"Sullahan on ihan normaali lapsi"

Tätä ovat sukulaiset hokeneet väsymiseen asti. Minä en ole uskonut, aina on tuntunut että ei todellakaan ole- lapsessa on ollut paljon enemmän työtä kuin muissa, on oireillut oudosti ja jäänyt jumiin pieniin juttuihin jatkuvasti. Aloitti päiväkodin ja joutui samantien erityisryhmään, sieltä sitten lastensairaalaan osastolle tutkimusjaksolle. Ja mitä selvisi?

*Hyperaktiivisuus
*Nykimishäiriö
*Rutiinihakuisuus
*Asperger-piirteet
*Aistisäätelyn ongelmat

Niin että joo..."ihan normaali tapaus", äitiä lainatakseni. Pahinta on, että nyt kukaan ei tahdo uskoa edes mustaa valkoisella ja minua syyllistetään.

 

:hug: mutta nyt te ootte kuitenki saaneet diagnoosin joka helpottaa teiän elämää sillätavalla että saatte apua ja ohjausta.

teidän lähipiiri vaan haluaa kieltää että heillä on sukulaisena erikoislapsi, ovat siis häpeissään

 

On sitten kuinka läheistä sukua tahansa, niin en missään nimessä olisi tekemisissä, jos sellaisessa tapauksessa vähäteltäisiin tai alettaisiin syyllistää... Se vaan lisää stressiä ja pahoittaa mieltä entisestään.

Vertaistukiryhmät ym vois auttaa?

 

Oh, tiedän tunteen. Kyllähän se puhuu, on vakiolause jonka kuulee aina. Joo-o, dysfasia ja puhumattomuus, ne on aika eri juttuja.

 

Ihmiset eivät aina ymmärrä erityslapsia ja kaikkea siihen liittyvää. Anna heille aikaa, sukulaisille siis. Kerro pitkämielisesti asioista, mutta älä korosta lapsesi erityisyyttä.

 

Kiitos vastauksista. Olen hakenut sellaiselle kurssille, jota pidetään haastavien lasten vanhemmille, mutta noihin sukulaisiin en osaa suhtautua sitten ollenkaan...osa on kyllä huomannut lapsen erityisyyden (vaikkei naamasta mitään näekään) mm. eleiden ja toistuvien toimintojen kautta, mutta ovat hiljaa siitä ja peesaavat julkisesti niitä, jotka haukkuvat minua. Ärrrr!

 

siis miten sinua syyllistetään ja haukutaan? Eihän sun tarvitse ottaa puolustuskantaa. Selität vain, että olette käyneet tutkimuksissa ja on todettu sitä ja tätä ja nyt olette menossa sopeutusvalmennuskurssille (?) ja toivot, että saat myös apua esim. toimintaterapiasta jne. Ja kerrot, että kyse on neurologisista pulmista, jotka eivät ole riippuvaisia vanhempien käytöksestä. Ja kerrot, että toivot muidenkin apua...

 

Ainahan sitä ajatellaan, että vika on äidissä. Itsekin sain jatkuvasti osakseni sitä silmien pyörittelyä ja mulkoilua, osa sukulaisista tuli ihan kädestä pitäen selittämään mitä kaikkea olen tehnyt väärin, koska lapsesta on tullut sellainen kuin on tullut. Ja osa taas on selittänyt silmät loistaen, kuinka normaali lapsi minulla on, ja kyllä se "aika hoitaa". Itse olen alusta pitäen sanonut, ettei kaikki ole niin kuin pitää, ja yrittänyt selittää, ettei esikoisella vaan yksinkertaisesti kaikki asiat suju samalla kaavalla kuin muilla lapsilla. Ja kuinka ollakaan: perheneuvolan kautta toimintaterapiaan. Neurologinen häiriö, joka vaikuttaa radikaalisti paitsi nyt eskarin käyntiin, myös tulevaisuudessa koulun aloittamiseen. Kunpa ihmiset vihdoin uskoisivat, ettei äiti ole aina kaikkeen syypää.

Sinulle, aloittaja, voin vain toivottaa jaksamista! Hyväksi se elämä siitä sitten lopulta kääntyy.

 

Hei, kiinnostuin tuosta kurssista haastavien lasten vanhemmille. Kuka tai mikä taho sellaista järjestää?

