Suuri niskatusvotus > ennuste ja lopputulos! Sekä Turner-raskauksien epätoivoa, iloa, surua ja suurta rakkautta lasta kohtaan!

Lähtötilanne; Turvotusta 3,3 mm, seulatulos 1:170.
Eilen lapsivesipunktio, josta kerroin tuolla omassa pinossa (tai pinoissa ) tässä seuraavaksi lainaus;

Nyt se lv-punktio on sitten takana.
Voin sanoa, ettei sattunut yhtään vaan tuntui vain omituiselta hieman, sellaselta kuplutukselta (mihin lie pistänyt kun ei vettä tullut???). Pisti 3 kertaa joista tosin havaitsin vain 2 kertaa.

Lääkäri oli ihan terveisiä p.rseestä.
Sanoi heti, ettei hän ala tän enempää kattelee mitään rakenteita kun on tuota ylipainoa äidillä niin paljon.
Koko ajan kutsui mua vain äidiksi, ei nimellä vaikka se luki papereissa
Jutteli toisen lääkärin kanssa vain ja aloitti ultrauksen sanoin: "ikävä kyllä..."
mutta puhuikin siis toiselle lääkärille. Ja minähän tietysti ehdin jo säikähtää


Mitään tietoa mihinkään suuntaan en saanut. Ei katsonut nenäluuta, sydäntä (muuta kuin, että lyö ) , eikä mitään muutakaan kun ei kuulemma näkynyt. Turvotuksestakin kysyin, niin vastaus oli " se on mitattu 12 viikolla ja sitä ei hän enää rupea mittaamaan, kun sillä ei ole mitään merkitystä mitä se on nyt?" Ei merkitystä ihmettelin ja kysyin samaan hengenvetoon, että oliko se lisääntynyt kenties tai vähentynyt? Ei osannut lääkäri muuta sanoa kun " taishan tuota vielä siellä olla, en tiedä kun en kiinnittänyt siihen ollenkaan huomiota!"
Kuviakaan en saanut.

Kaiken lisäksi mieheni ajettiin heti eka metreillä pois huoneesta, kun lääkäri sanoi, että me ei sitten ruveta täällä miehiäkin hoitamaan, joten ulos toimenpiteen ajaksi!
Kysyin, että kenen käteen saan sitten kynteni upottaa..? En siis kenenkään.

Toinen lääkäri sentään oli pikkuisen kiinnostunut minunkin voinnistani kun kysyi neulanpiston jälkeen, että "mites äiti voi, muistathan hengittää? "

Sanoin, että aattelin sitten käydä täs välissä (jos lv-punktio tulos normaali) yksityisellä, sillä odotusaika 20+ viikoille voi käydä hermojen päälle kun tänään ei selvinnyt sitten mitään. Lääkärin mielestä ei saa mennä missään nimessä kun siitä ei saa itelleen kuin pahan mielen aikaan... Eipähän onnex oo meidän käyntejä vahtimassa, käyn sitten vaikka ihan toisella paikkakunnalla niin ei tartte pelätä törmäävänsä ainakaan tuohon haaskaan!

Tulokset luvattiin tosiaan 5-7 päivässä. Sukupuolen kysyminen jätettiin vielä auki, kun en ihan oikeasti tiedä onko asialla mitään merkitystä. Itse olen kyllä melko varma että 4 tytteli sieltä on tulossa.

Kätilö oli tooooooooooosi mahtava kaikin puolin. Toimenpiteen jälkeen piti tosiaan se tunti viettää sairaalan alueella ja sitten piti tulla takas kätilön juttusille.
Juteltiin pitkään ja hartaasti. Hän sanoi myös kauhistuneensa llääkärin puheita/käytöstä toimenpiteen aikana.
Sanoin ihan ekana, että mua harmittaa niiiiiiiiiiiiiiiiiin hirveästi, että minussa ei nähdä mitään muuta kuin ylipainoinen ihminen ja se mitä ultraukselta odotin, jäi saamatta vaikka 3 vk:a aiemmin kätilöt vakuuttivat, että sitten nähdään jo sitä ja sitä ja viitteitä siitä ja siitä...
rv 12 kuiten kätilö näki tosi selkeästi ja nyt saimme siitä ed. reissusta ultra kuvan, josta kyllä erottuu piirteet tosi hyvin verraten tän pv:n kuviin (jotka siis vain mielessä ).

