Sinä joka olit ainoa lapsi,montako lasta sinulla on?

Zarahan
Yksi tytteli ja toivoisin lisää, jos vielä myöhemmin onnistuu, nyt nautin tästä pikkuneidistä täysin rinnoin :heart:

Itsekin pienenä toivoin sisaruksia mutta hyvin se on näinkin mennyt ;)
Heitin joskus teininä äidille toiveen, josko saisin isoveljen joka kuskaisi kaupungille ja pitäisi huolta, juu ei sit onnannut ;)
Naapurin poika toimi varaveljenä hyvin pitkälti tuolla saralla.
 
Minulla 4 lasta,10v,8v,2v ja 1v =)
Ja tässä kovasti miettinyt olen annetaanko vielä vauvan tulla jos on tullakseen
Mies ois kyllä siihen valmis.On vain huolissaan minun jaksamisestani.
sanoin jo pienenä tyttönä,että minä sitten hankin monta lasta ja aika hyvä alkuhan tässä jo on ;)
 
Hih
Isoveljeä minäkin monesti tenavana turhaan toivoin, kun sain yksin taistella riitani, bestiksen saadessa aina taustatukea omalta isoveljeltään... Kuitenkin ajatukseni on aina ollut, että "laatu korvaa määrän" ja että yhteen lapseen tyydyn tyytyväisenä minäkin. No, ukkokulta tuossa yllätti minut viime talvena ehdotuksellaan tyttäremme ollessa 5kk, ja niinpä nyt "pikkukakkonen" köllii masussa! =) Eli siis KAHDEN lapsen äitinä taidan vanhuuteni viettää!
 
sanna -78
itse myös ainoana lapsena toivoin isoaveljeä tai pienempiä sisaruksia. isoaveljeä ehkä eniten. nyt lapsia on itselläni, sekä kuuden lapsen isoveljellä eli miehelläni, viisi ja iät ovat 8, 2x5, 4 ja 0,5v.
jään usein vain katselemaan heidän leikkejään ja vaivun harmistelemaan omaa asemaani nähden sairastelevaan äitiini. muutenkin niin hassua, että äitini odottaa soittoani toisinaan, kun taas itselleni pitkälle riittää toisen pitäminen ajatuksissani, elämäni on pääsääntöisesti tässä hektisessä perhe- ja kotielämässä. kunpa olisi sisaria, jotka voisimme jakaa velvollisuuden lapsuudenkotiin pidettävästä yhteydestä.
KYSYMYS TEILLE MUILLE: miten äitinne ja isänne ovat suhtautuneet lapsimääräänne? onko tullut sanomista? onko sanomisen pohjalla huoli omasta jaksamisestanne vai silkkaa arvostelua tekemistänne valinnoista?oli teillä sitten kaksi tai kymmenen lasta, onko se liikaa ainokaisen vanhemmillenne?
Itse olen sanonut aivan suoraan toivovamme vieläkin sisarusta parveemme, en jaksa taas kiemurrella kertoessani odottavani..jos tällainen tilanne vielä tulee. tuntuu inhottavalta kuunnella sukulaisten mietteitä ehkäisyn puutteesta, kaikki kun ovat saaneet alkunsa toivotusti. kritiikki oli pahinta alkaessani odottamaan puolivuotiaiden kaksosten sekä kolmivuotiaan esikoisen lisäksi neljättä. nyt tilanne alkaa hahmottua tuttaville ja sukulaisille. olenhan itsekin saanut ikävuosia lisää, jos se mitään vaikuttaa.
 
Itse olen ainut lapsi ja muistan miten kateellinen olin kavereille joilla oli sisaruksia. Edelleen sanon miehelleni et kyl oon sulle kateellinen kun hänellä on 7 veljeä ja sisko. Meillä on kolme lasta poika ja kaksi tyttöä.
 
mipeta
Itse olen ainokainen. Minulla tyttö ja kakkonen tulossa.

Omat vanhempani sanoivat että "pitäähän niitä enempi ollakin kuin yksi" kun kerroin odottavani toista... En tiedä miksi eivät itse tehneet / saaneet enempää.
 
äiti-70
En ole varsinaisesti ainoa lapsi, mutta sellaisena kylläkin kasvanut kun siskot 20 ja 17 vuotta minua vanhempia. Lapsena toivoin kovasti samanikäisiä sisaruksia ja varsinkin sitä (iso)veljeä, joka olisi pitänyt puolia. Muutenkin olen huomannut, että olisi ollut hyvä oppia jakamaan asioita ja toisaalta pitämään puolensa. Ne kaikki on joutunut opettelemaan kavereiden kanssa / aikuisiällä / jotenkin kantapään kautta.

Itselläni tällä hetkellä yksi lapsi ja pitkään olen ollut sitä mieltä että yksi saa riittää. Tosin nyt huomaa kuinka hyvä olisi jos lapsella olisi sisaruksia, joten mieli alkaa muuttua... Mutta joka tapauksessa, kahta enempää en koskaan aio hankkia. Minulla tulee jo ikä vastaan tuossa ;-)
 
eloýippý
Kolme lasta on hankittu!
Ainoana lapsena ja aina sisaruksia toivoneena, halusin omille lapsilleni sisaruksia. Nyt olen 3 pojan (10v., 8 v. ja 1.2v) onnellinen äiti. :hug:
 

Yhteistyössä