Selviäisitkö / jaksaisitko ?

Mitä luulet, kuinka hyvin jaksaisit olla / selviäisit kolmen lapsen (7,4,2) totaaliyksinhuoltajana käytännössä ilman mitään apua arjessa vanhassa omakotitalossa, jossa muun arjen lisäksi olisi vietävä eteenpäin välttämättömiä remontteja?

Minä taidan olla vähän väsynyt, kun tähän on lisäksi tullut yllättäviä terveyshuoliakin lisäksi ja sairaalareissujen organisoinnit, logistiikat ja lastenhoidot ovat olleet kovin haastavia...

 

No en selviäisi, en sitten millään. En talosta enkä varsinkaan lapsista.

 

En tykkää omakotitaloista omana asumuksenani.

 

täytyy sanoa että en

 

Mulla on kylläkin vain kaksi lasta, toinen kouluikäinen, toinen 3v. Asustellaan okt:ssa ja olen totaali-yh. Ihan hyvin on pärjätty

 

Pakko kysyä teiltä molemmilta yksinhuoltajilta, jotka omakotitalossa asutte, miten te rahallisesti pärjäätte, millä elätätte itsenne ja lapsenne, oletteko töissä ja missä päin Suomea asutte? Onko teillä asuntolainaa? Saatteko rahallista apua esim. vanhemmiltanne tai jostain muualta?

 

En todellakaan.

En edes tykkää omakotitaloista, ts. en itse asuisi sellaisessa ellei olisi "pakko". Jos olisin aloituksen kaltaisessa tilanteessa, niin muuttaisin kerrostaloon lähelle tukiverkkoja.

 

Ap:n tilanteessa muuttaisin mahdollisimman pian helpompaan asumismuotoon, rivariin tai kerrostaloon. Olisi aika moni stressinaiheuttaja siinä vähemmän ja varmaan taloudellinen tilannekin kohenisi kun ei tarvitse upottaa rahaa remontteihin.

 

Pakko kysyä teiltä molemmilta yksinhuoltajilta, jotka omakotitalossa asutte, miten te rahallisesti pärjäätte, millä elätätte itsenne ja lapsenne, oletteko töissä ja missä päin Suomea asutte? Onko teillä asuntolainaa? Saatteko rahallista apua esim. vanhemmiltanne tai jostain muualta?

Oon töissä. Talon olen saanut perintönä (mun koko elämän palkat ei riittäis tätä maksamaan...). Maksan pelkästään asumiskustannuksia kk kohden enemmän mitä maksaisin vuokraa jostain meille hyvästä vuokrakämpästä. Rahallisesti pärjätään kuitenkin ihan ok, koskapa olen superpihi.

 

Pakko kysyä teiltä molemmilta yksinhuoltajilta, jotka omakotitalossa asutte, miten te rahallisesti pärjäätte, millä elätätte itsenne ja lapsenne, oletteko töissä ja missä päin Suomea asutte? Onko teillä asuntolainaa? Saatteko rahallista apua esim. vanhemmiltanne tai jostain muualta?

Ostin tämän talon yli kymmenen vuotta sitten ja tämä on vanha, rintamamiestalotyyppinen. Velkaa on jäljellä hyvin vähän. Elämme hyvin niukasti. Pihassa kasvaa paljon hyötykasveja ja kun maalla asumme, ei tavallaan heräteostoja tms. ole sillä tavalla, kun kaupassakin käyn suht harvoin. Autosta tietenkin tulee iso lisäkulu, koska julkisia liikenneyhteyksiä ei ole. Kotihoidontuella olen vielä, mutta se loppuu kohta. Isä maksaa minimielatustuet, mutta ei osallistu muuten mihinkään. Toisinaan lapset käyvät isän luona, jolloin isä menee vanhemmilleen, jotka haluavat, että laitan ruoat lapsille mukaan, kun heillä on kuulema niin tiukkaa. Omat vanhemmat ovat siirtyneet ajasta iäisyyteen jo vuosia sitten.

 

Tuntuu kyllä, että lapset ja minä viihdymme oikeinkin hyvin maalla, mutta välillä tuntuu kohtuuttoman rankalta ja itse koen itseni luuseriksi, kun ei aika meinaa riittää kaikkeen. Onko vain niin, että en osaa organisoida asioita oikein?

