Sektio pelon takia..

\

Ihan turha väitellä siitä kenellä on kanttia ja uskallusta eniten kun tämän asian ei kuitenkaan pitäisi liikuttaa ketään muuta kun itse synnyttäjää!!

No tästä olen tismalleen samaa mieltä!

Jotenkin mäkin käännyin noissa jutissa tyypiksi joka pitää "sektioitua" jotenkin huonompana äitinä!
Vielä en saanut vastausta missä kohdassa sen sanoin, mutta en nyt jää sitä vastausta odottamaankaan. On tosiaan viisain, ettei tässä nyt aleta vääntämään jostain ihan epäolennaisista jutuista...

Kyllä mun mielestä sektio on hyvä vaihtoehto ja todellisessa pelossa se on se paras vaihtoehto! Myöskin pelottelu on mennyt tässä asiassa ihan älyttömäksi. Maassa jossa mm. kohdunpoistoja tehdään ihan rutiinilla. Millä muulla leikkauksella potilasta pelotellaan?! Kerrotaan riskit moneen kertaan ja korostaen.

Ja miksi minä edes luen näitä juttuja? Siksi, että luultavasti sektio on itsellänikin edessä jos vauva ei perätilasta tässä lähipäivinä käänny. Siltäkin kannalta ja sektiota jo muutenkin vähän kammoksuvana ei ole kiva lukea sitä ainaista virttä sektion vaaroista. Onneksi itse en ole kokenut missään, että äitiyskin olisi tästä synnytystavasta kiinni!

Positiivisia synnytyskokemuksia kaikille!

 

Vallastahan tässä on kysymys. Vain lääkäri saa mielestään päättää ihmisen elämänstä ja hoidosta. Potilaalla ei pitäisi olla sananvaltaa tämän kivikautisen käsityksen mukaan.

 

Heidi: kuules jokaisella on omat kokemuksensa eri synnytys jutuista että must on turhaa siellä jauhaa kuinka sektio ois maailman kauheus,joillekkin kuten mulle se oli ainoa vaihtoehto! ja 10 pisteen tyttö syntyi ja mulla ei mitään kauhukokemuksia sektiosta jäänyt!
sun kavereillas ehkä näin mut sellanen ihminen joka ei ite ole kokenut sektioo ni on turha sanoo muille siitä!! löytyy sitä normi synnytyksistäkin kauheita kokemuksia,että ei kaikki mene kuin siivillä!. ja leikkauksesta että kyllä se kerrotaan ja itellä tiedossa kuinka iso operaatio se on,sille ei voi mitään jos mulle vaikka kävisi jotain.

 

ja vielä, veekoon kannalla oon,painukoot luomusynnyttäjät ja muut alatien kannattajat muualle kommentoimaan,tää on synnytys pelkoisille! vituttaa tollanen,sektio äidit ei ole yhtään huonompia kuin muutkaan,mulla ja tyttärellä on hyvät ja läheiset välit,lisäksi imetinkin ihan kuin muut! joskus ei ole muista vaihtoehtoja kun sektio!

 

USein sektioäidit on parempia äitejä kun muut. Ne ei ainakaan auo päätä lapselle että "sinua väänsin kolmepäivää tuskalla ja peräsuolirepesi ja lopun ikääni kärsin... "tyyliin.

En sano että näin nämä repeämä äidit tekisi mutta kyllä ne traumaattiset kipukokemukset sieltä synnytystuskista jää ja kyllä ne siellä on vaikeuttamasssa estotonta rakkautta lapseen. Takaraivossa vaikka ei tiedostetusti.

 

Itse koin traumaattisen ensisynnytyksen ja nyt vielä kymmenen vuodenkin jälkeen kannan mm. peräsuolivaurioita mukanani.

Seuraavaa synnytystä pelkäsin kuin ruttoa, mutta yritin asennoitua, että siitä selviän. Pelkoni puolesta olisin kyllä ollut sektiotapaus, mutta ajattelin sitä haavakipua ja omaa toipumistakin ja halusin sitten synnyttää.

