Itse aloitin sertraliinin käytön noin 8 vuotta sitten. Se määrättiin paniikkihäiriöön. Sitä ennen käytössä oli hetken aikaa Cipramil, mutta lääke vaihtui melko pian Sertraliiniin. Käytössä oli alussa Zoloft ja sen jälkeen eri firmojen Sertraliini-lääke, kenen kulloinkin. Yleensä Ratiopharm tai Orion. Annos on ollut lähes alusta saakka 150mg/vrk. Lääke auttoi oireisiin erittäin hyvin. Satunnaista ahdistusta kyllä ilmeni silloin tällöin, mutta se oli kestettävissä.
Noin puolitoista vuotta sitten ajattelin, että lopetan pikkuhiljaa lääkkeen käytön, kun asia tuli puheeksi työterveyslääkärin kanssa. Vähensin annosta 100mg:hen ilman minkäänlaisia sivuvaikutuksia. Siitä noin kuukauden kuluttua pudotin annosta edelleen 50mg:hen -> univaikeudet alkoivat. En saanut nukuttua yöllä juuri lainkaan. Jaksoin noin kolme vuorokautta niillä 1-3h yöunilla ja nostin annoksen takaisin 100mg:aan. Taas uni maittoi samantien lääkkeen noston jälkeen normaalisti eikä muitakaan oireita ilmennyt. Elämä tuntui jotenkin paremmalta tuolla 100mg annoksella, kuin entisellä 150mg:lla. Seksihalut lisääntyivät, olin mahdollisesti entistä virkeämpi, mieli tuntui "kirkkaammalta", olin elinvoimaisempi.
Tätä kesti arviolta vuoden verran, kunnes alkoi tulla satunnaisia ahdistus/paniikkikohtauksia, aivan satunnaisissa paikoissa, liittyen ei-tiettävästi-mihinkään. Kohtaukset alkoivat tiheentyä/pahentua ja tämän vuoden syyskuun alun jälkeen ahdistava olo oli lähes jatkuvaa. Minulla oli enemmän ahdistunut, kuin normaali olo. Mahakipua, vääntävää tunnetta mahassa, palan tunnetta kurkussa, painon tunne rinnan päällä, hengenahdistusta, käsien tärinää, kuumotusta päässä, pyörrytystä/huimausta ja oletettavasti siitä johtuvaa "sekoamisen" pelkoa. Yleisesti ottaen todella hermostunut olo, joka paikassa tuntui värinää. Myös nenä oli tukossa silloin, kun ahdisti paljon. Purin hampaita loukkuun, puristin käsiä nyrkkiin ja yritin kestää. Työnteko oli aika mahdotonta. Toimistotyö, joka vaati keskittymistä. Kenties raskas ruumiillinen työ olisi voinut olla vain hyvästä. Puolitoista viikkoa tästä ja lääke nostettiin takaisin entiseen annokseensa, 150mg:hen.
Tuli käytyä näiden oireiden yhteydessä myös taas muutaman kerran sydänfilmissä sekä kerran sydämmen ultraäänessä, ettei ole mitään fyysistä ongelmaa, joka aiheuttaa näitä ahdistuksia. Sydänfilmistä löytyi joku ensimmäisen asteen AV-katkos. Se on kuitenkin ollut siellä jo viime mittauksessa vuonna 2005, eli ei muutosta sen suhteen. Kuulemma vaaraton. Kardiologi totesi ultraäänessä sydämmen toimivan täysin normaalisti.
Tuosta nostosta on nyt siis about 6 viikkoa. Ahdistus on hiljalleen vähentynyt ja olo tuntuu taas melko hyvältä, vaikkakkin enemmän ahdistuneelta verraten esim. parin-kolmen kuukauden takaiseen olotilaan. Oikeastaan viimeiset kolme-neljä päivää ovat olleet huomattavan "vähäahdisteisia". Inhottavin sivuoire nostosta lienee, että seksi ei liiemmin enää valitettavasti kiinnosta, saati tunnu missään, verraten tuohon 100mg ajanjaksoon. Tosin senkin aikana oli suuria vaikeuksia/mahdotonta saada orgasmia _yhdynnässä_. Kuitenkin oli haluja ja tuntui hyvältä. Nyt ne meinaavat olla myös poissa. Ilmeisesti tähän on vaan kuitenkin totuttava, ainakin toistaiseksi. Elämä oli kuitenkin aika helvettiä tuon jatkuvan ahdistuksen pauloissa.