 

Tiukkaa tekee nytkin vaikka on tuo mies tuossa apuna. Vanhassa omakotitalossa on pirusti hommia, minulla kaksi alle kaksivuotiasta jotka on todella riippuvaisia joten päivisin en saa kyllä tehtyä yhtään mitään. Pihatyöt, korjaukset ja siivoukset siis hoidettava illalla kun mies tulee kotiin. Tukiverkostoa ei ole paitsi palkattu lastenhoitaja muutama tunti per viikko. En tiedä selviäisinkö yksin tässä, epäilen suuresti. Ehkä jotenkin jos lapset olisi vähän isompia ja omatoimisempia.

 

Tuntuu kyllä, että lapset ja minä viihdymme oikeinkin hyvin maalla, mutta välillä tuntuu kohtuuttoman rankalta ja itse koen itseni luuseriksi, kun ei aika meinaa riittää kaikkeen. Onko vain niin, että en osaa organisoida asioita oikein?

En usko että olisi kyse organisointikyvyn puutteesta...päinvastoin, uskon sinun olevan aikamoinen mestari organisoimaan. Mutta sinua on vain yksi, olet vain yksi ihminen joka ei voi revetä joka paikkaan, ja jonka voimat eivät voi riittää loputtomiin.

Luuseri? Ehei, et ole. Arjen sankari pikemminkin.

 

Tuntuu kyllä, että lapset ja minä viihdymme oikeinkin hyvin maalla, mutta välillä tuntuu kohtuuttoman rankalta ja itse koen itseni luuseriksi, kun ei aika meinaa riittää kaikkeen. Onko vain niin, että en osaa organisoida asioita oikein?

Niin siis sinä olet vielä kotona kuitenkin? Entäs sitten, kun palaat töihin?

 

Mä elelen neljän lapsen kanssa, oma äiti joskus hoitaa lapsia. Usein en viitsi pyytää ja ikinä en jätä kaikkia kerralla. Lasten isä minimaalisesti arjessamme mukana. Mutta mieluummin näin. Kyllä ap pärjätään, kun uskotaan itseemme! Vähälläkin voi tulla toimeen.

 

Me asutaan lasten kans vanhassa ok-talossa, enkä pois lähtis kirveelläkään. Vaikka onkin rahallisesti tiukkaa, koska paljon velkoja ja eronnut olen lasten isästä. Välillä kyllä tehnyt tiukkaa, mutta koetan sinnitellä vaikka paikat repsottaakin. Siistinä kuitenki yritän pitää

 

En selviäisi

 

Nukkumaan pääsin puoli yhdeltä ja heräsin jo ennen viittä saamatta enää unta. Väsyttää aivan kauheasti ja pitäisi vaikka mitä tänäänkin saada aikaiseksi arkirutiinien lisäksi. Paradoksaalista, että nukkuu huonosti, kun on huolissaan kaikesta, mutta jos nukkuisi paremmin, olisi jaksavampi,reippaampi ja vähemmän huolissaan kaikesta.

 

Selviän kuin on pakko.

Me asutaan vanhassa okt:ssa, kaukana kaupungista. Talossa on koko ajan jotain tehtävää, mutta minä pidän tästä. Lapset tekee mun kanssa, hekin nauttivat. Remppaamalla meillä on yhteistä aikaa.

Lasten isä on kuollut, joten olen totaalisen yksin. Viimeksi olen viettänyt omaa aikaa 4 vuotta sitten, kun mieheni oli vielä elossa. Odotin silloin kuopustamme.

Välillä tekisi mieli heittää hanskat tiskiin, mutta useimmiten minä nautin tästä.

Lapset ovat 10, 7, 6 ja melkein 4 vuotiaat.

 

Talosta en selviäisi, enkä edes haluaisi, muuttaisin rivariin missä on paljon vähemmän tekemistä. Lapsista selviäisin, pakkohan se olisi ja uskon että omien lasten kanssa pärjää.

 

En selviäisi! Miehen kanssakin todella paljon tekemistä omakotitalon kunnossapidossa ja lasten hoidossa .

 

Ihana viesti. Kaipa se meilläkin tästä...

 

en jaksaisi, oli jo tekemistä aikanaan yhden hyvin haastavan lapsen yh:na

 

En selviäis ja oon sen verran mukavuudenhaluinen ja itsekäs, etten edes haluais selvitä yksin remonteista ym. Lisäksi se, että kaikki aika ja energia mikä menis remppaan, olis sitten lapsilta pois.

 

Koita vielä jaksaa, kyllä se siitä helpottaa, kun lapset kasvaa
Minä asun tällä hetkellä kerrostalossa, mutta säästän omakotitaloa varten. Sillon, kun olin hoitovapaalla, olin paljon väsyneempi. Nyt työssäkäyvänä jaksaa paljon paremmin, kun ei ole lapsen kanssa 24/7