Kätilö halasi lähtiessämme ja sanoi, että "ota nyt pari pv rauhassa ja koita rauhoittaa mielesi. Soita jos joku asia jäi vielä vaivaamaan"

Tää kätilö lupas myös lisätä papereiheni, että tuon ko lääkärin rakenneultrattavaksi en tule . Sanoi myös, että jos halutaan oman mielenrauhamme takia käydä täs välissä siellä yksityisellä, niin ihan kannattaa käydä jos siltä tuntuu.

No päivä oli huono ton lääkärin osalta tosiaan, mutta onnex muu henkilökunta oli tosi mahtavia.
Toivottavasti saatte sepustuksestani edes jotain selkoa, kun kirjoitin niin, että lisäsin mieleen tulleita asioita aina sinne tänne.

Ja nyt ei muuta kun sitten aletaan lepäilemään ja rauhoittumaan parix päiväx ja ootellaan viikonpäivät niitä tuloksia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Neiti-81:
....päättyi keskenmenoon pari viikkoa sitten :'( Eli ei sitten tätäkään lasta saatu maailmaan asti :(
*huoh*
taidan luopua harjotuksista kun luonto on niin raskautta vastaan..

T:Neiti81

:hug: Älä luovuta, olet nuori vielä. Tiedän, että vastoinkäymiset lannistaa, mutta älä anna periksi. Kyllä varmasti teillekin vielä pikkuinen suodaan :heart:
 
Palasin minäkin tähän ketjuun päivittämään kuulumisia. H*****tin piiitkät piinaviikot takana ja rakenneultrassa käyty. Jotenkin yritti tsempata itseään ja olla positiivisesti latautunut. No, ei sitten saatu niitä hyviä uutisia kuitenkaan. Vauvalla vakava sydänvika ja toinen kammio puuttuu kokonaan. Ensi viikolla vielä erityiskardiologin mielipide asiaan mutta ei hyvältä näytä lainkaan...niin se lähti matto taas jalkojen alta. :'(

caribbee ja sinni 20+5
 
Alkuperäinen kirjoittaja caribbee:
Palasin minäkin tähän ketjuun päivittämään kuulumisia. H*****tin piiitkät piinaviikot takana ja rakenneultrassa käyty. Jotenkin yritti tsempata itseään ja olla positiivisesti latautunut. No, ei sitten saatu niitä hyviä uutisia kuitenkaan. Vauvalla vakava sydänvika ja toinen kammio puuttuu kokonaan. Ensi viikolla vielä erityiskardiologin mielipide asiaan mutta ei hyvältä näytä lainkaan...niin se lähti matto taas jalkojen alta. :'(

caribbee ja sinni 20+5
Siis voi ei!!! :hug:
Kyyneleet valuu silmistä sun puolestas ja pelko oman vaavin terveydestä (ja omastakin) vaivaa suuresti mieltä.

Itse saan kromosomivastaukset tosiaan ensi viikolla ja jos ne puhtaat, niin sitten alkaa tuo piina rakenneultraan asti ja siitä synnytykseen ja siitä...
loputon kehä |O

Koko ihana odotusaika on totaalisen tuhoon tuomittu kaikkine miettimisen tuskineen :'(

Miten ihmeessä tätä jaksaa henkisesti? Toinen päivä menee tosi hyvin ja toisena päivänä (kuten tänään) elämä on yhtä h..vettiä!

 
lv-punktio vastaukset tuli tänään.
Pikkuinen on kromosomeiltaan terve :D
Nyt vaan alkaa sitten taas muutaman viikon odotusaika, että pääsee rakenneultraan.
Yksityisellä meinaan käydä tässä välissä vielä ennen julkisen tarjoamaa rakenneultraa.
Tämä johtuen tuosta p.skasta tohtorinnasta, joka mulle sattui punktioon kohdalle |O
Ei oikein osaa rauhoittua, kun ei tiiä onko tällä lapsella aivot ja muuten mikään paikallaan, jos ny vähän liioitellaan.
Caribbeen tapaus kyllä veti hiljaiseksi :'( toivottavasti nuo vauvanne rakenneviat ois korjattavissa ja saat jatkaa raskautta edes hieman keveämmin mielin.
:hug:
 
