Serkkulasten eriarvoisuudesta

Mitä mieltä täällä olevat isoaäidit/mummot/isoisät/papat olette seuraavasta:

Lapsellani (kouluikäinen) on 5 serkkua (5-10 vuotiaita). Anoppini hoitaa/vahtii lähes päivittäin tyttärensä poikia, jotka kaikesta päätellen ovat aina etusijalla muihin serkuksiin nähden(mm. kommentit tyttärensä lapsista aina ylistäviä etc.). Anoppi kyllä hoitaa lastammekin tarvittaessa,mutta se läpipaistava oman tyttärensä poikien ihannointi tympii...

Vastikään sattui mielestäni aika pöyristyttävä tapaus:

Anoppini em. tytär luuli olevansa kahden kesken erään serkkupoikamme kanssa ja hän sanoi näin:
"Tiedätkö Ville (nimi muutettu), sinä olet neljänneksi ihanin lapsi, jos puhutaan teistä kaikista serkkulapsista. Ymmärrät varmaan, että mun omien lasten jälkeen tietenki, sinä olet paras serkkulapsista!"

Arvaatte varmaan miltä tuntui kuunnella tällaista lasten luokittelua!
En ole viitsinyt tästä episodista anoppini kanssa keskustella ainakaan vielä.En tiedä kestäisikö hän oman tyttärensä arvostelua ko. tilanteen tiimoilta
Ymmärrän kyllä,että anoppini ja hänen tyttärensä ovat omalla tavallaan läheisiä, mutta eikö jotain rajaa pitäis olla siinä miten muita serkkulapsia tällaisilla kommenteilla ym. kohdellaan. Ei kai lapsenkaan ole tervettä kuunnella tuollaisia lasten paremmuusjärjestyksiä, kenen itsetuntoa se lopulta nostaa jos aikuiset salakavalasti näin lasta kehuvat/mielistelevät?

 

Aivan selkesti tuossa em. jutussa anopin ja aikuisen tyttären välillä jokin tunnepuolen vamma, kun oman tyttären lapsia pitää niin erinomaisena pitää. Taitaa tytär olla tosi dominoiva,päätellen noin röyhkeästä kommentista sille serkkupojalle! Eihän kukaan tervejärkinen aikuinen mee tollasta sanomaan pienelle lapselle tai edes aikuiselle, jos yhtään oikeesti ajattelee! Toisaalta tuo anoppikin varmaan alistuu tyttärensä oikkuihin ja yrittää mielistellä tytärtään!

 

Kyllä mummo on ollut ajattelematon noin lausahtaessaan...

eihän lapsia voi panna mihinkään järjestykseen.. ikäjärjestykseen korkeintaan...

jokainen lapsi on oma persoonansa ja jokaisella on erilainen suhde isovanhempiin johon kyllä tietysti vaikuttaa lapsen omien vanhempien asenteet

jokaisella lapsenlapsella on paikka tämän mummun syrämessä, ilman paremmuusjärjestystä

 

Lapsen ja mummin suhteeseen vaikutta myös mummin oma asenne, ei pelkästään lapsen vanhempien! Muuten ei ole lisättävää...

 

meillä ei ole isovanhemmat kovinkaan kiinnostuneita lapsiemme elämästä, he matkustelevat ja elävät omaa aikaansa.... ehkä noi 5 kertaa vuodessa hoitavat jos on pakko rako.

 

Tätini sanoi kerran lapsenlastaan rutistaessaan, että tässä on se mummin kulta. Sanoin, että onhan sinulla noita kultia enemmänkin, johon tätini vastasi, että niin, no mutta tämä ensimmäinen on kuitenkin se erityinen. Näin siis muiden lastenlasten kuullen.
Toivon tosiaan, ettei anoppini ajattele samoin (tyttäreni ainoa mummi), ja jos ajatteleekin, osaa pitää suunsa kiinni.