sektiosta tietävät kertokaa

Ainut ikävä tuntemus mun sektiossa oli se kun ne imuroi läheltä selkää, siis sieltä pohjasta.

Hyi saakeli, ihan menee kylmät väreet kun ajattelenkin asiaa! Itse en moista tuntenut, mutta elävimmin jäi mieleen tunne, kun kohtua paineltiin tyhjäksi leikkauspäivän iltana. Kätilö pumppasi vatsaa ja samaan tahtiin verta hulahteli alapäästä. En tiedä, paljonko sitä todellisuudessa tuli, mutta tuntui kyllä parilta desiltä per painallus. Siinä vaan makasi ja mietti, että ei voi jumalauta olla todellista

 

minä olen tuosta mahan painelusta ihmetellyt jälkeen päin että ihme ettei sekään sattunut. siis kun kyllähän ne sitä paineli joka päivä kun tutkivat miten kohtu on supistunut jne. vois kuvitella että kun maha on leikattu auki ja kursittu kokoon ja siellä on yli 4 kilosta lasta kantanut ja sitten joku sitä painelee niin että se koskis kauheesti, mutta kai sitä kipulääkettä sen verran oli että mikään ei tuntunu miltään

 

minä olen tuosta mahan painelusta ihmetellyt jälkeen päin että ihme ettei sekään sattunut. siis kun kyllähän ne sitä paineli joka päivä kun tutkivat miten kohtu on supistunut jne. vois kuvitella että kun maha on leikattu auki ja kursittu kokoon ja siellä on yli 4 kilosta lasta kantanut ja sitten joku sitä painelee niin että se koskis kauheesti, mutta kai sitä kipulääkettä sen verran oli että mikään ei tuntunu miltään

Kerro vielä mitkä tropit sulla oli, niin osaan seuraavalla kerralla vaatia?!

Pelkän Panadolin voimalla menin, ja itku tuli kyllä joka kerta kun joku tuli sitä mahaa runnomaan Ja esimerkiksi avautumisvaiheen supistuksiin ei tullut mieleenkään pyytää kipulääkettä kun eivät minusta olleet kipeitä, ja murtuneella jalallakin olen kävellyt kaksi viikkoa ennen kuin tajusin mennä lääkäriin, joten en varmaan ihan kaikista kipuherkin ihminen ole.

Joku tuolla sanoi, ettei sektio vaikuttaisi maidonnousuun. Vaikuttaa se. Toki yksilöllistä vaihtelua on paljon eikä sektio ole imetyksen tuomio, mutta kyllä sektio synnytystapana todistetusti hidastaa maidonnousua ihan hormonaalisista syistä. Tätä voi yrittää kompensoida vaatimalla mahdollisimman varhaista ensi-imetystä ja pitämällä vauvan mahdollisimman paljon ihokontaktissa ensipäivinä/-viikkoina sekä huolehtimalla riittävästä kipulääkityksestä. (Samoihin kannattaa toki tarpeen mukaan pyrkiä myös alateitse synnyttäneiden )

 

Itseasiassa sektiot olivat hauskoja kokemuksia, kaikki neljä myös kivuttomia. Juuri tässä yhtenä päivänä muistelin viimeisintä, 10kk takaa. Siis kuinka suurinpiirtein taivas aukeni kun puudutuksen jälkeen pääsi pitkälleen leikkauspöydälle.... Kuukausien kivut ja huonovointisuus vaan katosivat, tuli tunne että tehkää mitä hyvänsä. Kaikki vellomiset ja möyrimiset vatsan alueella tuntuivat vain hassulta ja mielenkiintoiseltakin.

Ja se ihana tunne kun 8h myöhemmin pääsi pitkästä aikaa omille jaloilleen ilman kipuja! Uskomattoman kevyeltä tuntui liikkuminen ja kaikki.

Aivan mahtava kokemus!

 

Kiireellinen sektio, tuntemus varsin ällöttävä kun mahasta vauvaa ja muita tykötarpeita kaivellaan. Olin jo unohtanut sen mahan painelun, se sattui ihan hitosti muttei kauaa kestänyt onneksi.Arven paraneminen tosi nopeaa, imetys sujui kuin tanssi, vuotoa oli mutta en osaa määrää verrata. Pelkäsin itse jälkiseuraamuksia, mutta niitä ei kyllä käytännössä ollut lainkaan.