Palasin minäkin tähän ketjuun pitkästä aikaa. Meillä oli myös huimat niskaturvotuslukemat 4.1 mutta terve tyttö syntyi vuosi sitten. Tylsä pistin, onnea hyvistä kromosomivastauksista. Carribbee, sydän itkee myös täällä. Itselläni on takana, yksi keskeytys, meidän vauvalla oli myös vakava sydänvika. Voimia toivotan kovasti. :hug:
 
Ihana lukea näitä iloisia uutisia ja itku tuli Ursuksen tarinaa lukiessa :(
Tänään jäin kanssa kiinni ultrasta, turvotusta 3,8mm eli ei hirvittävän suuri verrattuna noihin senttien turvotuksiin,mutta kyllä kätilö jo varoitteli punktiosta. Miksi näiden tulosten saaminen vie niin paljon aikaa, kun tuntuu että muutenkin tämä on piinaa. Täysin jäi katsomatta,onko sydän ok,onko muualla turvotusta jne. Ilmeisesti ei ollu kuin niskan seudulla,mutta näkyvästi, huomasin heti itse ennen mittaamista ja mullakin oli vaisto käynyt,että kaikki ei oo kunnossa. Kummasti alkoi tulemaan se, vaadinko liikaa tunne, kun kyseessä 5. lapsi. Olisiko pitänyt tyytyä neljään ja olla onnellinen heistä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Petite:
Ihana lukea näitä iloisia uutisia ja itku tuli Ursuksen tarinaa lukiessa :(
Tänään jäin kanssa kiinni ultrasta, turvotusta 3,8mm eli ei hirvittävän suuri verrattuna noihin senttien turvotuksiin,mutta kyllä kätilö jo varoitteli punktiosta. Miksi näiden tulosten saaminen vie niin paljon aikaa, kun tuntuu että muutenkin tämä on piinaa. Täysin jäi katsomatta,onko sydän ok,onko muualla turvotusta jne. Ilmeisesti ei ollu kuin niskan seudulla,mutta näkyvästi, huomasin heti itse ennen mittaamista ja mullakin oli vaisto käynyt,että kaikki ei oo kunnossa. Kummasti alkoi tulemaan se, vaadinko liikaa tunne, kun kyseessä 5. lapsi. Olisiko pitänyt tyytyä neljään ja olla onnellinen heistä.
Kirjoitinkin sulle tuonne tammikuisten pinoon.

Jos oikein muistan, niin olet samanikäinen (33v.) kuin minä ja viides lapsi teillekin tulossa, niinkuin meillekin.

Tuo tunne tuosta liikaa vaatimisesta on tuttu. Se on käynyt mulla mielessä viimeaikoina liiankin usein :ashamed:

Mulla nuo ongelmat ei tosin lopu lapsen terveyteen, kun on aika pahaa laskeumavaivaakin.

Muutama viikko ja sitten yksityiselle rakenneultraan.

Kovasti jaksuja :hug:



 
Tylsä pistin, kiitos paljon *hali* (tässä koneessa ei jostain syystä anna syöttää hymiöitä ollenkaan) Onpa tosiaan meillä yhtäläisyyksiä,niin iän kuin lapsimääränkin suhteen :) Toivottavasti tullaan perässä ja saadaan hyvät tulokset vielä. Selviääkö sukupuoli myös tossa punktiossa? Ja puudutetaanhan siinä? hui..
 
Tylsä pistin ja Petite - :hug: minulta teille. Tunnen niin suurta ymmärrystä teitä kohtaan.

Minä olen siis myös 33-vuotias ja odotan viidettä lasta (rv 19+4). Huomenna on rakenneultra ja kyllä sitä vaan miettii, että voiko kaikki todellakin olla hyvin neljän terveen lapsen jälkeen... Nt-ultrassa ei turvotusta tosin ollut (0,74mm), mutta kyllä näitä vaaroja vaanii muuallakin. Ja niitä pelkää.

