Saman kokenutta...

Olen pahoillani menetyksestäsi. :hug:
Kyllä. Itsellä takana 4 menetystä: 6+ (2006), 36+ (2006), 16+ (2007) ja 14+ (2008).
Kohtukuolemassa menettämääni poikaa ajattelen yhä joka päivä, suru ei katoa mihinkään vaikkakin se muuttuu ajan kanssa. Surusta ja menetyksestä ei kai ole tarkoituskaan päästä yli vaan oppia elämään sen asian kanssa.
Jaksamista sinulle.
 
:hug:
Itsekin olen kokenut monta keskenmenoa, kuten sinä angelmum. Hyvin sanottu, tuo ettei siitä tarvitse päästä yli , vaan elää sen kanssa. Mulla keskenmenot myöhäisiä. Lapsiltahan ne sillion tuntuu.
:heart: :hug: molemmille teille marsa ja angelmum.
 
Alkuperäinen kirjoittaja angelmum:
Olen pahoillani menetyksestäsi. :hug:
Kyllä. Itsellä takana 4 menetystä: 6+ (2006), 36+ (2006), 16+ (2007) ja 14+ (2008).
Kohtukuolemassa menettämääni poikaa ajattelen yhä joka päivä, suru ei katoa mihinkään vaikkakin se muuttuu ajan kanssa. Surusta ja menetyksestä ei kai ole tarkoituskaan päästä yli vaan oppia elämään sen asian kanssa.
Jaksamista sinulle.
Angelmum kiteytti asian justiinsa nappiin.
:hug: :hug: kokemasta :hug:
 
Pahoittelut menetyksestäsi :hug:

Itse olen kokenut kaksi keskenmenoa eivätkä ne varmaan unohdu koskaan, mutta aika auttaa, niin kliseeltä kuin se kuulostaakin.
Kannattaa lukea rohkeasti muiden tarinoita. Minua helpotti se etten ollut yksin asian kanssa ja on olemassa ihmisiä, jotka oikeasti tietävät miltä minusta tuntuu. :hug:
 
Kiitos teille jotka vaivaannuitte vastaamaan :hug: Itselläni ei ole tuttavapiirissäni oikeastaan ketään joka olisi joutunut tämän kokemaan ja niimpä täällä onkin sitten mukava "tavata" muita saman kokeneita. Ymmärränkin sen ettei suru katoa minnekään, muuttaa vaan muotoaan.Mutta välillä tuntuu niin helkkarin vaikealta, usko alkaa loppumaan sillä olen myös isäni menettäny vasta traagisesti :headwall: Mutta olen onnellinen että minulla on tuo touhukas esikoinen joka varmasti pitää liikkeessä enkä jää vain makaamaan ja suremaan :heart:
 

Yhteistyössä