremmaksi ja se ei ole kovin kivaa aina. Monesti ne on sellaisia asioita, että "ethän sinä vielä voi ymmärtää, kun olet niin nuori". Neljättä odottaessani töissä yksi sijainen oletti, että odotan ensimmäistä. Kun kerroin, että lapsi on jo neljäs, niin hän kauhisteli, kuinka olen voinut aloittaa lapsenteon ollessani itsekin lapsi. Olin tuolloin 33 ja esikoisen sain ollessani 21...

 

Kyllä kerron ikäni. Tosin saatan ensin joutua itsekin miettimään että mikäs se nyt olikaan ja sanon syntymävuoden.
Joskus töissä jos joku asiakas kyselee ikää niin en välttämättä ihan suoraan sano vaan: "lähempänä 40 kuin 30". Minua luullaan nuoremmaksi kuin olen.

 

Jostain kummasta syystä mua välillä ihmiset luulevat nuoremmaksi (tai sitten ovat vain kohteliaita), mutta kyllä mä myönnän olevani nelikymppinen.