Voimia teille ja toivotaan kaikkea parasta - ihan jokaiselle odottajalle :heart:
 
Sisely, niinhän se on, koskaan ei voi olla varma ennenkuin vauva on syntynyt. Minäkin kiirehdin iltatähden hankkimista,kun ajattelin et yli 35-vuotiaana riskit kasvaa.. juupajuu, näin jälkikäteen tuntuu,että niin käy jos on käydäkseen,ei siinä ikää katsota. Mutta kaikkea hyvää sulle myös odotukseesi, hauskaa että on näin monta viitosen odottelijaa ja samoilla luvuilla ollaan =))
 
Alkuperäinen kirjoittaja Petite:
Tylsä pistin, kiitos paljon *hali* (tässä koneessa ei jostain syystä anna syöttää hymiöitä ollenkaan) Onpa tosiaan meillä yhtäläisyyksiä,niin iän kuin lapsimääränkin suhteen :) Toivottavasti tullaan perässä ja saadaan hyvät tulokset vielä. Selviääkö sukupuoli myös tossa punktiossa? Ja puudutetaanhan siinä? hui..
Älä suotta kiittele. Kyllä täällä on hyvä käydä purkamassa tuntojaan ja lukemassa niitä muidenkin kokemuksia, vaikkei kaikki niin positiivisesti ole päättyneetkään.
Itse luin tämän ketjun lisäksi toisen, jossa sikiöseuloissa kiinnijääneitä.
Muutama päivä siinä meni kun ei millään jaksanut kerralla lukea sillä siinä oli nimittäin vaatimattomasti 94 sivua :whistle:

Sukupuoli voidaan selvittää 100%:sesti mutta jos et sitä halua tietää niin eivät kerro sitä sulle puhelimessa ja peittävät (ainakin täällä) sukupuoli tiedon lapusta ennenkuin lähettävät sen sulle.

Mulle tuli tuo lappu tänään ja siinä todetaan kromosomit normaaleiksi ja perässä on sukupuoli kahden kirjaimen muodossa.

Me emme punktiopäivänä tienneet haluammeko tietää sukupuolen, joten kun kätilö soitti tuloksista, niin hän sitten kysyi, että halutaanko tietää.
Sanoin, että eiköhän meillä ole tätä jännäämistä ollut jo niin paljon, että kerro pois :D

Punktiossa ei puuduteta, mutta ei se tunnu sen enempää kuin verinäytteen ottokaan :attn: Älä katso millainen neula on, en katsonut minäkään vaikka värikkäitä kertomuksia sen isoudesta olen kuullut.
Suurin osa, jotka tämän punktion ovat läpikäyneet, eivät pidä sitä ollenkaan kivuliaana toimenpiteenä.

Kyllä se hyvin menee, jos päädytte tuohon punktioon.
Siihenhän nimittäin pääsee niin halutessaan, ei joudu.

 
Kiitos TP, nyt vasta huomasin vastauksesi :hug:
Edelleen sekavat tunnelmat, ensin shokki, sitten toiveikkuutta, nyt taas romahdus...tunteet ja olo menee ihan vuoristorataa :/ Pitänee kaivaa tuo vanhempi pinokin esille. Moni tuntuu tietävän jonkun,joka jäänyt kiinni seulassa,mutta harvempi ainakaan täällä palstalla sitten kuitenkaan itse jää. Ajatukset heittää kyllä ihan häränpyllyä ja ajattelin tänään soittaa neuvolaan th:n puhelinajalla ja kysellä vähän lisää. Jotenkin karmeeta yrittää heittää läppää täällä töissä kahvipöydässä ,kun oikeesti itku koko ajan kurkussa.

kiva kun kerroit vähän tosta näytteenotostakin, sekin tietty pelottaa pistokammoisena,mutta kyllä minäkin sen ajattelen, että PÄÄSEN siihen,enkä joudu. Pakko saada varmuus asialle, ja aivan kuten sinäkin pohdit,niin meillä myös on hyvin todennäköistä että joudun keskeyttämään raskauden mikäli löytyy selvä kromosomivika. Ei vain yksinkertaisesti pää kestä neljän hulivilin jälkeen sairasta lasta. :ashamed: Mutta yritän vielä olla pohtimatta liikaa asiaa, kun vain päivät kuluisi pian..