 

Itseasiassa sektiot olivat hauskoja kokemuksia, kaikki neljä myös kivuttomia. Juuri tässä yhtenä päivänä muistelin viimeisintä, 10kk takaa. Siis kuinka suurinpiirtein taivas aukeni kun puudutuksen jälkeen pääsi pitkälleen leikkauspöydälle.... Kuukausien kivut ja huonovointisuus vaan katosivat, tuli tunne että tehkää mitä hyvänsä. Kaikki vellomiset ja möyrimiset vatsan alueella tuntuivat vain hassulta ja mielenkiintoiseltakin.

Ja se ihana tunne kun 8h myöhemmin pääsi pitkästä aikaa omille jaloilleen ilman kipuja! Uskomattoman kevyeltä tuntui liikkuminen ja kaikki.

Aivan mahtava kokemus!

Minusta myös se itse leikkuupöydällä makaaminen oli lähestulkoon mukavaa. Ilmeisesti puudutusten sivuvaikutuksena minua "vaivasi" oudon euforinen olo, olin täysin kivuton, kaikki olotilani huomioitiin herkästi (esim. lievä pahoinvointi) ja se mahan tonkiminen oli mielenkiintoista. Mutta. 8 tuntia myöhemmin en päässyt ylös sängystä edes kahden auttamana (pääsin sängyn reunalle istumaan ja se oli aivan liian kivulias suoritus). Ja kivut eivät loppuneet ensimmäisiin päiviin, varsinkin yöllä kun oli maannut ensin paikallaan niin liikkeelle lähteminen (siis siihen 20cm:n päähän vauvaa imettämään) nosti kyynelet silmiin vielä viikon, parin päästä. Ja kieltämättä harmitti sekin että menetin ensimmäiset tunnit lapseni elämästä ja senkin jälkeen olin lapsen kanssa täysin muiden armoilla (esim. sairaalassa ainoa vaihtoehto imettää "yksin" oli seisaallaan, tuolille en pystynyt istumaan saati sängylle makaamaan vauva sylissä, siihen tarvittiin molemmat kädet vapaaksi). Mutta tietysti parempi tämä kuin päästään juuttunut, hengetön vauva, eli siinä mielessä lopputuloksesta en valita. Hyvä että konstit on monet.

Noin 4 viikkoa sektiosta liikkuminen alkoi olla mukavaa, saattoi kävellä "huvikseen" eikä varovasti pakon edessä. Ja umpparileikkausta seuraavana päivänä kiipesin kyllä ilokseni 9. kerrokseen sairaalassa, se oli hauskaa se.

 

Minulla on tehty kaksi kiireellistä sektiota. Molemissa kyseessä on ollut perätila. Ensimmäinen oli etuajassa ja toinenkaan ei ehtinyt suunniteltuun sektiopäivään. Minulle ei noista jäänyt mitään negatiivisia kokemuksia. Leikkaushaava oli toki kipeä ja aluksi suorana seisominen otti tiukille, mutta aika nopeasti sekin onnistui. Molemmat synnytykset ovat käynnistyneet ihan spontaanisti eikä maidonnousun kanssa ole ollut ongelmia. Esikoisen kanssa en päässyt kokeilemaan imetystä heti, koska oli keskonen, mutta pumpulla sitten heräteltiin maitoa. Minulle siis molemmat sektiot olivat ihan positiivisia kokemuksia.

 

Meidän ainokainen syntyi kiireellisellä sektiolla. Heti puudutuksen antamisen jälkeen aloin täristä ihan hillittömästi, vaikka ei mulla kylmä ollut. Tärinä kesti joitakin minuutteja ja loppui vissiin itsestään. Leikkaus ei ollut kivulias, vaan kuten muutkin kertoi, niin tuntui todella kummalliselta kun kaikki ronkkimiset tuntui niin selvästi. Haava oli kipeä pari päivää, mutta kyllä sängystä pääsin ylös jo seuraavana päivänä, ja liikkuminen nopeuttaa paranemista.