Se oli minun ratkaisuni, mutta ei todellakaan sen parempi kuin sektiokaan. Haluaisin sen verran muistuttaa, että jos pelkäät kovaa kipua, niin sitä valitettavasti koet sektion jälkeenkin kaikesta lääkityksestä huolimatta.

Oletko aivan varma, ettet voisi synnyttää esim. epiduraalin avulla? Monet ovat sanoneet, että synnytys on ollut jopa kivuton sen laittamisen jälkeen. Olisihan se paljon kivuttomampi ratkaisu, kuin sektio. (vrt.jälkikivut)

Ja synnytyspelossa ei todellakaan ole mitään hävettävää!!

Toivottavasti jaksat nauttia raskaudestasi ja jos pelkopolin kätilö on ollut tympeä, niin silloin hän ei ole ammattitaitoinen.

Jos pelkosi lähentelee paniikkia ja sinun on saatava se sektio, niin ilmoita vaikka istuvasi siellä äitipolin lääkärin huoneessa niin kauan, että sinulle se sektio luvataan ja papereihin kirjataan tämä lupaus.

Ja sitten kun synnyttämisen aika on lähellä niin vaadi sektiopäivämäärä. TODENNÄKÖISESTI JOUDUT OLEMAAN TODELLA PÄÄTTÄVÄINEN JA EHKÄ RÖYHKEÄKIN, MUTTA EI NYKY-SUOMESSA VOIDA KETÄÄN PAKOTTAA SYNNYTTÄMÄÄN.

 

Sektion jälkikivut ovat toki tapauskohtaisia. Niin eri potilaiden välillä kuin myös saman potilaan useammat sektiot. Toki riippuu onko kyseessä elektiivinen, kiireellinen vaiko hätäsektio. Pystyviilto lienee aina kivuliaampi ja hitaampi toipumiselle kuin vaakaviilto.

Oman sektion kohdalla ei suurempia kipuja ollut. Toki ylösnousu oli todella kurjaa operaation jälkeen, ja haava arka. Mutta ylimääräisiä lääkityksiä ei tarvinnut kun kipupumppu otettiin pois. Kävelyllä kyllä vetreytyi. Eri asia on että sitä oli arka haavan suhteen, ts. varoi sitä. Oli onnea matkassa siis.

 

nosto

 

Nosto kyseleville

 

Huomenna ensimmäinen käynti NKL:n pelkopolilla...tiedän vaan, että haluan sektion, koska pelkään kaikkea synnytykseen liittyvää. Mutta mitä sanon siellä??

Pelkään myös sitä, että mua ei kuunnella..olen työntänyt normaalin synnytysajatuksen jo ajat sitten pois mielestäni, koska jos ajattelen sitä, ahdistun..en nuku...ja panikoin jo nyt...ei halua edes keskustella synnyttämisestä...no huomenna se selviää, en jaksa mitään käännytystä...

 

Nessu, sano että haluat sektion.
Jos siis todella olet sitä mieltä että haluat.

Sinun ei tarvitse lähteä selittämään ummet ja lammet. Sanot ja kerrot sen verran kun jaksat. Jos kysellään liikaa niin sano että ahdistaa puhua siitä, JOS sinua ahdistaa. Pidä puolesi.
Ei ne voi pakottaa puhumaan jos kerta kaikkiaan ei jaksa alkaa vatvoa.
Eikä siihen vatvomiseen ole edes aikaa.
Tärkeintä on, että sanot että haluat sektion ja että se kirjataan paperiin.
Kysymyksiin pelkäätkö lapsen vahingoittuvan synnytyksesssä voit vastata kyllä. Kysymyksiin pelkäätkö synnytystä voit vastata kyllä.
Ja se on siis sen perusteella pelkosektio.

 

Jos synnytyksestä puhuminenkin jo ahdistaa kovaa, niin kyllä silloin on pelkosektio vakavasti harkittava vaihtoehto. Minun mielestäni.