 
Tänään tuli seulan tulokset, ja kiinni jäätiin kunnolla. 1:5 ja nt siis 3,8mm. Tuntuu,että maailma romahtaa ja kätilökin varsin kylmästi totesi,että voit sitten mennä suoraan töihin punktiosta,ei tarvi mitään sairaslomia. Meinasin sanoa,että melkein tarvisin jo nyt. :'(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Petite:
Tänään tuli seulan tulokset, ja kiinni jäätiin kunnolla. 1:5 ja nt siis 3,8mm. Tuntuu,että maailma romahtaa ja kätilökin varsin kylmästi totesi,että voit sitten mennä suoraan töihin punktiosta,ei tarvi mitään sairaslomia. Meinasin sanoa,että melkein tarvisin jo nyt. :'(
Tuota sairaslomajuttua minäkään en ymmärrä!
Mitä h..vetin teräshermoja sitä oikein täytyis olla???

Itse olen yrittäjä, joten minun ei tarvinnut saikku juttuja enempää miettiä, kun pistin työntekijän töihin.
Työntekijöiden kannalta toooooooooosi p.skamainen tilanne |O

Haleja ja jaksuja :hug:

 
Tätäkin ketjua kun lukee niin kyllä tuota niskaturvotusta tuntuu löytyvän aika monelta :(
Ja ennen tuota omaa kokemusta en ollut koskaa tutuiltakaan kuullut moisesta turvotuksesta mutta nyt sitten saan kuulla että kaverin kaverilla jne. on ultrassa todettu huomattavia niskaturvotuksia.

Toivon teille kaikille taasen voimia ja paljon paljon onnea matkaan! :hug:
 
Ursus, miten olet jaksellut kauhean menetyksesi jälkeen? :hug: Olen itse jo tältä puolelta sydän mustana poistunut, meillä tehtiin lpv elokuun alussa ja saatiin siitä huonot tulokset. Raskain mielin päädyimme keskeytykseen,joka on ensi viikolla edessä. Olen pettynyt lääkäriin,joka paperit täytti,sillä hän oli töykeä eikä kyllä juuri keskustellut. Itsellä käynti meni lähinnä itkun pidättämiseen,mikä purkautui käytävässä kyllä jo. Nyt odotan että tämä hirveä tuleva viikko olisi vain ohi, vaikka aavistan että siitä se valtava tuska vasta alkaakin.
 
Tuntuu ihan pahalta päivittää kuulumisia tähänkin viestiketjuun heti Petiten raskaiden uutisten jälkeen.

Mutta toivoa tahdon antaa tällä niille, joiden tuskallinen tutkimustrumba on kesken.

Meillä siis turvotusta vauvalla 3,3mm rv12.
Lapsivesipunktio rv14+6, josta tasan viikon päästä tuli tuloksena normaalit TYTÖN kromosomit.
Käynti femedassa, Bruno Cacciatoren vastaanotolla rv 19+1 ja rakenteet normaalit ja sydämessä ei nähtävissä mitään poikkeavaa.
Rakenneultra kätilön tekemänä vielä rv 20+1, ei mitään poikkeavaa.
Eli todennäköisesti terve tyttövauva tulossa meille vuodenvaihteessa. :heart:

Vähän vaikea välillä uskaltaa vieläkin iloita tästä raskaudesta, kun nyt tiedostaa erilailla kaiken sen mikä voi mennä vikaan ja tietynmoinen pelko elää takaraivossa varmasti vielä synnytyksen jälkeenkin. Pienin askelin kuitenkin mennään parempaan päin.
Tiesihän sen edellisissäkin raskauksissa ettei kaikki aina mene hyvin, mutta nyt se on erilailla mielessä kokoajan.

Nyt kuitenkin iloitsen tästä raskauspäivästä ja koitan olla murehtimatta huomisesta.