Mulla oli aivan kauheat jälkisupistukset Olin omassa huoneessa käytävän päässä, hoitajien huone oli aika kaukana. Toisena yönä mulle tuli ihan hirvittävä jälkisupistus, ja vauvakin heräsi tietysti juuri silloin. Mä en voinut tehdä mitään muuta kun maata siinä sängyssä ja puristaa sängyn laitoja niin helvetin kovaa, edes summeria en saanut käteen otettua. Ja vauva huusi vieressä. Sitten ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen hoitaja tuli myrskyn merkkinä huoneeseen huutamaan mulle miten vauva on huutanut ainakin vartin... Mä en voinut edes puhua, nyyhkytin vain kivuissani. Sain onneksi kipupiikin kun hoitsu huomasi että olen oikeasti kipeä. Muitakin kivuliaita jälkisupistuksia tuli, mutta ei noin pahoja. Kohdun painelut oli myös todella kivuliaita toimenpiteitä.

Mun piti olla oman vointini takia sairaalassa 6 päivää, ja pari viimeistä päivää niistä oli tosi tympeitä, kun vointi kuitenkin koheni nopeasti ja koti-ikävä oli kova. Särkylääkkeitä sai pyydettäessä, mä sain niitä kipupiikkejä useammankin juuri jälkisuppareiden taki. Ja jälkivuoto oli myös runsasta ja kesti kauan.

Itse sektiosta mulle jäi kuitenkin ihan hyvä mieli, ei se niin paha ollut. Nuo jälkivuodot ja -supistukset on niin yksilöllisiä, ettei niitä kannata etukäteen pelätä. Onnea matkaan =)

 

Sektio perätilan takia, ja alateitse en aio edes koittaa jos vielä tulee tilanne eteen oli positiivinen kokemus, maito nousi hyvin, jälkisupistukset oli kuin siedettävät menkkakivut, kohdun painelu ei sattunut vaikka sitä verta hulahteli ihan kauheasti tsi ainakin tuntui siltä ja jälkivuotokin oli maltillista. Hyvin lääkitsivät kyllä, nukuin paljon ja kuulemma kuorsasinkin! kävely tietysti oli ihan kamalaa jonkun aikaa, ja aivastaessa tuntui että vatsa repeää. Mutta paranin suht nopeasti. Ainoa todella ikävä juttu oli katetrin ja kanyylin laitto.

 

[QUOTE="Vieras";29019977]Ei mullakaan ollut jälkisupistuksia tai sitten ne tosiaan meni muun kivun piikkiin.

Ihan en ymmärrä sitä, että joku valitsee sektion synnytyspelon tms. muun kuin lääketieteellisen syyn (tai siis sellaisen syyn, joka oikeasti vaatii sektion) takia. Itse ainakin olin niin jumalattoman kipeä sektion jälkeen, ja pitkään, että kyllä se synnytyskipu on pientä siihen verrattuna, se menee kuitenkin kohtuullisen nopeasti ohi Ei todellakaan ollut kivaa oksentaa sappinesteitä leikkauksen jälkeisenä iltana maha auki leikattuna ja kokoon parsittuna. Ja leikkausalue oli tosiaan ainakin minulla kipeä useita viikkoja.

Ja onhan se sektio oikeasti iso leikkaus, jossa on ihan todellisia riskitekijöitä olemassa.[/QUOTE]
näin juuri minullakin ,sairaalassa meni ikuisuus ennenku ees pääsin ylös ja kotona haava oli tosi kipeä. harmillisesti seuraavakin vauva tulee sektiolla,lääketieteellisten syiden takia

 

En kyllä osaa sen lääkkeen nimeä enää sanoa mitä siitä kipupumpusta yksi pussillinen parissa vuorokaudessa valui. Sen jälkeen riitti burana/panadol yhdistelmä. Ja hoitajat sanoivat että vahvempaakin saa tarvittaessa pumpun jälkeen jos tarvis on, en tarvinnut.
Ja sairaalakammoisena ne kanyylin ja katedrin laittamiset ja pois ottamiset oli epämiellyttävimmät kokemukset. Katedrin laittoi ja poisti onneksi sama ihana kätilö

 

Mulla kans kohtu putsattiin niin että jälkivuoto oli ihan vaan muutamia tippoja.
Takana viisi alatiesynnystä ja yksi kiireellinen sektio, sektio ihan ehdottomasti paras kokemus.
Kyllähän ne ekat päivät leikkauksen jälkeen oli tuskaisia (pääsin sängystä ylös vasta kolmantena päivänä) muttei mitään verrattuna alatiesynnytykseen.
Jos joskus vielä saan lapsia niin vaadin suunnitellun sektion, ihan epäinhimillistä kiduttaa ihmisiä alatiesynnytyksissä kun helpompikin keino olisi.