Miten sitten käy jos menee kamalan pelkoisena synnyttämään eikä pääse siitä pelosta yli ?(jotkut lääkärit lupaa että pelosta pääsee yli synnyttämällä)
Mutta jos ei pääsekkään? Jos se edelleen ahdistaa? Ja on traumaattinen kokemus? Miten jälkiseuraamukset ja niiden kanssa lääkärillä käynti jos ei pysty niistäkään puhumaan?

 

Kyselen että kuinka ketjun ap veekoo voi? Joko on kokemus sektiosta pian takana? Kerrotko sitten?

 

\

Riippuu mitä kukakin haluaa. Minä en tarvinut kipua, en tuskaa, en sitä että itse saisin olla "tositoimissa." En tuntenut tarvetta veren nälkemiseen.

Synnytin alateitse; ei tuskaa enkä nähnyt verta tippaakaan. Ja tositoimia saattoi verrata paskan vääntämiseen.

 

Onnea gurulle. Kaikki ei aina noin onnellisesti... valitettavasti...

 

Gugu, tuollainen on todella harvinaista.Puhutko nyt ihan totta? Kyllä p.aska ja vauva ovat ihan eri kokoluokkaa! Tai väännät sinä ihan ihmepökäleitä!!

 

Jotkut ne vaan kuokkii edelleen tällä palstalla. Nuo äärifanaattiset alapäänrepimiskannattajat nimittäin.

 

\

Riippuu mitä kukakin haluaa. Minä en tarvinut kipua, en tuskaa, en sitä että itse saisin olla "tositoimissa." En tuntenut tarvetta veren nälkemiseen.

Minä synnytin alateitse, tunsin kyllä kipua ja tuskaakin. Näin verta ja olin "tositoimissa". En minäkään näihin sentään tarvetta tuntenut, mutta moneen muuhun asiaan tunsin tarvetta, lähinnä liittyen siihen hetkeen kun näen vauvani ensi kertaa.

Joten kyllä, riippuu todellakin mitä kukakin haluaa. Minä halusin vauvan rinnalle heti, halusin heti päästä itse tositoimiin vauvan kanssa. En leikkauspöydälle kursittavaksi, en halunnut että vauva vain pikaisesti näytetään minulle ja sitten viedään pois.

Synnytyksessä on niin paljon muustakin kyse kuin alapään repimisestä tai veren lentämisestä...

Ei varmaan kukaan raskaanaolevakaan voi sanoa, että tunsi tarvetta oksentaa, kokea liitoskivut tai halunnut raskausarpia. Silti, raskaana minä ainakin halusin olla.

 

\

Joten kyllä, riippuu todellakin mitä kukakin haluaa. Minä halusin vauvan rinnalle heti, halusin heti päästä itse tositoimiin vauvan kanssa. En leikkauspöydälle kursittavaksi, en halunnut että vauva vain pikaisesti näytetään minulle ja sitten viedään pois.

Eipä ole itsestään selvää alatiesynnytyksissäkään, että näin käy. Silti voi joutua leikkauspöydälle kursittavaksi/leikattavaksi ja vauva voidaan joutua viemään kiireesti pois...
Itsellä oli ainakin hyvin turvallinen ja onnellinen olo sektion jälkeen kursittavana, kun tiesin että tyttö saa olla isänsä hoivissa

 

Sama juttu mulla. Olin täysin terveenä ja toimintakykyisenä ja tajuissani kun vatsa ommeltiin kasaan sektion jälkeen. Enää 2 h heräämössä ja pääsisin täysin tajuissani hoitamaan vauvaa.
Ja koko sen ajan vauveli oli isänsä kanssa.

Isä ja vauva ansaitsivat mielestäni sen hetken. Hetken jolloin isä oli vauvalle se korvaamaton. Minun aikanani tuli sitten sen 2 h jälkeen ja kesti 2 vuotta.

 

Maltoin siis kyllä odottaa tuon 2 tuntia. Sainhan nähdä vauvan sitä ennen. Ja tiesin että hän oli kunnossa ja isänsä kanssa.
Mulle ei tullut mieleenkään miettiä sitä että vauva ei pärjäisi isänsä kanssa noita vajaata paria tuntia.