Voimia kaikille tarvitseville :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Petite:
Ursus, miten olet jaksellut kauhean menetyksesi jälkeen? :hug: Olen itse jo tältä puolelta sydän mustana poistunut, meillä tehtiin lpv elokuun alussa ja saatiin siitä huonot tulokset. Raskain mielin päädyimme keskeytykseen,joka on ensi viikolla edessä. Olen pettynyt lääkäriin,joka paperit täytti,sillä hän oli töykeä eikä kyllä juuri keskustellut. Itsellä käynti meni lähinnä itkun pidättämiseen,mikä purkautui käytävässä kyllä jo. Nyt odotan että tämä hirveä tuleva viikko olisi vain ohi, vaikka aavistan että siitä se valtava tuska vasta alkaakin.
Jaa-a... En todellakaan ole vielä toipunut. Välillä menee vähän paremmin mutta sitten taas lähes masennuksen puolelle. Haudalla käynti yleensä helpottaa, varsinkin kun pääsen käymään siellä ihan yksin ja ajan kanssa.
Koko perheellä oikeastaan samanlaista tunteiden vuoristorataa vielä. Lapsetkin välillä itkevät ja surevat menetystä.
Minun on vaikeaa puhua asiasta. Välillä oli jo helpompaa, mutta nyt taas useamman kuukauden ollut sitä että kun tytöstä tulee jotain puhetta niin kyyneleet tulee heti silmiin ja valtava ahdistus puristaa koko kroppaa.
Vauvasta meillä haaveillaan... koko perhe.... pelottaa kyllä kovasti joutuuko saman käymään uudelleen läpi :(

Voimia sinulle! Yksi hyvä neuvo, PUHU tunteistasi ja siitä tapahtumasta mahdollisimman paljon läheistesi kanssa HETI kun siihen on mahdollisuus! Älä jää yksin murehtimaan! Minä meinasin vaipua aluksi täysin masennukseen ja peiton alle suremaan, mutta kun hyvä Ystäväni matkusti monta sataa kilometriä luokseni lohduttamaan niin eipä ollutkaan muuta mahdollisuutta kuin uskoa häntä ja puhua. Puhua ja purkaa kaikki mitä mielessä pyöri. Siitä olen ikuisesti hänelle kiitollinen että hän kannatteli minua pinnalla :heart:
 
Meille syntyi 14.1. rv 42+1 terve 9 pisteen tyttövauva.
Synnytys oli rankka fyysisesti ja henkisesti, kun koko synnytystä varjosti vauvan sydänäänten laskut ja edellinen synnytys päättyi hätäsektioon juuri sydänäänten laskun johdosta.
Nyt tosin itse aiheutin varmasti pitkälle noita laskuja kun säikyin vähän väliä milloin mistäkin ja unohdin hengittää.
Kun tyttö syntyi niin tarkastelin häntä todella kriittisesti; " onko tuo oikein, kuuluuko tämän olla näin, onko varmasti kaikki kohdallaan?".
Nyt tyttö vähän yli viikon ikäinen ja alan jo itsekin rauhottumaan ja uskomaan, että lapsi on terve.
Kyllä sitä vaan tämän kaiken kokeman jälkeen tuntuu jostain ihmeen syystä kuin olisi ensikertalainen.

Mutta toivon kaikille teille voimia tulosten odotteluihin, sekä tuleviin synnytyksiin.
Toivon myös, että teillä jokaisella löytyy se joku, jonka kanssa voitte puhua ja purkaa tunteitanne ihan kasvotusten. Minulla sellainen ihminen oli, sekä kirjoittelin täälläkin ja se hieman helpotti kannettavaa taakkaa tulosten odottelun keskellä.


:flower: Kaikkea hyvää teille jatkossa toivottelee Tylsä Pistin
 
Hei astronautti. Luinkin tarinasi toisesta ketjusta (Toisia ns. sikiöseulonnoissa kiinni jääneitä..vol 2). Laitoinkin sinne sinulle viestiä, että miten sinun raskautesi on edennyt? Omassa raskaudessani havaittiin 4,5-6,1mm turvotus niskassa ja muualla vartalossa. Nyt odotan jatkotutkimuksiin pääsyä. Kaikkien muiden tarinat mitä olen lukenut ja jotka ovat olleet samankaltaisia omani kanssa ovat päättyneet surullisesti. Olenkin melkein varma ettei omanikaan voi kovin onnellisesti päättyä..
 
En tiedä lukeeko kukaan enää tätä ketjua, mutta meidän tarina päättyi raskausviikolla 14 keskenmenoon. Vielä en tiedä mikä sikiöllä oli, kun ei ehditty testejä raskausaikana ottaa.. Nyt synnytyksen jälkeen testit on otettu, mutta vielä menee muutama kk ennen kuin saan tulokset.
 

Yhteistyössä