 

[QUOTE="ääääää";25837595]siis miten sinua syyllistetään ja haukutaan? Eihän sun tarvitse ottaa puolustuskantaa. Selität vain, että olette käyneet tutkimuksissa ja on todettu sitä ja tätä ja nyt olette menossa sopeutusvalmennuskurssille (?) ja toivot, että saat myös apua esim. toimintaterapiasta jne. Ja kerrot, että kyse on neurologisista pulmista, jotka eivät ole riippuvaisia vanhempien käytöksestä. Ja kerrot, että toivot muidenkin apua...[/QUOTE]

Meillä myös erityislapsi, kehityksen neurologiset ongelmat. Jokapäiväisessä elämässä ilmenee lähinnä puheenkehityksen viiveenä ja äännevirheinä. Meilläkin vähäteltiin, että kyllä se siitä..... Ja kyllähän se siitä - omalla tavallaan ja omalla ajallaan. Otin esille kopiot lääkärin diagnoosista ja muista lausunnoista (psykologi, puheter. toimintater.) ja iskin nämä luettavaksi vähättelijälle. Paperilla näyttää vielä pahemmalta ja vaikeammalta kuin oikeasti onkaan . Mutta näin sain vähättelyn loppumaan. En kyllä saanut tukeakaan saati sitten myötätuntoa. Tuntuu, että kun asiaa ei ymmärretä niin sitten vähätellään ja lakaistaan asia maton alle. Onneksi itse olen jo asian kanssa sinut mutta kyllä se on runsaasti omaakin kasvamista vaatinut. Voimia sinulle Ja sopeutumisvalmennuskurssi oli ainakin meille iso juttu, saa luvan kanssa puhua ja kerrankin joku ymmärtää ja on samassa tilanteessa- suosittelen kursseja.

 

[QUOTE="vieras";25837807]Meillä myös erityislapsi, kehityksen neurologiset ongelmat. Jokapäiväisessä elämässä ilmenee lähinnä puheenkehityksen viiveenä ja äännevirheinä. Meilläkin vähäteltiin, että kyllä se siitä..... Ja kyllähän se siitä - omalla tavallaan ja omalla ajallaan. Otin esille kopiot lääkärin diagnoosista ja muista lausunnoista (psykologi, puheter. toimintater.) ja iskin nämä luettavaksi vähättelijälle. Paperilla näyttää vielä pahemmalta ja vaikeammalta kuin oikeasti onkaan . Mutta näin sain vähättelyn loppumaan. En kyllä saanut tukeakaan saati sitten myötätuntoa. Tuntuu, että kun asiaa ei ymmärretä niin sitten vähätellään ja lakaistaan asia maton alle. Onneksi itse olen jo asian kanssa sinut mutta kyllä se on runsaasti omaakin kasvamista vaatinut. Voimia sinulle Ja sopeutumisvalmennuskurssi oli ainakin meille iso juttu, saa luvan kanssa puhua ja kerrankin joku ymmärtää ja on samassa tilanteessa- suosittelen kursseja.[/QUOTE]

Niin? Oliko tämä jotenkin kommentti minun viestiini. En oikein hokannut pointtia.

 

Kuulostaa oudolta, että voi päästä/joutua päiväkodin erityisryhmään ilman diagnoosia. Järjestys siis väärä, mutta muuten varmaan ihan ok. Meillä tehdään esityksiä ja odotellaan lausuntoja, että monta vuotta päiväkodissa ollut lapsi tosiaan _pääsee ja _saadaa erityisryhmään.

 

Kiitos kaikille! Joo, sopeutumisvalmennuskurssista on kyse ja sen lisäksi neuvolassa starttaa haastavien lasten ryhmä. Perhekoulusta kannattaa googlettaa jos kiinnostaa jne. Paikkakunnasta riippuu että mitä tarjoavat.

Minua on siis haukuttu että pilaan lapseni tulevaisuuden ja kohta on sossutkin ovella jne. ja vähän väliä epäilty ettei oma käytökseni nyt tai raskauden aikana olisi aiheuttanut lapselle näitä ongelmia. Vaikka osa sairauksista on suvussa kulkevia, ei auta...

 

Kuulostaa oudolta, että voi päästä/joutua päiväkodin erityisryhmään ilman diagnoosia. Järjestys siis väärä, mutta muuten varmaan ihan ok. Meillä tehdään esityksiä ja odotellaan lausuntoja, että monta vuotta päiväkodissa ollut lapsi tosiaan _pääsee ja _saadaa erityisryhmään.

Samaa mieltä olen, minusta jo silloin tehtiin virhe kun ei vaadittu tutkimuksia vaikka viitteitä erityisyydestä oli aiemmin. En ymmärrä miten heikossa hapessa olevan kunnan resursseista löytyi kuin löytyikin erityisryhmästä paikka, vaikka heti alkuun sanottiin ettei tule kuuloonkaan? Meni sitten niin, että lapsi kävi leikkimässä päivittäin erityisryhmässä ja neuvolan lausunnolla sai paikan.

 

Niin? Oliko tämä jotenkin kommentti minun viestiini. En oikein hokannut pointtia.

...lainasin sinua koska minulla samat ajatukset kuin sinä kirjoitit - en niinkään kommentiksi sinulle - anteeksi...

 

Samaa mieltä olen, minusta jo silloin tehtiin virhe kun ei vaadittu tutkimuksia vaikka viitteitä erityisyydestä oli aiemmin. En ymmärrä miten heikossa hapessa olevan kunnan resursseista löytyi kuin löytyikin erityisryhmästä paikka, vaikka heti alkuun sanottiin ettei tule kuuloonkaan? Meni sitten niin, että lapsi kävi leikkimässä päivittäin erityisryhmässä ja neuvolan lausunnolla sai paikan.

Minusta tuo järjestys on vallan järkevä, jos lapsella aivan selvästi on pulmia, jotka päivähoitohenkilöstö havaitsee. Turhaa sitä diagnoosia on jäädä odottelemaan, koska tutkimuksiin on yleensä pitkät jonot, jopa vuoden jono joissain paikoissa. Siinä ajassa lasta voidaan erityispäivähoidossa auttaa jo aimo annos eteenpäin. Itse olisin tyytyväinen, jos saisin lapseni erityisryhmään diagnoosilla tai ilman.

 

[QUOTE="vieras";25837901]...lainasin sinua koska minulla samat ajatukset kuin sinä kirjoitit - en niinkään kommentiksi sinulle - anteeksi...[/QUOTE]

okei, ei mitään anteeksi mietin vain... ja ikävää, että ihmiset eivät tajua. Aina voi kutenkin yrittää pyytää sitä apua, hieman myötätuntoa... tsemppiä!

 

Kuulostaa tutulta. Mä olen aistinut jo pitkään, että meidän 4v on jollain tavalla erityinen. Ja oikeastaan kukaan jolle olen asiasta puhunut (ml. oma mies, lapsen isä) ovat sitä mieltä että mä olen vaan hysteerinen nettiriippuvainen ylidiagnosoiva (no heh, mulla on adhd). Onneks lapsi narahti motoriikan osalta neuvolan testeissä ja saatiin prosessi käyntiin. Siltikin esim. päiväkoti oli sitä mieltä, että neuvolan täti näkee niin harvoin, ettei niihin testeihin kannata suoraan uskoa. Ja kuitenkin pk-täti sanoi lapsen vasu-keskusteluissa, että kantsis harkita koulun aloittamisen viivästämistä, mutta kuitenkin pk:n mielestä mä olen ylihysteerinen?!! Ketäkö tässä sitten uskoa? Omaan vaistoon, sanon mä. Onneks neurologi on todennut lapsen as- ja adhd-piirteiseksi (+aistiyliherkkyyksiä), tutkimukset jatkuu toimintaterapeutin luona.

 

okei, ei mitään anteeksi mietin vain... ja ikävää, että ihmiset eivät tajua. Aina voi kutenkin yrittää pyytää sitä apua, hieman myötätuntoa... tsemppiä!

Ikäväähän se on kun ei voi sukulaisiin lainkaan tukeutua. Onneksi on pari ystävää joilta saa tukea ja apua. Aika "jännä" juttu, tuntuu että verisúkulaisuus on meillä este sille ymmärrykselle. Kun muutaman kerran yritin puhua (siskoilleni) omasta jaksamisestani ja yleensä lapsen asiasta - niin minulle vastattiin, että "kuule meilläon ihan tarpeeksi vaikeeta itselläkin. En jaksa sinua terapoida." Kyllä tällainen lopettaa ainakin minun avunpyynnöt. Tuumasin, että iso hätä sa olla että teihin yheyttä otan. Meillä terapia- ym asiat tällä hetkellä aikalailla kunnossa mutta kyllä tämä voimia vaatii. Jännityksellä koulupäätöstä ja koulun alkua odotellaan.