 

\

\

Joten kyllä, riippuu todellakin mitä kukakin haluaa. Minä halusin vauvan rinnalle heti, halusin heti päästä itse tositoimiin vauvan kanssa. En leikkauspöydälle kursittavaksi, en halunnut että vauva vain pikaisesti näytetään minulle ja sitten viedään pois.

Eipä ole itsestään selvää alatiesynnytyksissäkään, että näin käy. Silti voi joutua leikkauspöydälle kursittavaksi/leikattavaksi ja vauva voidaan joutua viemään kiireesti pois...

Juu ihan oli tiedossa tämäkin. Arvasin kyllä, että jonkun pitää päästä sanomaan...

Samalla lailla ei ole itsestään selvää, että sektiosta selviää ilman kipua, tuskaa tai verta.

Kommenttini oli tarkoitettu korjaamaan ajatus, että alatiesynnytykseen mentäisiin sen takia, että koettaisiin tarvetta kipuun ja vereen niin kuin täällä joku äiti kuvitteli...

 

Joo joo. Ei kukaan ole kuvitellut että kukaan kokisi tarvetta vereen ja kipuun. Tai on ainakin niin harvinaista että ei ole mainitsemisen arvoinen asia.

 

\

Samalla lailla ei ole itsestään selvää, että sektiosta selviää ilman kipua, tuskaa tai verta.

Kommenttini oli tarkoitettu korjaamaan ajatus, että alatiesynnytykseen mentäisiin sen takia, että koettaisiin tarvetta kipuun ja vereen niin kuin täällä joku äiti kuvitteli...

Tuo "joku äiti" varmaan meinasi sitä, kun monet sektiovastaiset saavat sektion kuulostamaan niin "sydämettömältä" ja tunteettomalta tavalta synnyttää. Ja tyyliin, jokainen kunnon äiti kyllä kestää alatiesynnytyksen kivut, veret, repeämiset ymt, koska lopputulos saa sen kaiken unohtumaan. Ja että se kokemus on aivan upea ja silloin voi olla ylpeä itsestään...
En ole koko ketjua läpeensä lukenut enkä väitä että juuri tässä ketjussa kukaan olisi näin väittänyt, mutta on ainakin sitä tullut ilmi muissa ketjuissa, joissa aikoinani minäkin hain vertaistukea synnytyspelkooni. Ja siellä todella oli luettavissa, että joillakin on tarvetta synnyttää mahdollisimman kivuliaasti, jotta voisi tuntea olevansa oikea äiti... Mutta se siitä.
Ja tuohon sinun kommenttiin sektion kivuttomuudesta/verettömyydestä; et kai tosiaan luule että sektiota haluavat luulevat pääsevänsä helpolla ja ilman noita ko. asioita
Varmaan jokainen sektion haluava, tietää varautua haavakipuun ym, mutta useimmissa tapauksissa ne menevät hienosti, kuten itselläni. Sektion jälkeen ainakin on varmaa, että kipuun saa lievitystä särkylääkkeillä (tuputtavat niitä kyllä yli omien tarpeidenkin), mutta alatiesynnytykseen mentäessä ei voi olla ikinä täysin varma, että kivunlievitystä ehtii saamaan, vai mitä....

 

\

Ja siellä todella oli luettavissa, että joillakin on tarvetta synnyttää mahdollisimman kivuliaasti, jotta voisi tuntea olevansa oikea äiti...

No joo, taisi olla tuosta kyse. En ole vastaavia ketjuja paljon lukenut, mutta on varmaan ihan totta. Olen törmännyt vastaavaan esim. epiduraali yms. keskusteluissa.

\

Ja tuohon sinun kommenttiin sektion kivuttomuudesta/verettömyydestä; et kai tosiaan luule että sektiota haluavat luulevat pääsevänsä helpolla ja ilman noita ko. asioita

Ja tähän, en tosiaan luule, heh... :saint: